Pierre Nkurunziza

Kun miehen nimi on Pierre Nkurunziza, pitää hänelle antaa jonkinlaista tunnustusta ja myötätuntoa siitä, että hän joutuu kirjoittamaan tuon risuaidan elämänsä aikana varsin moneen paperiin. Varsinkin presidenttinä toimiessa joutuu allekirjoitusta suhaamaan tuon tuostakin. Jo senkin vuoksi luulisi, että presidentin toimesta vapautuminen olisi miehelle iloinen asia. Vaan ei. Afrikka on elinikäisten presidenttien maata, eikä korruption läpitunkemassa valtiossa tietysti olekaan kivaa, ellei itse sijaitse jossakin pyramidin huipun tuntumassa.

Koska Nkurunziza johtaa Burundia, joka on vähän Kainuuta isompi läntti Keski-Afrikassa, ei hänen toilailuistaan ole kovin ahkerasti raportoitu. Vuonna 2015 maataan kymmenen vuotta – varsin kohtuullinen aika; Suomessakin presidentit alkavat nykyisin 11. virkavuotenaan jurppia kansalaisia enenevässä määrin – johtanut Nkurunziza ilmoitti asettuvansa ehdolle kolmannelle presidenttikaudelle. Asiasta oli maan sisällä tiettyä erimielisyyttä mm. siksi, että Burundin perustuslaki rajaa valtionpäämiehen virkakaudet kahteen. Tämä ei estänyt Nkurunzizaa tai hänen hulvattomasti nimettyä puoluettaan (Conseil National pour la Défence de la Démocratie – Forces pour la Défense de la Démocratie) voittamasta sekasortoisessa tilassa (vaalikampanjointiin kuului perinteinen sotilasvallankaappaus, joka  ei vakuuttanut oikein ketään) pidettyjä pelleilyvaaleja, joissa äänesti alle kolmannes äänioikeutetuista. Burundin perustuslakituomioistuimen varapresidenttikin pakeni parahiksi ulkomaille tunnelmaa pilaamasta: mokoma juntti oli sitä mieltä, että presidentin virkakausien rajaus kahteen perustuslaissa erikseen kieltäisi kolmannen kauden.

Jos Vuoden paskiaisen titteliä tavoitellaan, on aikamoinen saavutus yhdeltä äijältä aiheuttaa omalla kusipäisyydellään roimasti yli 200 kansalaisen kuolema ja tuhatkertainen pakolaisuus. Kiitti, Pierre, pakolaisista olikin juuri pulaa, hienoa kun sait ihan itse järjestettyä vajaan neljännesmiljoonan verran täydennystä. Miksipä tosiaan et järjestäisi aivan turhaa poliittista kriisiä ja katastrofia siellä maassasi – eihän siellä ole tähän mennessä ollut kuin, mitä, vaivaiset kaksi kansanmurhaa. Tunnustukselle saa lisäperusteen siitä, ettei tämä persläpi ole saanut ansaitsemaansa kansainvälistä huomiota.

Ai niin, vuonna 2014 Nkurunziza kielsi hölkkäämisen. Hän myös tiettävästi uskoo olevansa Jumalan valittu johtamaan maataan, joten ehkä tämä esimodernin niikkolainen poliittisen vallan teoria selittää hänen vapaamuotoisen suhtautumisensa perustuslakiin, jota on vannonut puolustavansa.

Aloitin nämä haukut vitsailemalla Nkurunzizan allekirjoitusten aiheuttamasta vaivasta. Lopetan näyttämällä, miltä tämän ihmisperseen signeeraus näyttää:

Oikeasti. Se on kuin keskeneräinen fysikaalinen kaava, jonka joku viisivuotias kakara on sotkenut. Olisi helpompaa vain kirjoitaa jopa Nkurunziza kuin piirrellä tällainen infantiili hässäkkä paperin laitaan.