maanantai 11. tammikuuta 2016

Sepp Blatter

Vuoden 2015 paskiaiskavalkadin teemoja näyttää olevan yli-ikäisten, valtaan takertuvien kääkkien rypeminen omassa saastassaan. Mutta minkäs teet, kun nämä öykkärit tyrkyttävät itseään koko maailmalle vielä vuosikymmeniä parasta ennen -päiväyksensä umpeuduttua. Lisäksi on kiistattoman tyydyttävää seurata, kuinka joku paskamaahinen saa koko rikollisen uransa kuonat kerralla naamalleen siksi, että jumiutui omaa korvaamattomuuttaan paikoilleen vuosikausiksi, kun vetäytymiseen olisi ollut tuhat ja yksi mahdollisuutta. Tällaista viihdettä tarjosi vuonna 2015 korkeimmalla tasolla urheiluksi kutsutun järjestäytyneen rikollisuuden lähes ikiaikainen alppimuumio, Sepp Blatter

40 kg pois, ja tässä on teille ilmielävä Montgomery Burns.
Blatter on toiminut FIFAn johdossa niin kauan kuin isoisäni jaksaa muistaa, ja minulle on suuri ilonaihe, että uransa päätteeksi hän kampesi itsensä ja koko lajin syvimpään lokaan, josta nouseminen kestää toivottavasti pitkään. Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlaista psykososiaalista tai sosiopsykologista tutkimusta siitä, miksi urheilujärjestöjen johtoon tapaa kivettyä joku groteski lihapulla, jota on mahdotonta kammeta syrjään, mutta kun on mahdollisuus aiheuttaa pöhöttyneelle idioottibisnekselle maksimaalista imagovahinkoa, kannattaa tällaista viemäritukoskehitystä mielestäni vähintään mainostaa. Lisäksi kuka tahansa, joka on Vladimir Putinin mielestä ansainnut Nobelin, on ilmeisen kunniaton niljake.

Blatterin ryvetys on täysin hänen omaa tekoaan, mikä tekee siitä aivan erityisen tyydyttävää. Hän on selkeästi nauttinut valokeilassa paistattelevan päsmärin roolistaan, jossa saa antaa pokaaleja oikeasti kyvykkäille ihmisille ja rahatukkoja itseään pienemmille nilkeille. Vuoden aikana on käynyt ilmi, että suurin piirtein kaikki lähihistorian MM-kisaisännät ovat saaneet asemansa lahjuksilla ja että korruptio on FIFAn normaali toimintatapa ulottuen aina Blatterin omiin absurdeihin herrasmiessopimuksiin, joita hänellä on mielestään valtuudet tehdä muiden rahoilla. Blatter vieläpä loi systeemin, joka pudotti hänet häpäistynä lajiliiton johdosta: hän oli aktiivisesti hamuamassa jalkapalloon ison rahan sponsoreita, jotka imagostaan huolestuneina huuhtelivat hänet ansaitsemaansa viemäriin, kun jäte räjähti silmille. Kaiken huipuksi Blatter olisi voinut välttää koko arvottoman näytelmän, jos olisi malttanut vetäytyä edes jonain niistä vuosista, jolloin sellaista lupasi. Jos vyyhti olisi alkanut purkautua hänen viettäessään jo eläkepäiviä, olisi tilanne häneen kohdistuvan julkisuuden kannalta aivan toinen, eikä gubben tarvitsisi itkeskellä luomileikkauksiaan kameroiden edessä ollenkaan samaan tahtiin. Kohotan juomasarvellisen sappea suurelle, mutta tyhmälle rikolliselle, sveitsiläiselle urheilupomolle (sen kuuluisi olla herja) Sepp Blatterille, joka malttoi kypsyä uskollisesti kuin monivuotinen mustapää. Näytelmä on ollut huima, ja odotan kovasti munille suuntautuvaa rangaistuspotkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti