Ihmiset, jotka vaativat "mediaan lisää hyviä uutisia"

Vietävänmoinen urpomielisyys sitten meni taas pilaamaan päiväni ja saattamaan minut raivon partaalle. En ole koko tässä kuussa ollut mistään yhtä vihainen, oikeasti vihainen, kuin tästä ääliömäisestä kirjoituksesta, joka on julkaistu Helsingin Sanomain yleisönosastossa 13.11.2013 otsikolla "Mediaan lisää hyviä uutisia".

Taifuuni Filippiineillä, kuolleita siellä ja tuolla, lapsi kaapattu, maailmanloppu lähestyy ja huomennakin sataa räntää. Joka päivä, joka paikassa pelkkiä huonoja uutisia.

Olen pahoillani, että olet pahoittanut mielesi massiivisesta luonnonkatastrofista, joka on raunioittanut kokonaisia kaupunkeja ja tappanut tuhansia. Tämän ylimielisemmäksi ei ilmiö nimeltään first world problems voi käydä: on silleen tiätzä tosi masentavaa, ihan downeria, edes joutua kuulemaan ja tietämään köyhien ihmisten ahdingosta valtavien luonnonmullistusten keskellä. Näin halveksittavaa sontaa en ole ikinä edes tullut ajatelleeksi mielessäni, ja minäkään nyt en sentään ole mikään kaikkein miellyttävin ihminen kuitenkaan. Puhumattakaan siitä, että latelisin moista paskaoksennusta omalla nimelläni valtakunnalliseen päivälehteen.

Ja pitäisikö oikeasti jättää säätiedotus julkaisematta, jos siinä luvataan räntäsadetta? Onko parempi, että autoilijat vetelevät kuolonkolareita sitten? Kuinka helvetin hemmoteltu torspoilija ja moraalisesti ala-arvoinen elämänmuoto tämän kirjoittanut tolvana oikein onkaan?

Vuosi sitten uuvuin kielteiseen uutisointiin.

 Et nähtävästi riittävästi, kun vieläkin asiasta iniset. VIHAAN VIHAAN VIHAAN AAAAA!!!!

Väsyin tuntemaan oloni ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja voimattomaksi.

Tiedäthän, että uutisiinkaan ei ole pakko suhtautua kuin lapsi. Aikuiset ihmiset osaavat olla jotenkin sujut ympäröivän todellisuuden kanssa. Mene jonnekin terapiaan, perkele. Ja toinen juttu: jos et kestä tietää asioista, niin kukaan ei pakota seuraamaan uutisia. Joten mitä helvettiä valitat?

Pläräsin kaikki käteen osuvat lehdet, luin netin uutisotsikot ja katsoin television uutiset: ei yhtään hyvää uutista.

Mihin kategoriaan pitäisi sijoittaa esimerkiksi kulttuuriuutiset, jotka eivät kerro jostain kriisistä? "Hyvään" vai "huonoon"? Miten ylipäänsä muitakin uutisia voisi kategorisoida hyvään tai huonoon? Esimerkiksi politiikassa nämä kategoriat riippuvat itse kunkin poliittisista uskomuksista. Lisäksi samalla uutistapahtumalla voi olla eri tahoille myönteisiä ja kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi jostain voidaan leikata varoja (kielteistä), jotta budjetti saadaan pitkästä aikaa tasapainoon (myönteistä).

Sosiaalisessa mediassa jaetaan katoamisilmoituksia, mikä toki ajaa hyvää asiaa, mutta koskaan ei kerrota, jos tarina päättyy hyvin.

Kerrotaan. Älä valehtele.

Jos uutisoidaan tapaturmasta, ensimmäisenä ilmoitetaan kuolonuhrit. Selviytyjiä ei kerrota.

Paitsi, että kerrotaan. Esim. tapahtumahetkellä X:ssä oli noin n matkustajaa/työntekijää/jne. Lisäksi asia nyt vain on niin, että ihmisten turvallisuutta ja elämää merkittävästi uhkaavat asiat ovat uutisarvoisia. Tämä kertoo osaltaan mm. siitäkin, että elämää noin yleisesti pidetään arvokkaana. Normaalijärjellä varustetut ihmiset ymmärtävät tämän ilman, että täytyy erikseen selittää. Voi perkeleen pahkenan puikko tätä idiotiaa.

Tämä antaa maailmastamme vääristyneen kuvan.

Itselläsi on vääristynyt kuva. Kaikesta. Varsinkin uutisoinnin roolista ja velvollisuuksista. Saako tämä torvi äänestääkin?

Olen aina ajatellut, ehkä naiivisti

 Sinä et muulla tavalla osaa ajatellakaan, usko pois.

että hyvä uutisointi on sellaista, joka koskettaa ja tekee vaikutuksen. Tuttavani kertoi, ettei hän kysyttäessä halua kertoa olevansa alkuperäiseltä ammatiltaan toimittaja, koska häntä hävettää se, miten uutisointi on nykyään enimmäkseen sävyltään kielteistä - vailla rakkautta.

