Martin Shkreli

Martin Shkreli vaikuttaa ensinäkemältä vain typotetulta nimeltä (se on albanialainen), eikä hänestä Suomessa tullutkaan aivan niin suurta viemärijulkkista kuin mihin ansioita olisi. Shkreli kuitenkin lautaili suuren amerikkalaisen paskamyrskyn aallonharjalla syyskuussa, kun tämä Turing Pharmaceuticals AG:n (kyllä, tämä 2015 perustettu pulju varasti nimen Alan Turingilta olematta mitenkään tekemisissä tämän kanssa) johtaja hankki Daraprim-nimisen lääkkeen valmistuslisenssin pyramidihuijausrahoilla ja nosti sitten lääkkeen hintaa kertarysäyksellä rapsakat 5556%, niin että yhden pillerin hinta nousi 13,5:stä dollarista 750:een dollariin. Tähän ei ollut mitään varsinaista valmistus- tai jakelukustannuksiin liittyvää syytä, eikä lääkkeellä ole patenttiakaan, Shkreli vain ilmoitti haluavansa nyhtää enemmän rahaa niiltä, jotka haluavat käyttää ko. lääkettä. Daraprim nyt vain ei satu olemaan mikään jalkasienirohto, vaan WHO:n virallisella välttämättömien lääkkeiden listalla komeileva tieteellinen saavutus, jota malariaa, tiettyjä syöpiä ja AIDSia sairastavat tarvitsevat välttääkseen kuolemaksi kutsutun tilan. Shkrelin perustaman Turing Pharmeceuticalsin koko toimintaperiaate on hankkia patenttivapaiden ja suhteellisen harvinaisten lääkkeiden valmistuslisenssejä ja tämän jälkeen "uudelleenarvioida" niiden hintoja. Vaikka nyt sitten 5000 prosenttia yläsuuntaan.

Hintojen itsetarkoituksellisessa nostossa ei sinänsä ole mitään laitonta; se vain on tässä suhteettomassa, liki satiirisessa, mittakaavassa äärimmäisen paskamainen temppu niille, jotka tarvitsevat lääkkeen elämänsä jatkamiseen. Lisää paskapisteitä Shkreli saa siitä, että hänen reaktionsa kritiikkiin ovat juuri sellaiset, joita voisi odottaa uuden rahan nulikkamaiselta huijariapostolilta, jolla on niin lattea sisäinen elämä, että siellä eivät viihdy kai kasvaimetkaan. Shkreli käyttäytyi hyvin liikemiesmäisesti perustelemalla pöyristyttävän hintahypyn koska mä voin -tyylisellä argumentaatiolla, jota sävytti mahtailevin rap-lyriikkasitaatein. Shkreli selitti haastattelussa, että he nostivat Aston Martinin polkupyörän hintaluokasta Toyota-hintaluokkaan. Analogiassa on huomattavaa mm. se, että kenellekään ei ikinä ole kirjoitettu elintoimintojenjatkomielessä Aston Martin -reseptiä. 32-vuotias lusmukakara haistatteli porukalle Twitterissä siihen malliin, että firma, joka ei operoi jumalharhojen vallassa, olisi antanut räkäpäälle kenkää ja äkkiä. Kun jopa Donald Trump -niminen kuollutta kissaa päälaeillaan tuulettava törkyläjä voi perustellusti lytätä sinua julkisuudessa ilman vastalauseita, tulisi sinun ajatella elämääsi vakavasti uudelleen. 

Shkreli tosin vain jatkoi räpiköimistään yhä lähemmäs aurinkoa, mikä hänen syvästi tyylittömässä Cheek-barokkisessa elämänriekaleessaan merkitsi huikean tarpeettomilla luksustuotteilla leveilyä sosiaalisessa mediassa. En tiedä, miten osakkeenomistajat, joiden etua Shkrelin tulisi tällä pelleilyllä jotenkin edistää, mahtavat suhtautua asiaan, mutta FBI:n tutkimusten mukaan sijoittajat saattavatkin olla enemmän tai vähemmän pyramidikusessa Shkrelin viritysten kanssa. Unohtakaa Pariisin ilmastosopimukset sun muut, vuoden tyydyttävin uutiskuva oli nähdä Shkrelin paskiaisennaama vailla virnettä, kun liittovaltion agentit raijasivat häntä joulun alla järkyttävän ruman harmaan hupparin verhoamana. 

Shkreli ei tietenkään ole yksin; hänenlaisiaan kunniattomia ja vain pinnallisesti ihmisen kaltaisia ryystöhyönteisiä on vipurahastojen maailmassa paljonkin, ja he ovat uhka oikeasti sairaiden ihmisten lisäksi koko markkinatalousjärjestelmälle, jonka yleistä säilyttämistä pitäisin vaihtoehdot huomioiden kuitenkin jokseenkin toivottavana. Shkreli on harvoja paskiaisia, joka vuoden aikana todella ilahdutti minua. Sydämeni keveni, kun sain tietää hänen pidätyksestään ja raskaasta syytelistasta. Näitä raatokärpäsiä saisi mieluusti lätkiä enemmänkin. 

Shkreli on elävä todiste siitä, että Amerikan mahdollisuuksien maassa voi jopa vähävaraisten länsibalkanilaisten siirtolaisten perheestä nousta hillittömällä moraalivajeella maailmanluokan paskiaiseksi. Ihmettelen vain sitä, ettei tällaisella niljakärpällä ole parempaa PR-suunnitelmaa kuin "revittele persettäsi ja auo päätä koko ajan". Eikö tällaisen hyypiön kannattaisi lääkefirman johdossa vain hommata itselleen loppuelämän varasto valiumia ja ottaa rennosti? Ymmärrän toki, että Shkreli ei pidä antiparasiittisten lääkkeiden helposta saatavuudesta. Rottakin nostaisi kyetessään rotanmyrkyn hinnan pilviin.