Juhlavuoden hymistelyn, nahistelun ja tohistelun tuoksinassa jäi käsittelemättä lukuisia Suomeen ja Suomessa kielteisesti vaikuttavia asioita, ilmiöitä ja tahoja. Tässä lyhyesti koottuna niistä muutamia:
Junat lopettavat liikennöinnin heti kun säätilassa tapahtuu muutos eikä lippuja voi ostaa mistään.
Naurettava haikailu puolueettomuuden perään ja sotilaallisen liittoutumattomuuden välitilan pitäminen valtavan viisaana ratkaisuna, vaikka se aiheuttaa vähintään yhtä paljon epävarmuutta kuin liittoutuminen.
Koko Suomen turvallisuuspoliittinen julkinen keskustelu jälkijättöisine tabuineen.
Suomen Keskusta.
Suomessa on kaksi ruokakauppaa ja saksalainen alaviite, ja kilpailuun suhtaudutaan vihamielisesti. Ruokakaupat maksattavat asiakkaillaan typerät bonuskorttijärjestelmänsä ja tyrkyttävät idioottimaisia tuotepasseja, joiden kanssa saa jostain posliinikiposta tai froteepyyhkeestä 15% alennusta, kun ostaa kuukaudessa tonnilla ruokaa. Tädit ja tätiytyvät ihmiset sähläävät näiden proopuskojen kanssa kassoilla, ja jono sen kuin kasvaa.
Lauri Kristian Relander, huonoin presidentti ja paska jätkä.
Kelan halutaan kyyläävän helvetisti, mutta sille ei anneta kunnollisia resursseja edes vähäisempään. Kaikki seisoo ja viipyy, kun ei ole henkilökuntaa käsitellä asioita vaadituissa ajoissa.
Kansallinen Kokoomus.
1340 km rajaa Venäjän kanssa.
Suomen työmarkkinapolitiikka on täyttä paskaa, jota tehdään suuryritysten ja vientialojen ahneiden ammattiliittojen keskinäisellä veivauksella kaikkien muiden haitaksi. Hallitus siunaa tämän järjestelyn kumileimasimena.
Mikko Kärnä.
Koko maassa hyödynnetään kunnolla vain yhtä lentokenttää.
Suomen sosialidemokraattinen puolue.
Suomessa vältellään omien kielten käyttöä ja suositaan tarpeettomasti englantia mainonnassa ja, mikä huolestuttavampaa, viestinnässä sekä tieteessä ja tutkimuksessa.
Suomalaiset eivät osaa rakentaa suomalaisiin oloihin, vaan homehduttavat taitamattomuuttaan kaiken. Kannattaisiko suosiolla esimerkiksi luopua kaikkien uusien koulujen rakentamisesta ja sijoittaa luokat jo valmiiksi konttiparakkeihin?
Suurta osaa länsimaisen kirjallisuuden klassikoista ei ole saatavilla suomenkielisinä käännöksinä.
Suomessa saksa, ranska, espanja, portugali ja venäjä luetaan koulusysteemissä harvinaisiksi kieliksi. Ainoa konsti, joka on keksitty kieliosaamisen monipuolistamiseksi, on heikentää kansalliskielten opetusta.
Suomalaiset journalistit tyytyvät poliitikkojen vastauksiin eivätkä esitä jatkokysymyksiä.
Suomessa on iso monilla aloilla vaikutusvaltaisten ihmisten ryhmä, joka ei halua puhua mitään aiemmin harjoittamastaan kommunististen diktatuurien liehittelystä.
Millään suurella puolueella ei ole muita visioita kuin leikkaaminen.
Suomen kulttuuriministeri on toista kansalliskieltä vihaava biologinen rasisti, joka haastaa riitaa kirjailijoiden kanssa ilman kontekstia ja saa "sävellyksensä" pikavauhtia julkisen sinfoniaorkesterin ohjelmaan, vaikkei tunne nuotteja.
Suomessa on suuri isänmaallinen projekti vesittää ilmastovelvoitteemme EU-tasolla.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT.
Suomi ylpeilee demokratialla ja rauhan rakentamisella kaupaten samalla aseita (joskus Patrian toimijoille ulkoistetun korruption avulla) taantumuksellisille sotaa käyville islamistidiktatuureille ja muille maailman rauhaa ja vakautta uhkaaville tahoille.
Vihreä liitto.
Suomessa jonkun hillittömästi subventoidun pienryhmän elinkeinosta tehdään aina vuorotellen kansallinen kohtalonkysymys.
Suomeen ei pystytä rakentamaan valmiiksi yhtä ydinreaktoria, joka ehkä ehtisi vielä käyttöikänsä aikana kattaa rakennuskustannuksensa.
Suomessa kaikki rakennusprojektit ja remontit venyvät naurettavan pitkiksi, ja tätä pidetään normaalina eikä kukaan osaa vaatia parempaa.
Vasemmistoliitto.
Suomalaisten mielestä Speden elokuvat ovat hauskoja.
Suomi ei vain kykene ratifioimaan vuonna 1989 hyväksyttyä itsenäisten maiden alkuperäiskansoja koskevaa yleissopimusta.
Suomessa ei voi mennä mihinkään julkiseen tilaan ja otaksua, ettei joudu siellä jonkun väsyttävän juopon passiivis-aggressiivisen sosiaalisuuden kohteeksi.
Suomessa ruoka valmistetaan sen kansanosan ehdoilla, jonka mielestä kaikkien ruokien ihannemaut ovat vesi, suola ja peruna.
Perussuomalaiset.
Koroilla eläjien ja perintöpohattojen ei tarvitse Suomessa tehdä mitään, joskin heitä kuunnellaan kunnioittavasti, jos yhteiskunnallinen keskustelu heitä huvittaa. Köyhiä taas pidetään laiskoina, ja heiltä sopii vaatia mitä tahansa.
Mitä kummallisimmissa asiayhteyksissä on suotavaa mainita veteraanit kuin jonkinlaisena rituaalisena rukoushetkenä, mutta ei heitä tarvitse oikeasti kuunnella tai tehdä mitään heidän hyväkseen.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko kaikkine vastenmielisine, yhteiskunta- ja kulttuurielämää jäytävine, jähmettävine ja vahingoittavine lahkoineen.
Suomen Kristillisdemokraatit.
Suomalaiset ylpeilevät tasa-arvolla ja kannattavat sukupuolisesti eroteltua "yleistä" asevelvollisuutta.
Kun tuulee tai sataa lunta, mitä Suomessa tapahtuu ihan saatanan usein, on kokonaisista maakunnista sähköt poikki päiväkausia kuin kehitysmaassa voi odottaakin.
Suomalaiset ihailevat kryptisesti sössöttäviä presidenttejä, jotka puhuvat epäselvästi Vakavista Asioista. Suomalaiset eivät miellä presidenttiä poliitikoksi, ja ryhmittyvät auliisti tämän apaattisiksi aplodeeraajiksi. Suomalaiset äänestävät ahkerimmin presidentinvaalissa, vaikka se on kansallisista vaaleista ehkä kolmanneksi tai neljänneksi merkittävin.
Eduskunnassa voi vuosikausia riehua tyhmä ja väkivaltainen juoppo ilman että asialle tehdään mitään.
Suomen suurin sanomalehti kutsuu jatkuvasti poliitikkoja kirjoittamaan arvioita näiden omia päätöksiä sivuavasta tieto- ja muistelmakirjallisuudesta.
Suomessa vittuillaan ajoittain yhä ruotsalaisille näiden vanhoista eugeniikkaohjelmista, kun samalla Suomi edellyttää juridista sukupuoltaan korjaavilta kyvyttömyyttä jatkaa sukuaan. Asiassa on yleisesti hyväksyttyä ohittaa yksilö totaalisesti.
Suomen ruotsalainen kansanpuolue.
Suomea dominoi kansallinen historiapolitiikka, jossa on tärkeätä osoittaa, että kaikki kulloinkin tehdyt päätökset ovat olleet aina oikeita, viisaita ja jopa ainoita mahdollisia. Tämä käsitys jättää huomiotta varsinaisen akateemisen historiantutkimuksen, ja jopa suhtautuu siihen ärsyyntyneesti, kuten politiikkamme Paavo-nimiset veteraanit. Suomalaisten hysteerinen historiallinen oikeuttaminen, jossa kansallisia ratkaisuja ei saa kritisoida jälkikäteen, johtaa nolostuttaviin episodeihin, kuten kun presidentti Halonen kävi esitelmöimässä ajopuu- ja erillissotateeseistä ranskalaisille.
Sininen tulevaisuus.
Myyttisessä ja esimerkillisessä asemassa pidetään valtaan takertunutta seniiliä ukkoa, joka oli ihan kelvollinen presidentti kaksi kautta, mutta vääristi sen jälkeen tuhoisasti koko suomalaisen demokratian, parlamentarismin ja yhteiskuntakulttuurin. Kaiken huipuksi ko. käppänä halusi kerran jatkaa presidenttinä, muttei osallistua vaaleihin, milloin joku itseään kunnioittava maa olisi näyttänyt moiselle röyhkimykselle ovea. Suomessa tälle ikälopulle diivalle räätälöitiin poikkeuslaki, jonka tekijät eivät vieläkään ymmärrä hävetä.
Suomella ei ole enää varaa vanhustenhoitoon, nuorisotyöhön, koulutukseen, liikuntaan, sivistykseen, suurlähetystöihin, rikostutkintaan, ennaltaehkäisyyn, mihinkään rangaistukseen perustumattomaan sosiaaliohjelmaan, kunnolliseen rakentamiseen, liikenneverkostoon, julkisiin palveluihin, humanismiin, kehitysyhteistyöhön, tutkivaan journalismiin tai mihinkään muuhunkaan, joka tekee yhteiskuntaelämästä mielekästä, toimivaa ja puolustamisen arvoista.