Tuo siis vain esimerkkinä anglosaksien joulukulttuurisista omituisuuksista, Joulupukki ei tässä laulussa esiinny. Sen sijaan kyseessä on tuskallisesti etenevä 12-säkeistöinen kumulatiivinen narratiivi laulajan rakastetun häiriintyneestä pakkomielteestä hankkia heilalleen toinen toistaan järjettömämpiä joululahjoja. Joulun jokaiselle päivälle (joulupäivästä loppiaiseen) on oma säkeistönsä, jossa mainitaan, mitä sinä päivänä saatiin lahjaksi ja luetellaan kaikki aiemmat lahjat. Laulu on siis pitkä kuin nälkävuosi, mutta onneksi lahjat sentään ovat raivostuttavan idioottimaisia.
Tässä koko lista laulussa mainituista joululahjoista:
- peltopyy päärynäpuussa
- kaksi turturikyyhkyä
- kolme ranskalaista kanaa
- neljä mustarastasta
- viisi kultafasaania (se ei tarkoita sormusta)
- kuusi munivaa hanhea
- seitsemän uivaa joutsenta
- kahdeksan lypsävää neitoa
- yhdeksän tanssivaa naista
- kymmenen loikkivaa herraa
- yksitoista säkkipillinsoittajaa
- kaksitoista rumpalia
Toinen ja paljon huolestuttavampi seikka laulussa on se, että siinä kuvattu obsessiivinen mielipuoli antaa lahjaksi eläviä ihmisiä, jotka määritellään taitojensa ja aktiviteettiensa kautta. Ihmisiä ei voi antaa joululahjaksi. Ihmisiä ei voi luovuttaa muille ylipäänsä. Lahja ilmaisee omistussuhteen muutosta, ja ihmisen omistamista kutsutaan orjuudeksi. Ja orjuus puolestaan ei ole jouluisa aihe. Toistan ja täsmennän: orjuus ei ole jouluisa aihe eikä ylipäänsäkään aihe, joka ansaitsisi kepeän käsittelyn osana jotain sairasta romanttista huvitusta.
Oli herttaista mieheltäni ostaa minulle uusi nelijalkainen ajoneuvo! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti