Salman bin Abdulaziz Al Saud nousi kahdesta miljoonasta enimmäkseen käyttökelvottomasta neliökilometristä koostuvalle valtaistuimelle 23. tammikuuta 2015. Hänen ensimmäinen vuotensa Saudi-Arabian kuninkaana ja Kahden Pyhän Moskeijan valvojana on ollut aivan perseestä, eikä paremmasta ole merkkejä.
On tietysti aiheellista kysyä, kuinka hyvin ennen viimeisintä maailmansotaa syntynyt hemmoteltu vanhus pystyisi suoriutumaan mahalaskussa olevan esimodernin aluesuurvallan johtamisesta. Saudi-Arabiassa kuningas kun ei mikään Kalle Kustaa, joka vain vilkuttaa parvekkeella, avaa parlamentin ja pyöräilee juhannussalon ympäri Wasa-näkkäriä mutustaen. Salman on yksinvaltias, joka johtaa 21. vuosisadalle siirrettyä Ludvig XIV:n systeemiä. L'état, c'est lui – ja kymmenet tuhannet Ibn Saudin sukulaiset, joille kaikille pitää järjestyä feodaalisiivu jostain provinssista, liikelaitoksesta, säätiöstä tai firmasta. Perustuslakia ei ole – virallisesti perustuslakina pidetään Koraania liitteineen, mutta ei siitä mihinkään ole nykyaikaisen valtion hallitsemisessa. Perustuslaiton monarkia menetteli ehkä vielä joskus 1700-luvulla, kun liikenne oli hidasta ja jokainen kuula piti ladata hitaasti ruutikanuunaan, mutta nykyaikana se on yleisvaarallinen systeemi. Saudi-Arabia ja sen asioita yhä pahempaan jamaan vuonna 2015 sössinyt kuningas Salman ovat tästä oivallisia esimerkkejä, ja touhu on sellaista, etten ihmettelisi, vaikka elinkaareni loppupuolella mitään Saudi-Arabiaa ei olisi enää olemassakaan. Vahinko ei sinänsä olisi varmaankaan suuri, mutta öljyinen paska voi sekoilun aikana lentää niin monen silmille, että kuninkaan kannattaisi ottaa vähitellen vastuunsa todesta ja lopettaa poliittinen hyperventilointi.
Reilun kuukauden päivät Salman malttoi olla aloillaan Abdullahin kuoppaamisen jäljiltä, mutta sitten oli pakko päästä häikäisevän turhaan sotaan Jemenissä. Saudi-Arabian typerä sota ei ole tuonut kaaokseen mitään ratkaisua. Pommitukset ovat summittaisia, eikä despoottisen, suurvaltana esiintyvän maan hallinnolle ole eduksi näyttää kyvyttömyyttään pikkuisen naapurin dominoinnissa. Saudit eivät ole saaneet paljon aikaan Syyriassakaan, missä jopa Bashar al-Assadin kaltainen tyranni voi vaikuttaa edistykselliseltä johtajalta Riadin kaapuväkeen verrattuna. Sotien pakolaiset Saudi-Arabia ohjaa kohteliaan päättäväisesti ja huikean tekopyhästi vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa. Hyypiöt esiintyvät arabien ja muslimien johtajina paitsi silloin, kun kysyttäisiin konkreettista solidaarisuutta, jolla ei voi nyhtää rahaa.
Kuningas saa viime kädessä vastata kaikesta, kun on kerran mennyt vallan kahmimaan itselleen. Saudien asema Lähi-idässä on syöksykierteessä, kun väestöllisesti vahvempi ja taloudellisesti monipuolisempi Iran on normalisoimassa suhteitaan länsimaihin, ja ydinsopimuksen jälkeen saudeilla onkin ollut paniikkivaihde päällä. Asiaa ei auta, että yrittäessään raivata tuotantokustannuksien kanssa painiskelevat liuskeöljytuottajat pois markkinoilta varsinkin Yhdysvalloissa ovat saudit kuninkaan johdolla päätyneet ainoaan konstiinsa, öljykartellinsa kohtuuhintaistamiseen. He siis tuhoavat oman taloutensa ennen kuin muut ehtivät. En valita politiikasta, joka romuttaa Venäjänkin taloutta, mutta voisi kuvitella, että öljyrikkauksissa kelliessä lihavina vuosina olisi ollut aikaa ja resursseja tehdä kontingenssisuunnitelmia. Saudin kuningashuone on kuitenkin nähtävästi kyvytön keksimään muita konsteja pahan päivän varalle kuin kuluttaa haalimansa käteisvarat pseudoilmaisen hyvän jakamiseen kansalaisille. Ja kun kuninkaallisia ja muita suojatyöpaikkaisia mahtimiehiä on niin maan perkeleesti, ei leikkausvaraa jää kuin alemmista tuloluokista. Miten mahtaa käydä, kun rahat loppuvat, eikä poliittinen systeemi ole hyvä kestämään laajaa painetta, jonka esim. elintason notkahdus aiheuttaa? Näiden seikkojen tulisi olla saudeillakin tiedossa, sillä ne olivat tuttuja 18. vuosisadalla, jolloin heidän hallintomuodollaan vielä oli uskottavuutta.
Ei ole Salmanin vika, että saudit ovat laiminlyöneet yhteiskunnallisen edistyksen ja poliittisten instituutioiden sekä koko kansakunnan idean kehityksen (tai itse asiassa on: hyväkäs on toiminut puolisen vuosisataa Riadin kuvernöörinä ja vuosia maan kakkosmiehenä ministerin tehtävissä kasvattaen sotilasbudjettia ja riehuen lähialuesuhteissa), mutta kuningas voisi edes yrittää parantaa asioita hätäpäisen törttöilyn asemesta. Yleensä muut paskiaiset osaavat sentään valvoa omia ja sukunsa etuja, jos eivät muuta. Tämä geriatrinen monarkki sahaa sen sijaan oksaansa niin monesta kohdasta, etteivät kädet tahdo riittää. Se olisi huvittavaa, jos se ei olisi täysin mielipuolisen uskonnollisen fanatismin riivaamassa raskaasti aseistetussa maassa ja maailmankolkassa helvetin vaarallista. Eikä tämä kääkkä enää tuossa iässä uusille tavoille opi, joten kaoottista typerehtimistä on luvassa lisää.
Kuningas Salmanin poika Sultan oli muuten ensimmäinen saudikuninkaallinen avaruudessa. Se olisi ehkä koko suvulle hyvä loppusijoituspaikka. Heillä olisi varaa maksaakin menolipuistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti