tiistai 30. joulukuuta 2014

David Cameron




Britannian pääministeriksi itsensä sen puolikuolleen apneamäyrän jälkeen keplotellut David Cameron on vuonna 2014 tunkenut uutisruutuihin vähän väliä, yleensä olemaan hankala ja haastamaan riitaa idioottiaiheista. Hän on kuluneena vuonna keskittynyt kiukuttelemaan Britannian EU-jäsenyysehdoista, joihin maa on ihan omasta vapaasta tahdostaan suostunut. Nykyisellään ne toki ovatkin erittäin epäreilut – Britannian eduksi. Mitään kunnollisia perusteita ei kuplaotsainen mamselli ole kyennyt pyrkimyksilleen tarjoamaan. Onneksi hänellä on sentään ainakin yksi kaveri: Suomen vähän väliä vaihtuvat pääministerit ovat jatkuvasti hössöttäneet tukeaan Cameronille ja haluaan pitää mokoma itkupilli unionissa, mikä on vain toinen tapa sanoa, että he haluavat suomalaisten(kin) maksavan Britannian, tunnetusti köyhän maan, jäsenmaksualennukset, joiden ainoa peruste on Margaret Thatcherin mä haluun -argumentaatio vuosikymmenien takaa. Britannian EU-erolla lapsekkaasti uhkaileva Cameron toimi hyvin toisella tavalla, kun Skotlannin asukkaat äänestivät pysymisestään Yhdistyneessä kuningaskunnassa: heitäntäisten mielipidekyselyjen säikäyttämä pääministeri nolasi itsensä lupaamalla skoteille käytännössä ihan mitä vain siitä hyvästä, että nämä eivät jättäisi häntä historiaan valtakunnan huonoimpana pääministerinä sitten parlamenttien unionin 1707. Eiväthän skotit tietysti minnekään olleet lähdössä, mutta Cameronin paskahousuisen pillastumisen seurauksena Yhdistyneen kuningaskunnan hallintouudistuksesta on tulossa vertaansa vailla oleva painajainen.

Britannian EU-erosta ei olisi kenellekään mitään hyötyä, ei varsinkaan briteille. Yleensä konservatiivipuolue on sentään kuunnellut tottelevaisella korvalla Cityn pankkiireja, mutta Cameron on vaihtanut EU-jäsenyydestä hyötyvän liike-elämän hätäisiin, kaikkea pelkääviin eläkeläisänkyröihin, joiden mielistely on nyt kaikesta päätellen pääministerin prioriteetti. Maan etu on toissijaista, jos vain tämä luupäinen ketku uskoo saavansa toisen pääministerikauden. Vapaata liikkuvuutta Cameron inhoaa aivan erityisesti: tekeehän se Britanniasta todistetusti huomattavasti vauraamman. Viimeisin jatke itseään Euroopassa nöyryyttävien ja marginalisoivien brittipääministerien tökeröön sarjaan on sisällyksettömien puheiden laukojana omaa luokkaansa englanninkielisessä maailmassa, ja on yleensä itse pahiten tohkeissaan omista sanoistaan. Hän on harvoja, jotka näyttävät ja kuulostavat vielä keski-ikäisenä miehenäkin sietämättömän pikkuvanhoilta, mutta vaikuttaa samalla tietävän, ettei kukaan ota häntä ihan todesta. Ei kannatakaan ottaa, ei tästä selkärangattomasta humanoidista mihinkään ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti