Timo Soini

Sic transit gloria mundi. Nämä sanat Timo Soini varmasti tuntee: niitä oli tapana lausua paavien kruunajaisissa niinä Vatikaani II:sta edeltäneinä puhdasoppisina aikoina, jolloin paavit oikeasti vielä kruunattiin. Nämä sanat voisivat muuten sopia Timo Soinin surkean mahalaskun summaukseen, mutta ne soisivat tälle irvokkaalle, typerälle ja pohjattoman tyydyttävälle näytelmälle arvokkuutta, jota mokoma omaa ahneutta ja tyhmyyttä aiheutettu poliittisen perinnön viemäriinliritys ei ansaitse.

Tosiasia on, että Timo Soini on todistettavasti huono johtaja, joka mokasi hommat aivan perinpohjaisesti. Hän on myös kyyninen mutta lyhytnäköinen huijari, jonka aikanaan nauttima tyystin ylimitoitettu suosio tulee hyvin pian näyttämään täydellisen käsittämättömältä. Hänen yli kahdenkymmenen vuoden vedätyksensä vei hänet huipulle, mutta siellä hänen paukkunsa oli puhallettu parissa vuodessa. Timo Soini on tunaroiva kupla, eikä häntä kannata päästää poliittisten epäonnistumisten kaatopaikalle ilman kunnon ilkkumiskierrosta. 

Kaikkein hauskinta Soinin naurettavassa lysähdyksessä on, että hän aiheutti sen alusta loppuun itse surkealla johtamisellaan ja tyhmällä strategiallaan. Maisterisjätkä brassaili kuuluisalla populismigradullaan pitkin toreja, mutta ehkä hänen olisi kannattanut myös yrittää omaksua siitä muutamia sovellettuja sisältöjä. Siihen vain eivät rahkeet riittäneet, ja maisterisjätkästä tuli ministerispätkä. 

Soinin pölkkypäiset fanit eduskuntaryhmässä ja puoluevaltuustossa ovat äimistelleet ja surkutelleet, miten Halla-ahon laitaoikeisto "kaappasi" puolueen, ikään kuin tämä ns. siipi olisi jokin ulkopuolinen toimija. On suoraan Soinin oman lyhytnäköisen ahneuden seuraus, että tämä aines, jota kutsuttakoon vaikka avarakatseisuuden hengessä nuivaksi biomassaksi, otti lopulta vallan. Soini itse kutsui heidät mukaan vallanhimossaan, ja hän päästi heidät vallan kahvaan, kun omien nakkisormien ote alkoi amatöörillä lipsua.

Oli Soinin valinta haalia kauniisti sanoen yksinkertaiseksi luonnehdittava hormonishowpainija Tony Halme puolueen listalle. Halmeen örvellys toi pikkupuolueelle julkisuutta, ja juuri hänen toikkarointinsa avasi portit persujen kasvu-uralle. Soini käytti moniongelmaista örkkiä hyväkseen, kunnes tällä täysin ennustettavasti napsahti. Se, että Halme vietti lyhyen loppuelämänsä vuodeperunana, unohtui nopeasti Soinilta, kun puolueeseen alkoi tunkea ääniä ja ihanaa valtaa sekä Lindströmin kaltaisilta hömelöiltä, jotka ihailivat Halmeen tyhmyyttä, että niiltä, joihin vetosi itsensä työkyvyttömäksi keulineen narkkarin hiomaton ksenofobia. 

Soinilla olisi ollut vieläkin mahdollisuus kuratoida jäsenistöä ja ehdokkaita; hän olisi voinut lukea Halla-ahon kirjoituksia ja verrata niitä omaan kuuluisaan arvomaailmaansa, josta luennoi mielellään ja korskeasti kaikille muille. Hän ei tehnyt niin. Hän toivotti Halla-ahon, Hakkaraisen ja koko muun konkkaronkan tervetulleeksi, mitä nyt välillä passiivis-aggressiivisesti parissa haastattelussa vähätteli yksisilmäisiä poikia puuttumatta asioihin oikeasti. Tämä voi olla tyhmyyttä, laiskuutta, välinpitämättömyyttä, pelkuruutta tai voimattomuutta, tai kaikkia edellä mainittuja; jokainen piirre sopii Soinin johtamistapaan.

Soini esiintyi jatkuvasti itse persujen moraalisena takuumiehenä tekemättä oikeasti mitään näiden takeiden lunastamiseksi. Hän uhosi immosten harjaamista, mutta mitään ei koskaan tehty. Kun Halla-ahon tahdottomat seuraajat alkoivat ottaa puoluetta haltuun ja kun Soini itsekin viimein alkoi tämän tajuta, oli jo liian myöhäistä. Tohtorismies pelasi shakkia, kun Soini oli valmistautunut Hullunkurisiin perheisiin. Lippalakitettu meloni tämän härskiintyneen jäätelöannoksen päällä koostuu siitä tosiseikasta, että Soinia varoitettiin tästä, mutta että hän ei silti vaivautunut nousemaan laakereiltaan tehdäkseen asialle jotain.

Tietysti Soini voi puolustautua, ettei ulkoasiainministeriltä jäänyt riittävästi aikaa puolueen mikromanagerointiin, että isänmaan asia oli tärkeämpi kuin puolueen. Tämä voisi kuulostaa pätevämmältä, jos Soinin kuuluisista luottomiehistä ja -naisista olisi oikeasti ollut pitämään puolueessa jöötä. Jokseenkin huvittavaa on myös, että Soinin isänmaallinen velvollisuudentunto ministerinasioiden hoitamisessa johtaa nyt siihen, että maassa on hallituskriisi ja että ministeriaudi jättää hänet tien varteen. Löytyisiköhän Timpalta joku hauska sutkaus tähän tilanteeseen? Olisiko perstaskussa kirjoitettuna? Tai miten olisi perinteiseen malliin kokonainen viidentoista virkkeen tajunnanvirtaplokaus, joka saa Huhtasaarenkin näyttämään välkyltä?

Timo Soini on ollut katastrofaalinen johtaja, joka menetti rakentamansa puolueen äärioikeistolle aivan omaa hölmöyttään. Hän on lattea ja strategisesti huono ajattelija, jonka naurettava arvomaailma ei todistetusti kestänyt yhteentörmäystä todellisuuden kanssa, sellaisen todellisuuden, jossa on myös muita toimijoita kuin keskinkertaisuuksien messiaan opetuslapsia.

Vaan ei Soinia pidä yksin syyttää asiasta. Mikään edellä mainitusta ei olisi ollut mahdollista ilman niitä tyhmiä, tyhmiä ihmisiä, jotka menivät hänen naruunsa ja nyt itkevät, kuinka menettivät puolueen. Soini vedätti näitä typeryydestään numeron tehneitä uuvatteja, ja lopulta päättäväisemmät voimat vedättivät hänet itsensä. Soinilaisten törppöys on sitäkin vakuuttavampaa, kun muistetaan, että suurin piirtein ainoa selvästi älykäs halla-aholainen on Halla-aho itse; useimmilla muilla leiriläisillä ei ole ikinä ollut yhtään omaa ajatusta, ja esimerkiksi Tynkkynen on jopa kuuluisa kyvyttömyydestään käsittää suunnilleen mitään asiaa. Soinilaiset riemuidiootit hävisivät tälle porukalle, ja hävisivät totaalisesti. Sitä on ollut hekumallista seurata. Persujen hätä on korkein riemu.

Timo Soini, tämä lattea, nolo floppi, järjesti Suomeen parlamentaarisen äärioikeistopuolueen ensimmäistä kertaa yli seitsemäänkymmeneen vuoteen, romutti rakentamansa puolueen, petti vedättämiensä turpeisten piruparkojen luottamuksen lopullisesti ja keikautti myös hallituksen, johon osallistumista hehkutti isänmaallisena velvollisuutena; ja kaikki tämä tasavaltamme 100-vuotisjuhlissa. Hän tulee saamaan kaiken tämän anteeksi Jumalansa valtuuttamalta synninpäästäjältä, mutta maallisessa historiassa hänen paikkansa tulee olemaan isänmaan surkuteltavassa häpeäpaalussa. Hyvästi, Timo Soini, olit surkea esitys ja huono johtaja, toivottavasti edes nautit laukastasi ennen poliittisen historian liimatehdasta.