Jumalauta mitä tyhjänpäiväistä lässytystä. Hyvä uutisointi välittää relevantin tiedon relevantteine taustoineen perinpohjaisesti, tiiviisti ja luotettavasti. Jos haluaa koskettavia, vaikuttavia elämyksiä, voi suoria suosiolla teatteriin, taidenäyttelyyn, konserttisaliin tai elokuviin. Lue saakeli Sinuhe egyptiläinen. (Tai oikeastaan se on varmaan tämän kirjoittajalle liian masentava ja todellisuussidonnainen. Pupu Tupuna voisi olla suositeltavampi vaihtoehto.)

Emme asu pilvihattaralinnassa, kaukana karusta todellisuudesta, mutta se ei saisi sulkea pois hyvyyden olemassaoloa. Toki katastrofit, sairaudet, tuho ja kaaos nostavat lukijamääriä, mutta tarvitseeko nyky-yhteiskunta todella tätä luettavakseen?

Ts. tarvitseeko nyky-yhteiskunta informaatiota? Kyllä. Ei tarvittu miettimisaikaa. Kysymys ei ole pohtimisen arvoinen. Ei edes kirjoittamisen arvoinen. Ei edes ajattelemisen arvoinen. (Pisteet lisäksi tyhjätä termistä nyky-yhteiskunta, jota käyttävät kädettömät amatööriraapustelijat, jotka haluavat ala-arvoisten pohdintojensa kuulostavan syvällisiltä tai ajankohtaisilta; koska muuten kaikki olettaisivat, että tarkoitetaan 1700-luvun esiteollista yhteiskuntaa. Saatana mitä roskaa.) 
Kirjoittaja voisi esimerkiksi pohtia sitä, että joukossamme on ihmisiä, jolla voi olla intressejä katastrofialueella. Esim. he saattoivat suunnitella sinne matkustamista. Heillä voi olla taloudellista toimintaa siellä. Heillä voi olla sukulaisia tai tuttuja siellä. Ja eräs toinen juttu: siellä on ihmisiä, jotka aikuisten oikeesti kuolevat nälkään, janoon ja tauteihin, ellei sinne saada apua. Merkittävä osa avusta tulee lahjoittajilta, tavallisilta ihmisiltä muissa maissa. Jos he eivät tiedä koko asiasta, eivät he auta, ja suoraan tämän seurauksena kuolee ihmisiä. Jos haluaa olla tietämätön ikävistä asioista, niin kaipa se käy, jos on jäänyt lapsen tasolle, mutta mitään moraalisesti ylistettävää siinä ei ole. Sen seurauksena kuolee ihmisiä. Se aiheuttaa pahaa.

Eikö maailmassa ole muuta uutisoitavaa kuin pahuus?

Öh, luonnonkatastrofit ja sairaudet eivät ole pahuutta. Ne ovat täysin persoonattomia luonnollisia ilmiöitä. Niitä ei aiheuta mikään pahuus. Kannattaisi edes koettaa ymmärtää sanojen merkityssisältöjen kaltaisia perusasioita, ennen kuin yrittää kirjoittaa siitä obskuranttista teepussifilosofiaansa.

Muistutettakoon myös, että onneksi on ollut olemassa yhteiskuntia, joissa tiedotusvälineitä on velvoitettu julkaisemaan tasapainoisesti hyviä ja huonoja uutisia. Esimerkiksi Neuvostoliitto, Itä-Saksa ja Nicolae Ceaușescun Romania olivat maita, joiden kukoistaessa ihmiset saivat nauttia hyvillä, myönteisillä ja aurinkoisilla uutisilla paapomisesta. Ikävä kyllä muuten nuo yhteiskunnat eivät olleet mitenkään erityisen mukavia, mutta tämä onkin ikävää ja masentavaa faktapohjaista historiaa ja siten paljon kurjempaa kuin vaikka koiranpentujen muotoiset vaahtokarkit.

Jos näin on, olen todella pettynyt, sillä maailma, jossa minä asun, on täynnä rakkautta, toivoa ja kauneutta.

Ja maailma, josa minä tällä hetkellä asun, on täynnä puhdasta, laimentamatonta halveksintaa ja vihaa, ja se johtuu tästä idioottimaisesta sepustuksesta. Jumalauta mitä tyhjänpäiväistä lässytystä. Taas. Että ihminen viitsii ja kehtaa. Koko kirjoituksen ilmaisema ajatusmaailma on niin syvällisesti vastenmielinen ja halveksittava, että se lähestyy absoluuttista pahuutta. Ainakin se on ilmiselvästi suurempaa pahuutta kuin luonnonkatastrofit, jotka vain tapahtuvat. Se iskee suoraan avoimen yhteiskunnan ytimeen ja asettuu vastustamaan tietoa, juuri sitä tietoa, jonka avulla asioita voidaan parantaa ja vaatia parannettaviksi. Näin viheliäistä, tyhmää ja moraalisesti paheksuttavaa ja suoranaisen pahaa mielipidekirjoitusta en muista tähän mennessä HS:n sivuilta lukeneeni. Vade retro!