tiistai 24. marraskuuta 2015

Yle titteleitä keksimässä

Tiistaina 24.11.2015 Turkki ampui alas venäläisen koneen. Yle raportoi asiasta radion pääuutislähetyksissään klo 16 ja klo 17. Molemmmissa mainittiin, että Venäjän presidentti Putin kommentoi tapahtunutta Sotšissa, missä on tapaamassa "Jordanian presidenttiä". Yle on näemmä keksinyt poliittisen viran, jota ei Jordanian hašemiittisessa kuningaskunnassa ole olemassakaan. Yhtä hyvin voisi puhua Norjan presidentistä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Yhden asian fanaatikkojen mitättömät yleisönosastoyninät

Olen perannut toisaalla toivomisen varaa jättäviä yleisönosastokirjoituksia. Tässä pari lyhyttä lisäystä jaloon jatkumoon. Kyseessä ovat ihmiset, jotka katsovat maailmaa tismalleen yhden naurettavan pienen tirkistysreiän läpi etsien pahastumisen aiheita mahdollisimman mitättömistä ja surkeista asioista. Aihe on siis kaikin puolin juuri minulle ja tähän kirjoituskokoelmaan sopiva.

Suomen Kuvalehden (44/2015) Kirjeitä-palstalla on kaksi viestiä lukijoilta. Julkaistusta materiaalista päätellen Suomen Kuvalehti ei saa kovin paljon lukijakirjeitä. Tässä toinen viesteistä:

Tarvitaanko ohjelmointiin sokerisia juomia?

Lehtikuvista päätellen IT-alan työntekijöillä on usein virvoitusjuomapullo tai -tölkki kätensä ulottuvilla. Tämä ei ole hyväksi hampaille, minkä monet alalla työskentelevät lienevät omakohtaisesti kokeneet.

Koodaamisesta kertoneessa jutussa IIK, nyt se pyörii (SK 42/2015) ohjelmointiin tutustuvien innokkaiden pikkulasten työpöydällä oli lisäksi mehua, joka on hampaille yhtä haitallista kuin virvoitusjuomatkin.

Pikkulapsille ei pidä tieten tahtoen opettaa, että ohjelmointiin kuuluu sokeristen juomien siemailu työn lomassa. Mielenkiintoisten asioiden parissa työskentelyn luulisi olevan mahdollista muutenkin.

Hannu Hausen
asiantuntijahammaslääkäri, Suomen Hammaslääkäriliitto ry 
Tämä henkilö päättelee paljon lehtikuvista. En keksi ytimekkäämpää tapaa tiivistää asia kuin tämä: hän näki lehtikuvan, jossa lapsilla oli mehua, ja katsoi aiheelliseksi valittaa tästä ison asia-aikakauslehden yleisönosastoon. Uskon hänen analysoineen kuvassa esiintyneen mehun sisällön; muutenhan hän ei voisi edes tietää, onko se sokerista laisinkaan, ja syyllistyisi väärään todistukseen. Sellaista ei hän varmasti tekisi, sillä hän ei vaikuta henkilöltä, joka vain odottaisi koko ajan tilaisuutta hypätä johtopäätökseen.

Toinen sukulaissielu esittäytyy Helsingin Sanomain Mielipide-osiossa 3.11.2015:

Miksi Yle kertoo Alkon aukioloista?

Pyhäinpäivän tietämissä Yle taas tiedotti, milloin kansalaiset voivat hakea viikonlopun alkoholijuomat Alkosta. En ymmärrä, miksi näin menetellään – jopa lottoarvonta on siirretty tilaajamaksulliselle kanavalle. Eikö Alkokin voisi ostaa mainosaikaa maksulliselta radiokanavalta, jos se katsoo aukioloinfonsa liiketaloudellisesti tärkeäksi?

Alkon aukioloista tiedottaminen Ylen kanavilla on omiaan lisäämään alkoholihankintaa ja sitä kautta alkoholin kulutusta. Tiedotus verovaroin ei myökään [sic] ole tasa-arvoista. Miksei vastaavaa palvelua tarjota kaikille muillekin liikelaitoksille?

Heikki Saarni
ylilääkäri, Turku

Ylilääkäri ei ymmärrä, enkä usko, että on helppoa saada näin asenteellista jyyrää ymmärtämäänkään, mutta koetetaan silti.  Jos ymmärsin oikein, ylilääkärin mielestä valtion monopolin aukioloista ei saisi tiedottaa valtiollisen joukkoviestimen välityksellä. Tässä ei tietenkään ole järkeä, mutta ylilääkäri on väitteessään myös epärehellinen. Hän väittää tarkoitushakuisesti toimintaa mainostukseksi, kun kyseessä on tiedottaminen poikkeuksellisista pyhäpäivien aukioloajoista, ei mikään vakituinen mainosjärjestely. Näissä muistioruuduissa mainitaan myös esim. raide- ja muun joukkoliikenteen poikkeusaikatauluista yms., siksi, että ne ovat poikkeuksellisia. Ihmisten elämä hankaloituu muutenkin pyhäpäivien ja niiden aattojen poikkeustoimilla, joten ihan ihmisten aikataulujen kannalta on hyödyllistä ja tarpeellista tiedottaa asiasta, vaikka se toki sotii yleisvittumaista holhousta vastaan. Vai pitäisikö kunnallisten liikennelaitosten, VR:n, Postin ja muidenkin lopettaa tiedottaminen poikkeusaukioloajoista Ylen kautta? Virastojen, postien ja jopa ihan täysin yksityisten toimijoiden (pankit ja kaupat) poikkeusaukioloista kun on Ylellä ihan säännöllisesti mainittu. Ja kuten tiedämme, kaupoissa on tupakkaa ja herra asiantuntijahammaslääkärin kammoamia mehuja ja vieläpä alkoholijuomiakin, joten kauppojen poikkeusaukioloista kertominen on vielä moraalittomampaa kuin Alkojen. Ostakoot maksukanavilta aikaa. Olen aika sanaton tällaisen sokeuden, tyhmyyden ja pahuuden edessä. Voin vain panna paremmaksi: julistetaan Alkojen aukioloajat salaisiksi! Heijastuisi varmaan jotenkin alkoholinkulutukseen, joka on arvon ylilääkärin tarkastelukulma koko maailmaan.  

Raittiusmullahit ovat ylipäänsä äärimmäisen kieroja ja vasten- sekä ylimielisiä kiihkoilijoita, ja tulen haukkumaan heitä vielä ihan erillisessä kirjoituksessa. Mutta tämä ylilääkärin älyllisesti epärehellinen nillitys ajaa minut ryyppäämään masennuksesta ja esittelee myös hyvin kiteytyneessä muodossa absolutismin ajatollien yleisiä piirteitä: ylimielisen, infantilisoivan ja kansalaisia aliarvioivan ja halveksivan asenteen, jossa Alkossa käyminen on jonkinlainen automaatioreaktio ehdottomaan ärsykkeeseen eli Alkon tai alkoholin mainitsemiseen; haluttomuuden pelata reilusti (ensin alkoholille valtion monopoli, sitten hirmuiset verot, hajautettu sijoittelu – ja kaiken huipuksi kukaan ei saisi edes tietää, milloin se on jumaliste auki); epärehellisen retorisen venkoilun; ajan kelkasta putoamisen (kun Internet tavoittaa suurin piirtein kaikki suomalaiset, ei jollain Ylen pyhäinpäivänmuistiolla ole aukioloaikatietojen saavutettavuuden kannalta paljon merkitystä, vaikka se toki julkiseen palveluun kuuluukin); ja tietysti tärkeimpänä kaiken ajattelemisen Suuren Päämäärän kautta.

Itselläni on ylilääkäriä varmasti ilahduttava ehdotus, jolla voidaan taata, ettei alkoholiliikkeiden aukioloajoista enää ikinä tarvitse tiedottaa Ylen kanavilla: vapautetaan alkoholin myynti, viinat maitokauppoihin. Joko on hyvä? 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Laiskat halloween-kerjääjät

Kerron näin jälkijättöisesti pelottavan halloween-tarinan. Kyseessä on tositapahtuma tältä vuodelta. 

Iäkäs isoäitini vietti halloweenina koti-iltaa, kun joskus kuuden ja seitsemän välillä hänen ovikellonsa soi. Avatessaan ulko-ovensa häntä odotti pelottava näky. Kaksi alakouluikäistä tyttöä ruinaamassa makeisia karkki tai kepponen -lausahduksen saattelemana. Pelottavaa tässä on se, että kumpikaan kerjureista ei ollut vaivautunut edes pukeutumaan miksikään tavallisesta poikkeavaksi. Osoittaa hirvittävää, suorastaan karmaisevaa yrityksen puutetta ja hyytävää laiskuutta yrittää hyötyä pukeutumiseen perustuvasta valevirpomisesta ilman pienintäkään vaivannäköä pukeutumisen suhteen.

Isoäitini totesi, ettei hänellä ole karkkia, ja asia oli onneksi sillä hyvä. Isoäitini ei ole tietämätön halloweenin luonteesta, ja ihmettelikin asiasta kertoessaan, että eikö siinä kuitenkin olisi tarkoitus pukeutua naamiaisasuun.

Minä en kuulu niihin köhnäisiin ilonpilaajainisijöihin, jotka joka vuosi valittavat toinen toistaan avuttomammin perustein halloweenin "rantautumisesta" Suomeen (tätä rantautumista on muuten tapahtunut jo yli 50 vuotta). Halloween on mielestäni hauskimpia ja kannatettavimpia vuotuisjuhlia, koska siihen ei liity hauskanpitoa kummempaa ideologiaa ja koska sillä ei ole täällä lukkoon lyötyä pakollista ohjelmaa, jota pitäisi noudattaa. Kaiken kaikkiaan mukavan karnevalistinen juhla, jonka kautta lapsille voi tarjoutua mahdollisuus käsitellä vähän pelottaviakin asioita sen kuuluisan jännyyden kautta.

Joku roti täytyy hommassa silti pitää. Pidän vähän arveluttavana lähteä kerjäämään karkkia tuntemattomilta. Jos karkkikierroksen haluaa tehdä, tulisi aikuisten sopia siitä keskenään etukäteen. Olisi myös suotavaa välttää keppostelua, sillä se voi olla vaarallista, ja käsittääkseni Yhdysvalloissakin tästä osuudesta on paikoitellen luovuttu. (Ei ole kovin reilua käydä sopimatta kerjäämässä vierailta ihmisiltä makeisia ja sitten tehdä kiusaa, jos nämä eivät anna.) Ja jos haluaa tuoda trick or treat -konventiota tänne, pitäisi edes itse vaivautua observoimaan sen välttämättömimpiä perusteita. Jos ei ole vaivautunut tätä varten edes pukeutumaan, on se vähän sama kuin tunkisi palmusunnuntaina virpomaan ilman pajunkissoja ja noita-asua.

Joten jos on pakko käydä häiritsemässä ventovieraita karkinhimossa, niin pitäisi edes nähdä minimaalisesti vaivaa sen eteen. Isoäitini pystyisi muokkaamaan itsestään tarinan kerjääjiä säväyttävämmän halloween-ilmestyksen poistamalla hammasproteesinsa. Jotain yritystä, kiitos.