Kuinka mielipuoli voi olla saadakseen suhteellisen rauhassa johtaa isoa ja kansainvälisesti melko arvostettua maata? Turkkia on päälle viimeisen vuosikymmenen johtanut megalomaaninen lepakonpaskahullu, joka ei siedä enää yhtä ainutta poikkipuolista sanaa tai elettä. Ja kun hän loihe lausumaan omia näkemyksiään, tapaavat ne olla vakavasti mielisairaita hörinöitä mitään mistään tietämättömän öykkärin typerästä kidasta. Tämän vuoden kuluessa Recep Tayyip Erdoğan on junaillut Istanbulin viheralueet liikemieskaveriensa puskutraktorien harjoitusareenaksi, herjannut jatkuvasti kaikkia eri mieltä olevia, lähettänyt henkilökohtaisen avustajansa potkimaan kaivosonnettomuuden vuoksi mieltään osoittavia, jo pidätettyjä kansalaisia,uhonnut vuoron perään kieltää ja jopa "tuhota" likipitäen kaikki sosiaaliset mediat ja yhteisö- sekä viestipalvelut, ja tietysti valituttanut itsensä presidentiksi asuttamaan parahiksi valmistunutta uutta valtionpäämiehen residenssiä, jossa on ihan oikeasti enemmän neliöitä kuin Versailles'ssa, missä Ludvig XIV:n kanssa sentään pitivät majaa suurin piirtein muutkin Ranskan aateliset.
Erdoğan ja hänen islamistinen AKP-puolueensa ovat pitäneet Turkissa valtaa 12 surullista vuotta, ja tulokset ovat näkyvillä: median vapaus heikkenee, lapsiköyhyys on rajussa nousussa samoin kuin naisiin kohdistuva väkivalta, korruptio rehottaa eritoten hallinnon ylimmillä portailla, uskontoa tungetaan joka paikkaan, ja kaiken päällä ärjyy minareetissa tämä vallasta yliannoksen vetäissyt kingkong. Hyvä esimerkki tämän sekopään suunnitelmista on Turkin koko opetusjärjestelmän uudistava laki, joka runnottiin läpi ilman mitään julkista keskustelua, asiantuntijalausuntoja tai edes mainintoja puolueen ohjelmassa. Pääasiallisena tarkoituksena on ilmeisesti mahdollistaa lapsien lähettäminen uskonnollisiin koraanikouluihin (ikään kuin mekaanisella ulkoluvulla voisi edes korvata asiallisen koulutuksen) mahdollisimman aikaisin, nyt jo 10-vuotiaana. Mutta mistäpä tämmöinen moukkamainen korsto äänestäjiä saisikaan, ellei jo nuorena tylsistettäisi huomisen vaalikarjaa?
Jos järjestäytynyttä vastarintaa ilmenee, siihen tämän jäärän ensimmäinen konsti on kyynelkaasu. Paikalle voidaan kutsua erimielisiä mukiloimaan ja murhaamaan myös AKP:n nuorisosiipi, Erdoğan-Jugend (termi on aiheellinen, sillä herra on niin ihastunut Hitleriin, että tuntee pakonomaista tarvetta mainita ko. vahvan johtajan nimen aina Israelin asioita kommentoidessaan, kuten tietysti äärimmäisen tyylikästä onkin). Vihollisikseen tämä kymmenen liiran diktaattori lukee myös oikeuslaitoksen, ainakin silloin, kun se kehtaa tutkia hänen läpimädän lähipiirinsä lahjontaa ja muuta talousrikollisuutta. Vapaa lehdistö on vainohullulle mullikalle sietämätön kummajainen, mutta pari vuotta putkeen toimittajia eniten maailmassa vanginneen maan johtaja kehtaa silti valehdella, että Turkissa on maailman vapain lehdistö. Mutta koska äijä ei lausuntonsa perusteella edes tajua, mitä lehdistönvapaus tarkoittaa, ja koska hän ei mielenvikaisena hahmota todellisuutta terveiden ihmisten tapaan, ei hän ehkä tässä valehtele tietoisesti.
Vaan anti olla, kun tulee toiminnan aika: silloin tämä muutoin urhoollisuuttaan kaikkialle kovaa karjuva karpaasi istuu peukalo perseessään katsomassa, miten rajan takana ISIS lahtaa sakkia. Turkilla on voimakas armeija, mutta sitä ei tämä raukkamainen, ämmämäinen äijä käytä siviilien pelastamiseen, jos ko. siviilit sattuvat olevaan kurdeja. Vittu mikä paskakasa.
Toisinaan tämä möykkäävä idiootti on toki huvittavakin, jos malttaa unohtaa, millaista hirviömäistä tyrannian ja taantumuksen tunkiota hän on presidentillisen châteaunsa edustalle rakentamassa. Nauru oli ainoa mahdollinen reaktio, kun Erdoğan keväällä 2014 uhosi "tuhoavansa Twitterin" (firman, joka ei edes sijaitse Turkissa, ja jonka toiminnan kieltäminen sitä paitsi rikkoi perustuslakia) ja mylvi, että sitten saavat kaikki nähdä, miten mahtava maa Turkki on. Mussolini much?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti