Vuoden pääpaskiaisen valinta on ollut vaikea tehtävä. Päätöksessä tulee huomioida paitsi kohteen toiminnan absoluuttisen paskiaismaisuus, niin myös vaikutus. Lisäksi lähempänä tapahtuvat asiat ovat todennäköisemmin vaikuttavampia paskaisuudessakin, koska olen muiden ihmisten tapaan suhteellisen itsekäs lusmu ja piittaan eniten siitä, mikä on lähempänä nöyhtäistä napaani. Toiminnan absoluuttisen vahingollisten ja vakavien seurausten puolesta Islamilainen valtio ja Pierre Nkurunziza ovat varmasti tuomittavampaa porukkaa kuin tämänvuotisen kärkitilan haltija. He ovat kuitenkin myös kauempana ja jokseenkin kammottavampia, kun taas tämänvuotinen voittaja ottaa päähän huomattavasti intensiivisemmin ja on kehnontanut Suomen ilmapiiriä, ajattelua ja yhteiskuntaa paljon em. voimakkaammin, vaikka onkin ruumislaskurin puolesta toistaiseksi varsin vaatimaton tekijä.
Puhun tietysti holtittomasta barbaarilaumasta, joka on vyörynyt yhteiskuntaamme vailla pienintäkään halua kunnioittaa länsimaisen kulttuurin perustavia arvoja. He tepastelevat ympäri keskustelukenttää häiriköiden omistajan elkein kunniallisia kansalaisia täysin vailla itsehillintää ja kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Nämä primitiivistä kulttuuria edustavat fanaatikot ovat uhka yhteiskuntamme koheesiolle, kaikille sivistys- ja inhimillisyysarvoille ja kulttuurimme jatkuvuudelle. Heidän kanssaan on lisäksi aivan turha keskustella, koska heillä on horjumaton usko alkeelliseen totuuteensa, henkisesti syvän autioon heimodogmistoon, jonka ulkopuolisiin suhtaudutaan vainoharhaisen vihamielisesti. Tarkoitan todellakin niitä vauhkoja sekopäitä, joka riehuvat sosiaalisessa mediassa, kommenttipalstoilla, pöhnäisissä mielenosoituksissa ja aivan kaikkialla naurettavine paniikkihysterioineen, jossa muutaman kymmenen tuhannen henkilön saapuminen merkitsee apokalyptista sivilisaatiosotaa, islamisaatiosalaliittoa ja muuta typerää, joka vain hankaloittaa kaikkien mahdollisuuksia ratkaista todellisia ongelmia hallituilla, perustelluilla, järkevillä ja todellisuuteen perustuvilla tavoilla.
Kyllähän kaikki ovat näitä nähneet: murhapolttajiksi haluavia idiootteja, joita tulisi minkään käsitteellisen balanssin vuoksi kutsua rehdisti terroristeiksi, heidän vielä verenhimoisempia some-kannatusjoukkojaan, heidän ylivertaisen halveksittavia apologeettojaan ja "ymmärtäjiään", jotka saastuttavat sisällään vellovan jätteen lemulla kaiken, minkä läheisyyteen tunkevat mesoamaan; kunniallisia ja lainkuuliaisia kansalaisia uhkailevat surkeat pelkurit ja mitättömyydet, joka ainoan asian ja aiheen omaan lokaansa vetävät monomaanikot; heikkomieliset pölvästit, jotka uskovat mitä tahansa paitsi tarkistettavaa tietoa, jota viranomaiset ja kunnolliset tiedotusvälineet maailman vähiten korruptoituneimpiin ja mediansa osalta vapaimpiin (siis niin kuin top vitosessa vajaasta kahdestasadasta) kuuluvassa demokratiassa jakavat; kaiken kaikkiaan nämä typerät villi-ihmiset, jotka vaahtoavat kaikesta ja haluavat kaikkien kuvittelevan, että heidän tyhmä eksistentiaalinen hätänsä olisi jotenkin tärkeää. Suuri osa mölisee tätä roskaa jopa aivan omalla nimellään ja kasvoillaan. Onhan toki hyvä pitää mielessä nämä hullut, jotta osaa tarvittaessa vaihtaa puolta kadulla, mutta se kertoo myös aivan käsittämättömästä höyrypäisyydestä ja siitä, että porukalla on ruuvit tosi löysällä.
Kaikkein pahinta on, että tämä rupusakki on ryhdytty ottamaan jotenkin vakavasti. En tarkoita sitä, etteikö sen toimia, väkivaltaa, uhkailua ja kiihotusta tulisi seurata ja pitää todellisena riskinä, päinvastoin; tarkoitan, että heidän vauhkot, yläilmoissa lentelevät paniikkiraivopulauksensa on alettu käsittää jotenkin perusteltuina näkemyksinä, joilla pitäisi olla vaikutusta siihen, miten terveet yhteiskunnassa toimivat.
On uskomattoman säälittävää seurata, miten kansakunta valuttaa henkiset voimavaransa tällaisen tyhjänpäiväisyyden ja verenhimoisten lepakonpaskahullujen mielistelyn viemäriin. On surullista ja syvästi turhauttavaa nähdä, miten surkeat, säikyt mitättömyydet uhoavat paatoksella suurista käsitteistä, joista eivät mitään käsitä, vain kätkeäkseen kai kalvavan pelkonsa ja teeskennelläkseen sankaria sille hysteeriselle toukalle, joka heidän aivojensa minäkuvan ylläpidosta vastaa.
Eikö näillä torveloilla ole mitään suhteellisuudentajua? Mitä jos päällä olisi jokin oikeasti todella vakava, kansallista turvallisuutta ja valtiollista olemassaoloa fataalisti uhkaava kriisi? Mitä jos Suomi olisi vaikka sodassa? Mitä nämä omaa varjoaan säikkyvät vaahtosuut silloin tekisivät? Ei näin hysteerisistä vouhkaajista ole todellisessa kriisitilanteessa kuin harmia. Nehän möyhäisivät ja mouhisivat joukolla mitä tahansa sepitettä ties minkä vieraan vallan Tiltulta eivätkä kykenisi noudattamaan asiallisia ohjeita. Mokomat ovat kansallinen rasite ja todellinen uhka kansalliselle turvallisuudelle. Todella vakavan kriisin aikana turvasäilöön kuuluisivat juuri nämä epävakaat hörhöt, joiden itsehillintään ei voi luottaa. He ovat sitäkin vaarallisempia, kun luulevat typerässä paranoiassaan olevansa kaiken huipuksi jotenkin isänmaallisia. Tällaisista salaliittoidiooteista ei ole tosipaikan tullen – jos pitäisi pysyä rauhallisena ja tyynenä eikä kiljua tukea kotimaiselle terrorismille – yhtään mihinkään. Yksi järjissään oleva siviilipalvelusmies on hyödyllisempi kuin 20 tällaista vaahtoajaa yhteensä. Arkitodellisuudessa asuva somalitaustainen reserviläinen on hyödyllisempi kuin 50 tällaista paniikkihullua.
Olette ihan helvetin sekaisin, huuruinen visionne isänmaasta on läpeensä paska ja harhainen, ja te olette rasite koko maalle ja yhteiskunnalle. Jos emme olisi sitoutuneita perustuslakiin, kansalais- ja ihmisoikeuksiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin, joita kaikkia te naurettavat säikkyperseet niin inhoatte, voitaisiin minun puolestani teidät kaikki tipauttaa kahdesta kilometristä pää edellä Syyriaan ja ottaa sieltä tilallenne saman verran väkeä. On melkein mahdotonta, että Suomi siinä vaihtokaupassa häviäisi. Kiitos teille paskasta vuodesta 2015, ja hankkikaa joku lääkitys, perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti