keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Dick Cheney

En ollut tajunnut, miten onnellinen olinkaan ollut, kun Dick Cheneyä ei ollut näkynyt pitkään aikaan julkisuudessa. Tietysti ensimmäinen hänessä vituttava asia on, ettei hän ole edelleenkään vankilassa, mikä jo itsessään kantaa melko pitkälle.
Ukko näyttää perkele tältä virallisessa valokuvassaan. Voiko vituttavampaa ilmettä ihminen vääntää tähän maailmaan?
Syksyllä 2014 Yhdysvaltain hallinto julkaisi CIA:n kidutusraportin, ja sitä ilmaantui kommentoimaan liki välittömästi entinen varapresidentti Cheney, jonka olemuksen ja argumentaation seuraaminen on itsessään yhtä miellyttävää kuin raastinraudan hankaaminen kivespusseja vasten. (Presidentti George W. Bushia ei kommentoimassa nähty, mikä vahvistanee sen, että Cheney oli ns. operaation aivot. Ei ollut häävi operaatio.)

Raportissa ei ollut sinänsä mullistavaa tietoa, vain vahvistus sille, mikä oli epävirallisesti tiedetty jo pitkään: terroristit saivat Bushin hallinnon peloteltua sen omien julkilausuttujen periaatteiden vastaiseen ja lisäksi kaiken puolustelun sekä ihmisyyden ulkopuolella olevaan kidutukseen, josta johto oli tietoinen, josta ei ollut mitään hyötyä, ja joka vammautti, traumatisoi ja tappoi ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa ja joihin Yhdysvaltain hallinnolla ei ollut mitään toimenpidevaltuuksia.

Bush, Cheney ja muut – no, ollaan rehellisiä – Cheney ja muut olivat siis huseeranneet typerästi, moraalittomasti ja hyödyttömästi tavalla, joka vain vahingoitti Yhdysvaltojen mainetta. Eikä tämä liipasinherkkä tarjouskilpailuissa fuskaava sontiainen malttanut vieläkään lopettaa, vaan tunki raportin julkistamisen jälkeen haastatteluihin ja keskusteluohjelmiin mesoamaan, ettei se mitään kidutusta ole edes ollut, mitä nyt vain vähän ronskimpaa kuulustelua – ja samaan hengenvetoon uhoamaan, että tekisi saman uudelleen, mieluiten mahdollisimman nopeasti. Cheney siis kävi kerskumassa sillä, että turvautuisi uudelleen laittomiin ja hyödyttömiin metodeihin. Tähän paskamaiseen kääpään pitäisi itseensä kokeilla kaikkia CIA:n konsteja ja kysyä sitten näkemystä uudelleen. Samaan joukkoon voisi lisätä sen yli puolikkaan yhdysvaltalaisten populaatiosta, joka tiedustelujen mukaan hyväksyy raportin kuvaamat barbaariset typeryydet. 

Mutta mikä taho on ollut vuoden 2014 muhevin perskärpänen, ja minne suuntautuu erityismaininta? Sitä täytyy odottaa uudenvuodenpäivään saakka kaikkien niiden ei-kenenkään keskuudessa, jotka tämän sarjan etenemistä jaloinkosketeltavalla jännityksellä odottavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti