torstai 25. kesäkuuta 2015

Sari Helin journalistina

Ylen oikeusjournalismin ottamat oudot muodot ovat nostaneet verenpainetta jo aiemminkin, ja nyt Tapanilan raiskaustuomion julkistamisen jälkeen on ollut odotettavissa jotain vielä pahempaa. Yle ei kuitenkaan nähdäkseni ole onnistunut alittamaan skandaalimaisen typerää oikeustajutestiään tässä tapauksessa, joka on juhannuksen jälkeisessä uutispulassa nostanut kiitettävästi puheenvuoroja ns. kansan oikeustajusta, joka on yksittäisten oikeudenkäyntien kohdalla oikeusvaltiossa erittäin hydöytön hölynpöytermi. Vaikka "kansan oikeustajulla" ei ole yksittäisessä tapauksessa juuri merkitystä, on sinänsä varmaan ihan paikallaan pohtia sitä, kelpaako rikoksen saama julkisuus jonkinlaiseksi rangaistuksen korvikkeeksi tai tulisiko sitä ylipäänsä tekijän kohdalla pitää minkäänlaisena "lisärangaistuksena". Tuomiovalta ei kuulu (sosiaalisellekaan) medialle, eikä oikeiden tuomioistuinten pitäisi edes implikoida, että näin voisi olla. Tämä on asia, jota on syytä pohtia, ja lainsäädännön sekä asetusten kautta on mahdollista ja varmaan toivottavaakin vaikuttaa asiaan. Suomen poliitikot ovat antaneet asiassa mielestäni enimmäkseen ihan fiksuja lausuntoja, noin poliitikoiksi.

Vähemmän fiksuista reaktioista asiaan voi mainita Sari Helinin käsittämättömän tyhmästi otsikoidun ja sisällöltään enimmäkseen urpon blogikirjoituksen, jota Yle tyrkyttää luettavaksi, vaikkei tällä huonosti perustellulla hötöllä ole journalismin kanssa mitään tekoa. Harvoin olen lukenut yhtä huonosti mietittyä ja hyödytöntä kommentaaria ajankohtaisasiaan. Artikkelin otsikko kuuluu "Sari Helin: Pieni ihminen ei voi käsittää, että Suomessa saa raiskata", viilettäen heti pitkälle metsään niin, että havut jäävät sieraimiin. Asia kun on absoluuttisen demonstroitavasti niin, että Suomessa nimenomaan ei saa raiskata. Tästä käyvät osoituksiksi esim. Suomen rikoslaki ja juuri se nimenomainen oikeudenkäynti, jota Helin kirjoituksessaan pui nähtävästi siitä mitään käsittämättä. Jos Suomessa saisi raiskata, ei koko oikeudenkäyntiä olisi käyty eikä tuomioita langetettu. Se, että syyllisiksi todetut saivat tuomiot, johtuu siitä, että Suomessa ei saa raiskata. En tiedä enää, miten tämän voisi selkeämmin selittää. Jos ei pieni ihminen tätä ymmärrä, niin hänellä on pienuus ihan pääkopassaan asti.

Ingressi jatkaa samalla linjalla: 

"Helsingin käräjäoikeuden tuomiot Tapanilan raiskauksesta tarkoittavat maallikolle, että tekijöitä ei rangaistu. Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata, kirjoittaa Sari Helin blogissaan."

Voi hyvä Sylvi sentään, mitä tätä naputellessa on oikein polteltu? Kuinka syvällä maallikkosuossa pitää sukeltaa ollakseen niin maallikko, että tulkitsee rangaistuksen rangaistuksen puutteeksi? Rangaistus joko on tai ei ole. Rangaistus voi olla jonkun mielestä perustellusti tai perusteettomasti kohtuuton tai riittämätön, mutta se on kiistatta olemassa. Jos jokin on rangaistavaa, se ei ole luvallista eikä sallittua. Se on silloin kiellettyä. "Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata". Kuinka hölmö tämän kirjoittaja oikein on? Millä logiikalla jokin on sallittua, jos siitä saa ehdollista vankeutta, joka on muuten suomalaisessa systeemissä varattu kohtalaisen vakaviin rikoksiin syyllistyneille? Näin suuri pölhöys tuskin on oikaistavissa. Ja ennen kuin aletaan karjua, niin en tässä nyt mitekään disputoi Helinin näkemystä siitä, että ko. teon tulisi olla varsin ankarasti rangaistava; olen vain hämmästynyt siitä, miten huonoa, jäsentymätöntä ja mitään-tajuamatonta hänen oikeusajattelunsa on. Ja siitä, että Yle katsoo aiheelliseksi julkaista tällaista avutonta sopertelua.

Kaikille maallikoille huonon maineen antava Helin jatkaa, vaikkei paljon kannattaisi:
"Tapanilan tapaus sotii tavallisen ihmisen oikeustajua vastaan kaikin mahdollisin tavoin. Käräjäoikeuden mukaan raiskaus ei ollut törkeä. Onko raiskaus siis törkeä vain silloin, kun uhriin tunkeudutaan peniksellä? Miksi on lievempää kajota uhrin intiimialueisiin käsin?"
Tällaisilta kysymyksiltä voitaisiin välttyä, jos hetkeksi vaikka pysähdyttäisiin ajattelemaan. Onko käräjäoikeus perustellut törkeyttä juuri siittimellisyydellä tai tämän elementin puuttumisella niin, että se selittäisi koko luokittelun? Tuskin. Tekotavan törkeydelle, erityiselle paheksuttavuudelle yms. asteille on olemassa oikeudellisia parametrejä, joita täytyy eri tapauksien arvioinnissa soveltaa. Raiskaus on sinänsä arkikielessä lähtökohtaisesti törkeä teko, mutta juridiikassa törkeydellä on erilainen merkitys, jolla on täsmällisempiä sisältöjä. Otetaan esimerkiksi jokin vähemmän iljettävä tapaus. Jos minut vaikka ryöstetään ja/tai mukiloidaan aseman takana, on varmaan kaikille ilmeistä, että teko on lähtökohtaisesti tuomittava ja paheksuttava. Samalla lienee ilmiselvää, että jotkut tavat suorittaa ko. rikos ovat minun (ja mahd. sivullisten) kannalta vaarallisempia, piittaamattomampia, traumatisoivampia jne. kuin jotkut toiset tekotavat. Voidaan toki keskustella siitä, tulisiko seksuaalirikoksissa olla tällaista erottelua ylipäänsä. Tällöin ongelmaksi muodostuu, että jokainen raiskaaja tuomitaan samalla tavalla tekotavasta riippumatta, mikä voi olla sekin ristiriidassa erinäisten oikeustajujen ja oikeusperiaatteiden kanssa. Kaikki raiskaajat on syytä tuomita, mutta tämä tuomittava rikos on varmaankin mahdollista suorittaa erityisen raa'alla tavalla, ja tällaisiin syyllistyneet on syytä voida tuomita ankarammin.

Helin jaksaa yhä vain jatkaa:
"Miksi tekijöiden nuori ikä edesauttaa siinä, että tekijät eivät joudu vankilaan? Mitäs jos nuori tekee saman asian uudestaan ja uudestaan, koska hän oppi jo ensi kerrasta, ettei mitään rangaistusta tule kuitenkaan? Eikö nuorelle ihmiselle pitäisi opettaa mitä seuraa, kun toimii vakavasti väärin?"
Tämä on jo koherenssinsa ja todellisuuteen suuntautuvien yhteyksiensä kannalta paljon parempaa tekstiä. Tekijöiden nuori ikä ja ensikertalaisuus ovat ihan yleisiä oikeuskäytännössä huomioitavia seikkoja. Niiden ei ole tarkoituskaan pyrkiä mitenkään mitätöimään tekoa. Liekö Helinillä tietoa siitä, millaisia tuloksia saavutetaan maissa, joiden oikeusjärjestelmissä noudatetaan hänen esittämäänsä linjaa (joka on sinänsä täysin mahdollinen ja perusteltavissa)? En uskonutkaan. 

Helinin argumentaatio julkisuuden vaikutuksesta tuomioon on mielestäni sangen pätevää, joskin vähän kömpelösti ilmaistu. Mutta saadaanhan vielä kunnon loppusilauskin kirjoitukseen:
"Lainsäädännöllä pitää olla kansan yleinen hyväksyntä, jotta hyvinvointivaltio voi toimia."
Hyvinvointivaltio ei taida tarkoittaa ihan tuota. Ehkä tässä haettiin oikeusvaltiota, mutta toisaalta "kansan oikeustajun" tietyt manifestaatiot voivat toimia myös oikeusvaltiota heikentävästi.

Jos "kansan oikeustaju" ja "pienen ihmisen" sekä "maallikon" ymmärrys oikeusjärjestelmästämme tai käsitteistä ylipäänsä on tosiaan näin heikolla tasolla, tulisi sitä pikemminkin pyrkiä kohentamaan kuin innolla kanavoimaan sitä oikeusjärjestelmään.

(Tiedättekö muuten, mikä yhdistää kaikkia historian parhaita ja järkevimpiä päätöksiä? Ne on tehty hirmuisen moraalisen emootionpuuskan vallassa.)