Joulu
on taas, joulu on taas, marketit täynnä paskaa! Radioaalloilla on,
aalloilla on, helvetin paljon paskaa! Nyt sitä saa, nyt sitä saa,
korvansa täyteen paskaa! On jälleen tuo pahaenteisesti joulunalusajaksi (vrt. navanalusjutut)
kutsuttu ajanjakso, jolle on ominaista raivostuttavan audiaalisen
roskan pakkosyöttö radioaalloilla ja muutoin aivan kunniallisissa
liikkeissä. En ole ylipäänsä kovin suuri joulumusiikin ystävä.
Joululaulut eivät enää mielessäni yhdisty itse viettämäni joulun
tunnelmaan, vaan ostoksien suorittamiseen.
Joulun alla esittelen muutamia kauheimmasta,
vastenmielisimmästä, kuvottavimmasta, ärsyttävimmästä, surkeimmasta,
raivostuttavimmasta ja pimahduttavimmasta joululauluista, joita on valitettavasti tullut kuultua. Ensimmäisenä kyseenalaisen kunnian saa P. J. Hannikaisen iki-inha Joulupukki. Päiväkotien ja peruskoulujen joulujuhlien vakionumero yhdistää äärimmäiseen ärsyttävyyteen hiotut lastenlauluelementit tavalla, jolle on vaikeata keksiä ylivertaisia haastajia. On raivostuttavan kökkö ja tuskaisesti veivaava sävel, josta saa tarpeekseen ensimmäisten kahdeksan nuotin jälkeen, mutta ennen kaikkea on niin vahvasti järkeä, hyvää makua ja kaikkia kirjallisia arvoja uhmaavat sanat, että laulua voi pitää miksi edes yrittäisin, lapset ovat idiootteja, joille kelpaa mikä tahansa -eetoksen kirkastuksena.
Tässä tuomme sulle mettä vilpoisaa kuin lähdevettä,
sitten jaksat pitkän tiesi kulkea kuin aimo miesi.
Nämä säkeet ovat ehkä typerintä ja ala-arvoisinta suomenkielistä riimittelyä. Jos ei keksi jollekin sanalle mielekästä riimiparia, niin sen sanan voi jättää poiskin. Näin ei Hannikainen tietystikään tee, sillä siinähän olisi jotain järkeä. Niinpä lapset laulavat tuovansa pukille mettä. Mettä. Onko Joulupukki joku perkeleen hyönteinen? Kätkeekö parta taakseen imukärsän, joka tunkeutuu lipomaan joulutähtiä ja hyasintteja? Mitä adventtihelvettiä tämä on olevinaan?
Tiesi ja miesi ovat toki kätevä riimipari, ja vielä hauskempaa olisi, jos miesi olisi edes vittu oikea sana. En tiedä, onko tämä suuremmassa määrin urpoa kuin laiskaa. Molempia se kuitenkin on, ja raskaasti.
Kiitos vaan nyt kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset!
Täs on teille muistiaiset, pienet joulumaistiaiset.
Muistiaiset ja joulumaistiaiset ovat toinen niin nerokas riimi, ettei kaikille tulisi edes mieleen. Ainoa vielä paremmin ja kätevämmin rimmaava olisi ehkä valkopäätiaiset. Hienoa.
Kiitos sulle, oiva ukki, ystävämme Joulupukki.
Taas kun päästään ensi jouluun, tervetullut meidän kouluun!
Aikovatko laulun lapset viettää seuraavan joulunsa koulussa? Miksi? Lähinnä voisi kuvitella, että jonkun katastrofin aikana johonkin koulutiloihin voitaisiin järjestää juhlapyhiksi hätämajoitusta. Ellei sitten ole vain niin, että suuri lyyrikko on tajunnut sanojen joulu ja koulu muodostavan täydellisen, minimaalisen riimiparin. Kun hän kerrankin löysi oikeasti toimivan sellaisen, on se tietysti pakko käyttää, olipa siinä järkeä tai ei. Ja miksi enää vaivautua laulun lopussa esittelemään järjen kaltaisia konsepteja lauluun, joka on siihen saakka jo junnannut johdonmukaisen törppömäisesti.
Joulupukki on kyllä hyvä migreenin laukaisija, se on laulun kunniaksi myönnettävä. Joulurauhan rikkojat joutuvat sellaiseen helvetin kolkkaan, jossa tätä kammottavaa kipaletta soitetaan nonstoppina.
Greenpeace on järjestö, jolla on laajalla mittakaavalla suhteellisen kannatettavia tavoitteita, mutta tempaukset vaihtelevat lähinnä pöljistä idioottimaisiin ja suoranaisesti rikollisiin; sattumoisin samat kuvaukset voisivat päteä niiden suunnittelijoihin.
Perussa juuri laihahkosti päättyneen YK:n ilmastokokouksen yhteydessä greenpeaceläiset katsoivat hyväksi käydä tekemässä tihutöitä Nazcan tasangon linjoja ja geoglyfejä vandalisoiden. Tämä Unescon maailmanperintökohde on Etelä-Amerikan intiaanikulttuurien laajimpia ja erikoisimpia muinaisjäänteitä noin 1500 vuoden takaa. Alue on erittäin herkkä, eikä Perulla ole kehitysmaana resursseja valvoa sitä kattavasti. Greenpeacen mulkerot käyttivät tätä heikkoutta hyväkseen vandaalireissullaan.
On tietysti jo itsessään riittävän tuomittavaa, röyhkeää ja suorastaan ilkeää käydä turmelemassa ainutlaatuisia ja hauraita muinaismuistoja, mutta vielä veemäisemmältä asian sai vaikuttamaan Juha Aromaa, joka on, hämmentävää kyllä, Suomen Greenpeacen viestintäpäällikkö. Hämmentävää siksi, että hän ei ole viestinnässä kovin... miten sen nyt sanoisi... hyvä. Kysyttäessä arkeologisen alueen turmelemisesta Aromaa ei keksinyt väkevämpää sanottavaa kuin että "viesti meni vähän vikaan", ja että "[v]iesti sai ainakin julkisuutta, mutta on totta kai ikävää, että osa julkisuudesta kohdistui viestin viereen". Aivan kuin tälle rupusakille ei olisi tullut edes mieleen, että arkeologisen alueen vandalisointi voi kiinnittää huomiota arkeologisen alueen vandalisointiin. Onko näillä joku aivohäiriö? Ovatko nämä edes älyllisesti oikeustoimikelpoisia?
On häikäisevää todistaa näin vastenmielistä röyhkeyttä ja kaikenlaisen nöyryyden sekä kunniallisuuden puutetta. Aromaan ylimielisestä jesuiittailusta saa sellaisen käsityksen, että on lähinnä arkeologisten ja kulttuurihistoriallisten kohteiden turmelusta suutahtaneiden syytä, että huomio on mennyt "viereen". Aromaa, joka siis, muistutan vielä, on ammattiviestijä, kruunaa haastattelun kaikkien virheiden myöntämiseen kykenemättömien passiivis-aggressiivisten paskiaisten suosikkivedolla, valeanteeksipyynnöllä: "Jos joku kokee, että intiaanien kulttuuriperintöä on loukattu, niin sitä järjestön pitäisi pyytää anteeksi". No, onpahan jotain, mitä ottaa puheeksi taas, kun nämäkin ihmisperseet seuraavan kerran tunkevat rahaa ruinaamaan. Jos haluan hävittää muinaismuistoja, pystyn ihan omatoimisesti panemaan vaikka kotimaamme hiidenkiukaita ja jatulintarhoja paskaksi ilman mitään välikäsiä, kiitos vaan.
Etiikka on näiltä törpöiltä pahasti hukassa, jos tärkeintä on vain saavuttaa näkyvyyttä vaikka sitten herostraattisin keinoin. Mitenkäs ensi vuonna Pariisin ilmastokonferenssissa, käydäänkö vaikka Louvressa spreijaamassa Delacroix'n La Liberté guidant le peuple neonvihreäksi? Saisi varmaan näkyvyyttä.
Ai niin, otsikko "Greenpeacen ääliömäiset ihmispaskat" ei ole tarkoitettu loukkaavaksi. Toteutin sen yhteistyössä nimettömäksi jäävien ammattireetorien kanssa, ja tavoitteena oli saada näkyvyyttä tälle kirjoitukselle. Olen pahoillani, jos joku on tästä loukkaantunut (aiheetta).
Keskusta on kaikkinensa hyvin vastenmielinen ja nurkkakuntainen puolue, joka on ylipäänsä olemassa sen takia, että Suomi on epäonnistunut moderniksi pohjoismaiseksi yhteiskunnaksi siirtymisessä vuosina 1944–1990. Mutta joskus Juntti-Suomen kepulaisliejusta nousee niin typeriä tapauksia, että ne erottuvat jopa koko pölkkypäiden korpea vasten. Kuten tänään, jolloin Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula valaisee yhteiskunnallista ajatteluaan. Hän paljastaa, ehkä edes tajuamatta asiaa, olevansa täydellinen teokraatti, joka haluaisi päästää yhden uskontokunnan määräämään kaikkien Suomen kansalaisten asioista. Ei ole yllätys, että kepun routa-aivoiset turvehirviöt kokonaisuutena vihaavat homoseksuaalisia ihmisiä, mutta Rehulan hörinä kuuluu teollistumista ja 1700-luvun valistusta edeltävään aikaan:
"Lähden siitä, että perinteinen avioliittokäsitys on se mihin tukeudun.
Ymmärrän tasa-arvopyrkimykset, mutta mielestäni koko avioliittoasia
kuuluisi kirkolle ja kehittäisin lainsäädäntöä muuta kautta."
On aivan käsittämätöntä, että kyseenalaisen armon vuonna 2014 Suomen eduskunnassa ja ison puolueen varapuheenjohtajana on tällainen jäärä, jonka mielestä yhden kirkon pitää saada yliluonnollisen oppinsa kautta määrittää kaikkia koskeva sekulaari lainsäädäntö. Jos kerran koko avioliittoasia on jätettävä kirkolle, haluaa Rehula mitä ilmeisimmin lakkauttaa koko helvetin siviiliavioliitot samoin kuin esim. Suomen juutalaisten ja muslimien avioliitot. Hän siis nimenomaisesti kannattaa avioliittolain muuttamista, mutta äärimmäisen radikaaliin ja tarkoituksellisen veemäisesti syrjivään suuntaan, jolle ei varmasti ole edes luterilaisessa kirkossa kannatusta. Jos Rehulan mielestä koko avioliittoasia Suomen tasavallassa kuuluu kirkolle (ilmeisesti vain sille yhdelle), niin vaihtoehtoja on kaksi:
(1) Juha Rehula on idiootti, joka ei ymmärrä valtiosta mitään
(2) Juha Rehula on teokraattisen hallinnon kannattaja.
Vaihtoehto (1) on näistä kansalaisen kannalta toivottavampi. Yhtä kaikki, Keskustan varapuheenjohtajan lausunto on yksiselitteisen skandaalimainen löräytys, joka osoittaa lausujansa olevan pahasti pihalla Suomen tasavallan valtiomuodosta ja hallinnosta. "Mä ymmärrän erittäin hyvin tasa-arvokeskustelun, ihmisarvokeskustelun" – monumentaalinen vale. Mies ei puheidensa perusteella ymmärrä edes sitä, että Suomessa on mahdollista ylipäänsä avioitua olematta evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, siitä puhumattakaan, että eduskunta, ei jokin pöljä temppelineuvosto, säätää kaikkia kansalaisia koskevat lait.
Ai niin, tämä ääliömäisyyksiä laukova keskiaikainen juuresmöykky on jo toiminut ministerinä yli vuoden päivät. Hyvää yötä, sammuttakaa valot.
No mitä? Olet saanut perinnöksi kolmijalkaisen dromedaarin Djiboutista? Korsikan kokoinen asteroidi on törmäämässä maahan? Kuolio on viimein edennyt hippokampukseen saakka? Rasvaimussa on riskinsä? Saamelainen povari ennusti, että Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti ajaa ensi tiistaina serkkusi yli hiekoitustraktorilla Huittisten monitoimihallin parkkipaikalla huudattaen samalla kovaäänisistä Boney M:n Rasputinia?
