maanantai 22. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: Tonttu

Tunnetaan myös otsakkeilla Tonttu ei vaan saa unta ja Pakkasyö on ja leiskuen. Tämä laulu ei ole edes aivan kökköä kieltä (alkuperäisteksti on itsensä Viktor Rydbergin!), ja sävelkin on itse asiassa jotenkin sopivan talvinokturnaalinen, jos sitä siis vain sellaisena voisi kuunnella. Ikävä kyllä tämä sinänsä aivan mukava kappale on myös aika elävä kuvaus unettomuuden, pahimmillaan todella vakavan terveysongelman, olemuksesta.

Laulussa seuraamme pihapiirissä vaeltavaa tonttua tämän kulkiessa läpi toimettomuuden leimaamien helvettien pitkin yötä, koska raukka ei vaan saa unta. Tunnelma on asiaankuuluvan junnaava sekä toisteinen peilaten täydellisesti unettomuudessa kärvistelevän kehämäisiä ajatuksentynkiä, ja säkeistöjen suuri lukumäärä yhdistettynä tarkasti kuvailevaan sisältöön vahvistaa kaikille valveilla sängyssään maanneille tutun ilmiön: aika kuluu tuossa tilassa käsittämättömän hitaasti. Tämän kartanotontun kärsimyksiä voisi täysin sympatisoida, ellei, höm, ellei...


varpain hiipivi lasten luo
nähdäkseen sulot pienet nuo;
ken sitä kummeksis juuri:
hälle tuo riemu on suuri.


Creepy as hell. Hyvää joulua! (Jos haluaa lisää joulutunnelmaa, kannattaa lukaista runon ne säkeistöt, joita ei yleensä lauleta: kyllä, tämä on vieläkin pidempi. Aamuyöllä valvoessa ajatukset ovat helpoiten synkkiä, ja laulun tonttukin askaroi kuolevaisuuden tematiikan kanssa ja pohtii, mitä järkeä tai merkitystä on elämässä, jos kaikki aina kuitenkin vain toistaa itseään.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti