Ihan vaan että jos kerran päättää mennä niin pitkälle, että rupeaa oikeasti suunnittelemaan joukkomurhia, niin voisi vaikka keksiä jonkun vähemmänkin typerän syyn kuin että joku piirsi hassun kuvan jostain puolisentoista tuhatta vuotta manan majoilla oleilleesta historiallisesta henkilöstä, mutta mikäs siinä. Käykää seuraavaksi vaikka listimässä se Asterixin piirtäjä: mokomahan on piirtustellut halventavia karikatyyreja Julius Caesarista, joka, kuten sivistyneet ihmiset tietävät, julistettiin senaatin päätöksellä jumalaksi ja näin ollen ylittää arvovallallaan kevyesti jotkut pahaisen profeetan tasoiset kaipparit.*
Pitäisikö meidän muka jotenkin erikseen pelätä näitä puhkotut pipot päässä riehuvia sekopäitä? Kuunnella, mitä heillä on sanottavaa? Muuttaa käytöstämme heidän takiaan? Haistakoot profeetan partapunkin paskat. Nämä tyypithän ovat idiootteja, kun luulevat voivansa oikeasti vaikuttaa asioihin tällaisella vähämielisellä perseilyllä. Tarkoitan ihan oikeasti, että pilalehden piirustelijoiden tulittaminen seulaksi on aivan totaalisen idioottimaista toimintaa. Se on typerimpiä tavoitteita, joiden täyttämisen kukaan ihminen on koskaan ottanut tehtävälistalleen. Täysin hukkaan heitettyä energiaa.
Hei neropatit: ei lehtiä ole pakko lukea.
*Julius Caesar oli myös ihan oikea sotapäällikkö ja poliitikko eikä mikään karavaaneja ryöstelevän kapisen rosvojoukon pomo. Hän oli myös paljon parempi kirjoittaja kuin sellaiset tapaavat olla.
tiistai 20. tammikuuta 2015
torstai 15. tammikuuta 2015
Sylvi Kekkonen -erikoislehti, mitä vittua?
Jonossa on aika hiton paljon tärkeämpää räjähdettävää, mutta otetaan pehmeä lasku arkipäivän absurdin vinjetin kautta ensin.
Olin äskettäin ulkomailla. Kun tulen takaisin kotiin ja suuntaan markettiin täyttämään jääkaappiani, niin kassojen luona iltapäivälehtiteline toivottaa minut tervetulleeksi takaisin suomalaisen mediakentän piiriin tällä tavalla: "Osta koskettava Sylvi Kekkonen -erikoislehti!"
Millaiseen paikkaan olen oikein joutunut?
Olin äskettäin ulkomailla. Kun tulen takaisin kotiin ja suuntaan markettiin täyttämään jääkaappiani, niin kassojen luona iltapäivälehtiteline toivottaa minut tervetulleeksi takaisin suomalaisen mediakentän piiriin tällä tavalla: "Osta koskettava Sylvi Kekkonen -erikoislehti!"
Millaiseen paikkaan olen oikein joutunut?
lauantai 3. tammikuuta 2015
Venäjän federaatio
Jätämme viimein inhonväristysten saattelemana jäähyväiset karmealle vuodelle 2014, jota jotkut Herrankin sellaiseksi väittävät. Vuoden ykköspaskiaisen valinta oli lopulta hyvin helppo tehtävä. Nyt vuorossa Asshole of the Year Special Edition: Venäjän federaatio.
Vielä alkuun muutama täsmennys ja varmistelu ymmärrysrajoitteisille tolvanoille: Venäjän federaatio on valtio. Se ei merkitse samaa kuin yksittäinen venäläinen, venäjän kieli, Anton Tšehov, Pjotr Tšaikovski jne. jne. Valinnassa on kyse valtiomahdin ja valtiollisten toimijoiden erittäin paskamaisista tempauksista ja suunnasta, johon Venäjän federaation yhteiskunta on muokkautunut. Kiitos ymmärryksestänne.
Vuosi 2014 on ollut Euroopassa erityisesti kohtalaisen perseestä, ja merkittävin yksittäinen persiintymistä edesauttanut tekijä oli kuluneena vuonna Venäjä, jolla on hirmuinen hinku muuntautua fasistiseksi, imperialistiseksi roistovaltioksi, joka vaatii kaikkia ymmärtämään ja kunnioittamaan itseään olematta itse valmis ymmärtämään tai kunnioittamaan ketään muuta. Näin lapsellista, aggressiivista ja eetokseltaan kansallissosialistista uhoa on viimeksi nähty eurooppalaisen valtion johtotasolta Serbiassa 1990-luvulla, ja olisikin toki erittäin toivottavaa, että Venäjälle kävisi samalla tavalla valitsemallaan tiellä.
Koko Venäjän federaatio näet on ikävä sarja virheitä, ja kuten sikäläinen Duce datšaltaan jyrähtelee, on länsimailla osavastuu tästä. Länsi näet oli Neuvostoliiton viimein lysähtäessä valmis tukemaan Venäjän yhtenäisyyttä, joskaan ei sen taloutta, ja periaatteellisesti hyväksyi Venäjän Neuvostoliiton seuraajavaltioksi (seuraajavaltio tarkoittaa venäläisestä näkökulmasta tahoa, jolle kuuluu Neuvostoliiton kansainvälinen asema ilman sen vastuita). Kaiken lisäksi kylmä sota julistettiin päättyneeksi ilman voittajia. Kaikki pahoja virheitä. Nykynäkökulmasta voisi elämä olla kaikilla paljon siedettävämpää, jos Venäjänkin olisi annettu suosiolla hajota, tai jos sitä olisi kohdeltu hieman enemmän kuin Saksaa vuonna 1945. Molemmat olisivat olleet täysin oikeudenmukaisia ja Neuvostoliiton sekä Venäjän ansaitsemia linjoja. Jos Venäjä kerran haluaa "kansallisvaltioiden Euroopan", niin aloittakoon itsestään, heillähän kansoja piisaa.
Tosin Venäjä on hyvin huono sietämään kansallisvaltioitakaan ainakaan naapurissaan. Suoraan huuruisesta kumpujen yöstä on Venäjän näkemys, että sillä olisi mitään legitiimiä sanottavaa naapurivaltioidensa suvereniteetin suhteen. Tässä Venäjän tekopyhyys, öykkäröinti ja hitleriläinen herrakansa-asenne on ehkä kaikkein oksettavimmillaan. Sama hapankaalitunkio ei siedä mitään omaan rupuisen mielivaltaiseen yhteiskuntaansa ja toimintaansa kohdistuvaa arvostelua vedoten siihen, että muiden sisäisiin asioihin ei saa puuttua, ja sitten hyökkää naapurimaihinsa näiden sisäisten asioiden vuoksi. Venäläisille on "suurena kansakuntana" eri säännöt kuin muille vähäisemmille klienttivaltioille.
Eipä silti, ei tätä borssijaloilla seisovaa jättiläistä ole Suomessa syytä pelätä (enkä suosittelisi kovin paljon kunnioittamaankaan). Raukkamaisena ja loppujen lopuksi kohtalaisen heiveröisenä maana ei Venäjä uskalla oikeasti höykyttää kuin valmiiksi surkeassa asemassa olevia maita. Rahkeet tai kunnianhimo eivät riitä kunnollisiin vastuksiin, kun kyse on pohjimmiltaan pelkästä halveksittavasta opportunismista. Kyse on moniongelmaisesta ruikusta, joka uhoaa olevansa mahtava suurvalta, vaikkei kykene edes itse putsaamaan paskoja jätevesistään.
Kunnianhimon ja rohkeuden puutteesta kertoo karusti se, ettei Venäjä edes uskalla oikeasti julistaa sotaa, vaan lähettää omat joukkonsa vieraan valtion alueelle valehdellen samanaikaisesti suut ja silmät täyteen. Häikäilemätön valehtelu, huijaaminen ja rikolliset kaappaukset ovatkin suorastaan Venäjän kansainvälisen toiminnan ominaispiirteitä. Samaan sarjaan kuuluvat asiattomat herjat, joista väsyttävin on ehkä fasistiksi haukkuminen. Venäjällä ei nähtävästi termi fasisti tarkoita mitään muuta kuin Kremlin imperialististen intressien vastustamista. Tietysti kun sitä jatkuvasti viljelee, voi se joskus osua oikeaankin, mutta aivan perkeleen röyhkeää on ladella fasismisyytöksiä samalla kun toteuttaa itse suuren kansallisen mission nimissä puhtaan hitleriläistä Anschluss-politiikkaa ja erikseen haalii eurooppalaisia fasisteja (joita muuten tukee taloudellisesti, ihan Kreikan suoranaisia uusnatseja myöten) "todistamaan" vieraan valtion maaperällä järjestämiään näytösvaaleja. Mainittakoon vielä lisäloukkauksena, että tiedustelujen mukaan yli 80 % venäläisistä kannattaa Putinin fasistista seikkailu- ja aggressiopolitiikkaa, joten on aika turha vollottaa siitä, miten Venäjän talouden alamäki koskee tavalliseen kansaan. Hehän tätä ovat kaikesta päättäen halunneet.
Mutta onhan Venäjällä toki sisäisiäkin vihollisia, erityisesti homoseksuaalit. Erinomainen ja hyvin läpinäkyvä osoitus isovenäläisen fasismin noususta on viheliäinen "homopropagandalaki", jolla voi käytännössä estää seksuaalisten vähemmistöjen näkymisen julkisessa elämässä. Erityisesti Vitali Milonov -niminen kiihko-ortodoksinen villisika on erikoistunut homojen vainoamiseen, mitä pelle käy tekemässä henkilökohtaisestikin tunkeutuen konniensa kera alan klubeille ja häiriköiden kulttuuritapahtumia minkä ehtii. Milonov ei ole mikään marginaalihörhö, vaan Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen näkyviä hahmoja. Ylipäänsä hysteerinen suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen tuntuu olevan venäläisessä yhteiskunnassa in, ja maan umpitaantumuksellinen, viharyhmäksi luonnehdittava ortodoksinen kirkko (jonka patriarkalta retusoidaan luksuskellot pois ranteesta promokuvissa) vain lisää löylyä. Kaikki tehdään tietysti absurdisti lasten suojelemisen nimissä, vaikka maan lapsiasiamies Pavel Astahov on kiinnostuneempi muiden maiden sosiaalitoimien puuhista (muistanette yhä sen vitsin maiden "sisäisistä asioista"), ja oman maansa sisällä toimii yksiselitteisesti lasten etua vastaan: Astahov on ärjynyt, että Venäjän kouluissa ei tule ikinä olemaan sukupuolivalistusta. Onnea HIV-tilastojenne kaunistamisessa sitten vain.
Mitä pitäisi tehdä? Eristää tämä konna täysin, kurjistaa ja romahduttaa sen talous, nöyryyttää Putinia (Huom: pitäisi on merkitykseltään tässä moraalisempi sana kuin kannattaisi), ärsyttää kaikin tavoin takaisin. Sitä tulee saada, mitä on tilannut. Lienee turha toivoa, että lahjusrahan perässä juokseva kansainvälinen urheilu taipuisi boikotteihin Venäjää kohtaan, mutta tänä vuonnahan tulee kuluneeksi 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Ei kannattaisi kutsua Putinia juhliin tai vastata tämän kutsuihin. Perusteeksi voisi laittaa, että olisi aika suolaista juhlia toisen maailmansodan päättymistä muiden maiden aluetta miehittävien fasistien seurassa.
Onneksi olkoon, Venäjä, sinä fasistinen roistovaltio. Tuokoon uusi vuosi sinulle entistä laihempia aikoja ja entistä huonompia uutisia. Niitä olet suorastaan kerjännyt. Varmaa on, että tuolla tiellä ei hyvin käy, ja lähes yhtä varmaa on, että ainakaan se kaljupäinen kääpiö ei kykene siltä kääntymään.
Vielä alkuun muutama täsmennys ja varmistelu ymmärrysrajoitteisille tolvanoille: Venäjän federaatio on valtio. Se ei merkitse samaa kuin yksittäinen venäläinen, venäjän kieli, Anton Tšehov, Pjotr Tšaikovski jne. jne. Valinnassa on kyse valtiomahdin ja valtiollisten toimijoiden erittäin paskamaisista tempauksista ja suunnasta, johon Venäjän federaation yhteiskunta on muokkautunut. Kiitos ymmärryksestänne.
Koko Venäjän federaatio näet on ikävä sarja virheitä, ja kuten sikäläinen Duce datšaltaan jyrähtelee, on länsimailla osavastuu tästä. Länsi näet oli Neuvostoliiton viimein lysähtäessä valmis tukemaan Venäjän yhtenäisyyttä, joskaan ei sen taloutta, ja periaatteellisesti hyväksyi Venäjän Neuvostoliiton seuraajavaltioksi (seuraajavaltio tarkoittaa venäläisestä näkökulmasta tahoa, jolle kuuluu Neuvostoliiton kansainvälinen asema ilman sen vastuita). Kaiken lisäksi kylmä sota julistettiin päättyneeksi ilman voittajia. Kaikki pahoja virheitä. Nykynäkökulmasta voisi elämä olla kaikilla paljon siedettävämpää, jos Venäjänkin olisi annettu suosiolla hajota, tai jos sitä olisi kohdeltu hieman enemmän kuin Saksaa vuonna 1945. Molemmat olisivat olleet täysin oikeudenmukaisia ja Neuvostoliiton sekä Venäjän ansaitsemia linjoja. Jos Venäjä kerran haluaa "kansallisvaltioiden Euroopan", niin aloittakoon itsestään, heillähän kansoja piisaa.
Tosin Venäjä on hyvin huono sietämään kansallisvaltioitakaan ainakaan naapurissaan. Suoraan huuruisesta kumpujen yöstä on Venäjän näkemys, että sillä olisi mitään legitiimiä sanottavaa naapurivaltioidensa suvereniteetin suhteen. Tässä Venäjän tekopyhyys, öykkäröinti ja hitleriläinen herrakansa-asenne on ehkä kaikkein oksettavimmillaan. Sama hapankaalitunkio ei siedä mitään omaan rupuisen mielivaltaiseen yhteiskuntaansa ja toimintaansa kohdistuvaa arvostelua vedoten siihen, että muiden sisäisiin asioihin ei saa puuttua, ja sitten hyökkää naapurimaihinsa näiden sisäisten asioiden vuoksi. Venäläisille on "suurena kansakuntana" eri säännöt kuin muille vähäisemmille klienttivaltioille.
Eipä silti, ei tätä borssijaloilla seisovaa jättiläistä ole Suomessa syytä pelätä (enkä suosittelisi kovin paljon kunnioittamaankaan). Raukkamaisena ja loppujen lopuksi kohtalaisen heiveröisenä maana ei Venäjä uskalla oikeasti höykyttää kuin valmiiksi surkeassa asemassa olevia maita. Rahkeet tai kunnianhimo eivät riitä kunnollisiin vastuksiin, kun kyse on pohjimmiltaan pelkästä halveksittavasta opportunismista. Kyse on moniongelmaisesta ruikusta, joka uhoaa olevansa mahtava suurvalta, vaikkei kykene edes itse putsaamaan paskoja jätevesistään.
Kunnianhimon ja rohkeuden puutteesta kertoo karusti se, ettei Venäjä edes uskalla oikeasti julistaa sotaa, vaan lähettää omat joukkonsa vieraan valtion alueelle valehdellen samanaikaisesti suut ja silmät täyteen. Häikäilemätön valehtelu, huijaaminen ja rikolliset kaappaukset ovatkin suorastaan Venäjän kansainvälisen toiminnan ominaispiirteitä. Samaan sarjaan kuuluvat asiattomat herjat, joista väsyttävin on ehkä fasistiksi haukkuminen. Venäjällä ei nähtävästi termi fasisti tarkoita mitään muuta kuin Kremlin imperialististen intressien vastustamista. Tietysti kun sitä jatkuvasti viljelee, voi se joskus osua oikeaankin, mutta aivan perkeleen röyhkeää on ladella fasismisyytöksiä samalla kun toteuttaa itse suuren kansallisen mission nimissä puhtaan hitleriläistä Anschluss-politiikkaa ja erikseen haalii eurooppalaisia fasisteja (joita muuten tukee taloudellisesti, ihan Kreikan suoranaisia uusnatseja myöten) "todistamaan" vieraan valtion maaperällä järjestämiään näytösvaaleja. Mainittakoon vielä lisäloukkauksena, että tiedustelujen mukaan yli 80 % venäläisistä kannattaa Putinin fasistista seikkailu- ja aggressiopolitiikkaa, joten on aika turha vollottaa siitä, miten Venäjän talouden alamäki koskee tavalliseen kansaan. Hehän tätä ovat kaikesta päättäen halunneet.
Mutta onhan Venäjällä toki sisäisiäkin vihollisia, erityisesti homoseksuaalit. Erinomainen ja hyvin läpinäkyvä osoitus isovenäläisen fasismin noususta on viheliäinen "homopropagandalaki", jolla voi käytännössä estää seksuaalisten vähemmistöjen näkymisen julkisessa elämässä. Erityisesti Vitali Milonov -niminen kiihko-ortodoksinen villisika on erikoistunut homojen vainoamiseen, mitä pelle käy tekemässä henkilökohtaisestikin tunkeutuen konniensa kera alan klubeille ja häiriköiden kulttuuritapahtumia minkä ehtii. Milonov ei ole mikään marginaalihörhö, vaan Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen näkyviä hahmoja. Ylipäänsä hysteerinen suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen tuntuu olevan venäläisessä yhteiskunnassa in, ja maan umpitaantumuksellinen, viharyhmäksi luonnehdittava ortodoksinen kirkko (jonka patriarkalta retusoidaan luksuskellot pois ranteesta promokuvissa) vain lisää löylyä. Kaikki tehdään tietysti absurdisti lasten suojelemisen nimissä, vaikka maan lapsiasiamies Pavel Astahov on kiinnostuneempi muiden maiden sosiaalitoimien puuhista (muistanette yhä sen vitsin maiden "sisäisistä asioista"), ja oman maansa sisällä toimii yksiselitteisesti lasten etua vastaan: Astahov on ärjynyt, että Venäjän kouluissa ei tule ikinä olemaan sukupuolivalistusta. Onnea HIV-tilastojenne kaunistamisessa sitten vain.
Mitä pitäisi tehdä? Eristää tämä konna täysin, kurjistaa ja romahduttaa sen talous, nöyryyttää Putinia (Huom: pitäisi on merkitykseltään tässä moraalisempi sana kuin kannattaisi), ärsyttää kaikin tavoin takaisin. Sitä tulee saada, mitä on tilannut. Lienee turha toivoa, että lahjusrahan perässä juokseva kansainvälinen urheilu taipuisi boikotteihin Venäjää kohtaan, mutta tänä vuonnahan tulee kuluneeksi 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Ei kannattaisi kutsua Putinia juhliin tai vastata tämän kutsuihin. Perusteeksi voisi laittaa, että olisi aika suolaista juhlia toisen maailmansodan päättymistä muiden maiden aluetta miehittävien fasistien seurassa.
Onneksi olkoon, Venäjä, sinä fasistinen roistovaltio. Tuokoon uusi vuosi sinulle entistä laihempia aikoja ja entistä huonompia uutisia. Niitä olet suorastaan kerjännyt. Varmaa on, että tuolla tiellä ei hyvin käy, ja lähes yhtä varmaa on, että ainakaan se kaljupäinen kääpiö ei kykene siltä kääntymään.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Nigel Farage & Marine Le Pen
Toisin kuin luvattiin, ei vuoden 2014 retrospektiota päästy saattamaan loppuun uudenvuodenpäivänä aivan oman artikkelinsa ansaitsevien Internet-yhteysongelmien vuoksi. Paljon ei kuitenkaan olla myöhässä vielä tammikuun toisenakaan. On aika julistaa Paskiaisakatemian perintöperskärpäsen ja -perskärpäsettären tittelit vm. 2014. Kunnian saavat kuluneen vuoden Euroopan parlamentin vaaleissa ansiokkaasti pörränneet UKIPin johtaja Nigel Farage ja Front Nationalin Führerin Marine Le Pen.
Nigel Farage, joka kuvittelee voivansa arvostella muiden ulkomuotoa, vaikka muistuttaa itse vuoden 1982 The Thing -elokuvan hylättyä erikoisefektiä, on vedonnut Britannian umpimielisimpiin urpoihin (joita ei aivan vähän olekaan) ja keplotellut nollaedustajiaan enenevässä määrin nostamaan palkkioita mannermaalle, vaikka Britannian EU-eroa ajavien kannattaisi pikemminkin yrittää päästä Westminsteriin päätöksiä tekemään – mutta eihän näillä sekopäillä siihen juuri rahkeita riitä. Faragella onkin nyt sellainen ongelma, että puolueen jäsenet pilaavat puolueen jäsenten maineen laukomalla järjestään idioottimaisia näkemyksiään kaikkialla, missä pääsevät ääneen tai näppäimistölle räpeltämään. Siinä määrin on ihmiskasvoisen petolinnun perseen pitänyt puoluepomona puuttua asiaan, että hän on joutunut suorastaan kieltämään puolueen toimijoita kertomasta mielipiteistään julkisuudessa, koska muutoin arviolta 60 % jäsenistöstä jouduttaisiin ennen pitkää erottamaan osaana maineenhallintaa. Jatkuvasti muiden puolueen (jostain syytä muuten aina susirumien) jäsenten törttöilyjen selittelyyn tuli vuonna 2014 mukavaa vaihtelua, kun veroparatiisien ja ahneiden poliitikkojen möykkäävänä ryöpyttäjänä tunnettu Farage sai vaihteeksi selitellä omia veroparatiisijärjestelyjään.
Punnan symbolin puolueensa tunnukseen anastanut, nisäkkääksi väkisin muutettu kaulustrappi on erityisellä ristiretkellä Britanniassa asuvia ja tilastojen mukaan valtiota kokonaisuutena voimakkaasti vaurastuttavaa ulkomaalaistaustaista väestöä vastaan, koska asiattomalla pelkoörvellyksellä nyt kuitenkin irtoaa ääniä.
Farage muuten tunnettiin vuoden 2014 eurovaaleihin saakka oman planetaarisen oppositiokappaleemme Timo Soinin parhaana kamuna, mutta persut tekivät Nigelille (joka on muuten ehkä iljettävin anglosaksinen miehen nimi ylipäänsä, sinänsä mitä soveltuvin niljakkaille vaihtolämpöisille) oharit kasvatettuaan äänimääräänsä, ja siirtyivät tämän päävastustajan, Britannian konservatiivipuolueen, petikumppaniksi Euroopan parlamentissa.
Kun EU-kansalaisten tilittämä mehevä puoluetuki oli persujen opportunismin vuoksi katkolla, teki Farage periaatteen miehen ratkaisun, ja otti parlamenttiryhmäänsä puolalaisen holokaustirevisionistin jonkun naisten äänioikeutta ja demokratiaa sekä paralympialaisten televisiointia vastustavan totaaliurpon puolueesta siitä huolimatta, että sanoi pitävänsä sakin näkemyksiä inhottavina vitseinä, ja tunnetusti pelkää erityisesti puolalaisten valloittavan Britannian vihreät vuoret ja saatanalliset miilut. Farage suorittaisi vaikka fellaation piikkisialle, jos sillä saisi vain kupattua euroja edustuskuluihin. Tämä pohjamutien selkärangaton lusmu on perintöprinssin paskakruunun ansainnut.
Perintöprinsessan dildovaltikkaa taas pääsee heristämään Marine Le Pen, joka on melko hämmästyttävästi pahin ja ikävin Jean-Marie Le Pen -natsikääkän luomuksista. Marine Le Penin täydellisestä, moraalittomasta mädännäisyydestä kertoo, että hän jatkaa työtä isänsä, tuon täydellisen, ihmisyydestä riisutun raivopäisen hirviön puolueessa. Kuka tahansa tippaakaan kunniallinen ihmisolento perustaisi uuden, jos halua vaikuttaa on, eikä paskan kiillottaminen innosta. Marine Le Pen on pyrkinyt "puhdistamaan" fasistipuolueensa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon soveltumattomasta aineksesta, mutta siihen hommaan ei löydy riittävän pitkiä puukkoja, ja muutenkin touhu on vähän kuin yrittäisi valikoida, mitkä torakat haluaa säilyttää ruokakomerossaan. Tehokkain ase tämän jakkupukuisen drag-Pétainin uudistusvalikoimassa onkin haastaa oikeuteen kaikki, joka sanovat ikäviä asioita hänen natsi-ihrakasaisäukkonsa peräpukamapuolueesta.
Jos ei tavallisen kansan puolustajana esiintyvä, Jeanne d'Arciksi pukeutuva hanhi pärjää monimiljonääri-isänsä (Jean-Marie Le Pen jumalauta omistaa Mme de Pompadourille aikanaan kuuluneen châteaun) taloudellisilla eväillä, niin Venäjältähän saa aina lisää lainaa edullisin ehdoin. Ilmankos Le Pen nuorempi ei oikein ehdi henkeä vetää Vladimir Putinin ylistykseltään. Tämä sakki on niin paskaa, että vaikka paska paskoisi, ei siitä tulisi yhtä paskaa kuin tämä ja kaikki niiden äänestäjät.
Nigel Farage, joka kuvittelee voivansa arvostella muiden ulkomuotoa, vaikka muistuttaa itse vuoden 1982 The Thing -elokuvan hylättyä erikoisefektiä, on vedonnut Britannian umpimielisimpiin urpoihin (joita ei aivan vähän olekaan) ja keplotellut nollaedustajiaan enenevässä määrin nostamaan palkkioita mannermaalle, vaikka Britannian EU-eroa ajavien kannattaisi pikemminkin yrittää päästä Westminsteriin päätöksiä tekemään – mutta eihän näillä sekopäillä siihen juuri rahkeita riitä. Faragella onkin nyt sellainen ongelma, että puolueen jäsenet pilaavat puolueen jäsenten maineen laukomalla järjestään idioottimaisia näkemyksiään kaikkialla, missä pääsevät ääneen tai näppäimistölle räpeltämään. Siinä määrin on ihmiskasvoisen petolinnun perseen pitänyt puoluepomona puuttua asiaan, että hän on joutunut suorastaan kieltämään puolueen toimijoita kertomasta mielipiteistään julkisuudessa, koska muutoin arviolta 60 % jäsenistöstä jouduttaisiin ennen pitkää erottamaan osaana maineenhallintaa. Jatkuvasti muiden puolueen (jostain syytä muuten aina susirumien) jäsenten törttöilyjen selittelyyn tuli vuonna 2014 mukavaa vaihtelua, kun veroparatiisien ja ahneiden poliitikkojen möykkäävänä ryöpyttäjänä tunnettu Farage sai vaihteeksi selitellä omia veroparatiisijärjestelyjään.
Punnan symbolin puolueensa tunnukseen anastanut, nisäkkääksi väkisin muutettu kaulustrappi on erityisellä ristiretkellä Britanniassa asuvia ja tilastojen mukaan valtiota kokonaisuutena voimakkaasti vaurastuttavaa ulkomaalaistaustaista väestöä vastaan, koska asiattomalla pelkoörvellyksellä nyt kuitenkin irtoaa ääniä.
Farage muuten tunnettiin vuoden 2014 eurovaaleihin saakka oman planetaarisen oppositiokappaleemme Timo Soinin parhaana kamuna, mutta persut tekivät Nigelille (joka on muuten ehkä iljettävin anglosaksinen miehen nimi ylipäänsä, sinänsä mitä soveltuvin niljakkaille vaihtolämpöisille) oharit kasvatettuaan äänimääräänsä, ja siirtyivät tämän päävastustajan, Britannian konservatiivipuolueen, petikumppaniksi Euroopan parlamentissa.
Kun EU-kansalaisten tilittämä mehevä puoluetuki oli persujen opportunismin vuoksi katkolla, teki Farage periaatteen miehen ratkaisun, ja otti parlamenttiryhmäänsä puolalaisen holokaustirevisionistin jonkun naisten äänioikeutta ja demokratiaa sekä paralympialaisten televisiointia vastustavan totaaliurpon puolueesta siitä huolimatta, että sanoi pitävänsä sakin näkemyksiä inhottavina vitseinä, ja tunnetusti pelkää erityisesti puolalaisten valloittavan Britannian vihreät vuoret ja saatanalliset miilut. Farage suorittaisi vaikka fellaation piikkisialle, jos sillä saisi vain kupattua euroja edustuskuluihin. Tämä pohjamutien selkärangaton lusmu on perintöprinssin paskakruunun ansainnut.
Perintöprinsessan dildovaltikkaa taas pääsee heristämään Marine Le Pen, joka on melko hämmästyttävästi pahin ja ikävin Jean-Marie Le Pen -natsikääkän luomuksista. Marine Le Penin täydellisestä, moraalittomasta mädännäisyydestä kertoo, että hän jatkaa työtä isänsä, tuon täydellisen, ihmisyydestä riisutun raivopäisen hirviön puolueessa. Kuka tahansa tippaakaan kunniallinen ihmisolento perustaisi uuden, jos halua vaikuttaa on, eikä paskan kiillottaminen innosta. Marine Le Pen on pyrkinyt "puhdistamaan" fasistipuolueensa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon soveltumattomasta aineksesta, mutta siihen hommaan ei löydy riittävän pitkiä puukkoja, ja muutenkin touhu on vähän kuin yrittäisi valikoida, mitkä torakat haluaa säilyttää ruokakomerossaan. Tehokkain ase tämän jakkupukuisen drag-Pétainin uudistusvalikoimassa onkin haastaa oikeuteen kaikki, joka sanovat ikäviä asioita hänen natsi-ihrakasaisäukkonsa peräpukamapuolueesta.
Jos ei tavallisen kansan puolustajana esiintyvä, Jeanne d'Arciksi pukeutuva hanhi pärjää monimiljonääri-isänsä (Jean-Marie Le Pen jumalauta omistaa Mme de Pompadourille aikanaan kuuluneen châteaun) taloudellisilla eväillä, niin Venäjältähän saa aina lisää lainaa edullisin ehdoin. Ilmankos Le Pen nuorempi ei oikein ehdi henkeä vetää Vladimir Putinin ylistykseltään. Tämä sakki on niin paskaa, että vaikka paska paskoisi, ei siitä tulisi yhtä paskaa kuin tämä ja kaikki niiden äänestäjät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)