Niin mitä? Kerro suoraan äläkä arvuuttele asioita kuin joku helvetin nelivuotias hiostavalla kauppareissulla. Tai no miksipä sanoa asiansa suoraan, kun voi hukata ihan hiton kaikkien aikaa tyhjänpäiväisellä ja raivostuttavalla epäkysymysformulalla saadakseen toisesta vain jonkin äänellisen reaktion, yleensä "no" tai "no mitä". Ja arvatkaapa muuten mitä: olen valinnut toimintatavakseni vastata kaikkiin aikuisten ihmisten arvaa mitä -pseudokeskustelunavauksiin jollain edellämainitun kuvatulla typerällä ja mahdollisimman pitkällä arvauksella. Kun kerran välttämättä käskettiin arvaamaan. Toisaalta näillä arvuuttelijoilla ei koskaan ole vielä ainakaan minun kohdallani ollut kerrottavanaan mitään arvaamisen arvoista, johtuen ehkä siitä, että he ovat tyypillisesti syvän, raskassoutuisen tylsiä ja mielikuvituksettomia yksilöitä.
Saatana, opetelkaa keskustelemaan niin kuin aikuiset ihmiset ja lopettakaa tällainen arvuuttelu, jota harrastaisi vain joku mielisairas tekoäly.
Yhdysvalloissa pidettiin edustajainhuoneen välivaalit, ja mitä se nyt sinänsä minulle kuuluu, mutta amerikkalaiset voisivat silti hiukan edes yrittää kohentaa poliittista ilmapiiriä. Ihan vaikka vaivautumalla äänestämään. Kaiken kaikkiaan 4.11.2014 pidetyissä edustajainhuoneen vaaleissa äänesti 36,4 % äänioikeutetuista. Ja tämä äänestämään vaivautunut vähemmistö tuntuu koostuneen enimmäkseen idiooteista. En halua olla näin suomalaisena turhan ylimielinen. Meidänkin eduskunnassamme on tällä hetkellä tavallista enemmän ihan oikeasti sekopäisiä, sairaita ja suoranaisen tyhmiä jäseniä, kuten on käynyt ilmi kaikenlaisista uusnatsien kestitsemisistä, kreationistista potaskaa koskevista kirjallisista kysymyksistä ja henkisesti jälkeenjääneistä kimeistä maalaismiehistä, jotka eivät omien sanojensakaan mukaan ymmärrä mistään juuri mitään, mutta siltä vaikuttaa, että kliinisesti mielisairaiden uskonnollisten fanaatikkojen sun muiden salaliittomielipuolten osuus on Yhdysvaltain edustajainhuoneessa vielä hieman korkeampi kuin meikäläisessä parlamentissa.
Lisäksi amerikkalaisten poliittinen muisti vaikuttaa olevan järjettömän, suorastaan naurettavan lyhyt. Viime vuonna, siis ihan oikeasti alle vuosi sitten, republikaaninen puolue sai ihan oikeutetusti täyslaidallisen kritiikkiä niskaansa ääliömäisistä pyrkimyksistään lamauttaa hallinto velkakattoasian vuoksi; puolueen suosio (ylipäänsä republikaanisen puolueen nauttima suosio on jotain käsittämätöntä pimeää voodoota) romahti näiden toimien vanavedessä. Vaan niinpä sitten tänä vuonna ne oikeasti uurnille lähteneet pölvästit päättivät palkita nuo samat tyypit, jotka alle vuosi sitten haukuttiin pystyyn vastuuttomasta, typerästä ja turhasta sotkemisesta. Dude, do you even government?
Ja mikä vimma on siinä, että kun ensin valitaan presidentti melkoisella voittomarginaalilla, niin tämän puolue pitää jostain syystä aina ajaa seuraavissa edustajainhuoneen vaaleissa pihalle? Amerikkalaiset äänestäjät rankaisevat presidenttiä tehottomuudesta heikentämällä tämän toimintamahdollisuuksia. Miten hitossa sen pitäisi auttaa? Se, että joka toisissa vaaleissa palkitaan pahimmat ja keskittymishäiriöisimmät räksyttäjät, ei ole sitä, mitä checks & balances tarkoittaa. Ja koko maan poliittinen ilmapiiri on ylipäänsä niin typerästi polarisoitunut, ettei liene toivoa valtakunnallisen tason yhteistyöstä republikaani-idioottien ja lähinnä pienempää pahaa edustavien demokraattien välillä. Amerikkalaiset itsekin kitisevät tästä jatkuvasti, joten mitä jos vaikka koettaisivat tehdä asialle jotain? Vaikka vittu äänestämällä niissä vaaleissa?
