Kauheimmat joululaulut: Joulupukki, Joulupukki

Joulu on taas, joulu on taas, marketit täynnä paskaa! Radioaalloilla on, aalloilla on, helvetin paljon paskaa! Nyt sitä saa, nyt sitä saa, korvansa täyteen paskaa! On jälleen tuo pahaenteisesti joulunalusajaksi (vrt. navanalusjutut) kutsuttu ajanjakso, jolle on ominaista raivostuttavan audiaalisen roskan pakkosyöttö radioaalloilla ja muutoin aivan kunniallisissa liikkeissä. En ole ylipäänsä kovin suuri joulumusiikin ystävä. Joululaulut eivät enää mielessäni yhdisty itse viettämäni joulun tunnelmaan, vaan ostoksien suorittamiseen. 

Joulun alla esittelen muutamia kauheimmasta, vastenmielisimmästä, kuvottavimmasta, ärsyttävimmästä, surkeimmasta, raivostuttavimmasta ja pimahduttavimmasta joululauluista, joita on valitettavasti tullut kuultua. Ensimmäisenä kyseenalaisen kunnian saa P. J. Hannikaisen iki-inha Joulupukki. Päiväkotien ja peruskoulujen joulujuhlien vakionumero yhdistää äärimmäiseen ärsyttävyyteen hiotut lastenlauluelementit tavalla, jolle on vaikeata keksiä ylivertaisia haastajia. On raivostuttavan kökkö ja tuskaisesti veivaava sävel, josta saa tarpeekseen ensimmäisten kahdeksan nuotin jälkeen, mutta ennen kaikkea on niin vahvasti järkeä, hyvää makua ja kaikkia kirjallisia arvoja uhmaavat sanat, että laulua voi pitää miksi edes yrittäisin, lapset ovat idiootteja, joille kelpaa mikä tahansa -eetoksen kirkastuksena.

Tässä tuomme sulle mettä vilpoisaa kuin lähdevettä,
sitten jaksat pitkän tiesi kulkea kuin aimo miesi.

Nämä säkeet ovat ehkä typerintä ja ala-arvoisinta suomenkielistä riimittelyä. Jos ei keksi jollekin sanalle mielekästä riimiparia, niin sen sanan voi jättää poiskin. Näin ei Hannikainen tietystikään tee, sillä siinähän olisi jotain järkeä. Niinpä lapset laulavat tuovansa pukille mettä. Mettä. Onko Joulupukki joku perkeleen hyönteinen? Kätkeekö parta taakseen imukärsän, joka tunkeutuu lipomaan joulutähtiä ja hyasintteja? Mitä adventtihelvettiä tämä on olevinaan? 

Tiesi ja miesi ovat toki kätevä riimipari, ja vielä hauskempaa olisi, jos miesi olisi edes vittu oikea sana. En tiedä, onko tämä suuremmassa määrin urpoa kuin laiskaa. Molempia se kuitenkin on, ja raskaasti.

Kiitos vaan nyt kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset!
Täs on teille muistiaiset, pienet joulumaistiaiset.

Muistiaiset ja joulumaistiaiset ovat toinen niin nerokas riimi, ettei kaikille tulisi edes mieleen. Ainoa vielä paremmin ja kätevämmin rimmaava olisi ehkä valkopäätiaiset. Hienoa.

Kiitos sulle, oiva ukki, ystävämme Joulupukki.
Taas kun päästään ensi jouluun, tervetullut meidän kouluun!

Aikovatko laulun lapset viettää seuraavan joulunsa koulussa? Miksi? Lähinnä voisi kuvitella, että jonkun katastrofin aikana johonkin koulutiloihin voitaisiin järjestää juhlapyhiksi hätämajoitusta. Ellei sitten ole vain niin, että suuri lyyrikko on tajunnut sanojen joulu ja koulu muodostavan täydellisen, minimaalisen riimiparin. Kun hän kerrankin löysi oikeasti toimivan sellaisen, on se tietysti pakko käyttää, olipa siinä järkeä tai ei. Ja miksi enää vaivautua laulun lopussa esittelemään järjen kaltaisia konsepteja lauluun, joka on siihen saakka jo junnannut johdonmukaisen törppömäisesti.

Joulupukki on kyllä hyvä migreenin laukaisija, se on laulun kunniaksi myönnettävä. Joulurauhan rikkojat joutuvat sellaiseen helvetin kolkkaan, jossa tätä kammottavaa kipaletta soitetaan nonstoppina.