Väistäkäähän hieman, minun pitää näet kusta Rion olympia-altaaseen. Yhtä hyvin voisin tehdä sinne kaikki tarpeeni: lopputuloksena olisi paljon olympiainstituutiota ja -käytäntöjä puhtaampi ja arvokkaampi kloori/jätösseos.
Rio de Janeirossa käynnistyy perjantaina 5.8.2016 kuvottava korporaatiokapitalismin huonoimpien puolien, tyhmyyden, ahneuden, korruption, rikollisuuden, politiikan, turhuuden ja kaiken inhimillisen mädän surkea petkutusorgia, XXXI olympiadin kisat. Olympialaiset ovat säälittävä huijaus, josta innostuvia ihmisiä en kykene käsittämään millään tasolla. Kaikki urheilutapahtumat ovat jo itsessään pohjattoman tylsiä ja täydellisen merkityksettömiä kaikille paitsi urheilijoille itselleen ja näiden perheenjäsenille, mutta olympialaiset iskee vielä syvemmälle synnin ja lajimme alhaisuuden kuraan lässyttämällä naurettavista, lapsellisista ihanteista harjoittaen samalla räikeätä uhkailua, kiristystä, lahjontaa, rikollisuutta sekä kulttuurin, ihmiselämän ja kaikkien kunniallisten arvojen häikäilemätöntä halveksintaa. Muinaisina aikoina helleenit keskeyttivät alituiset sotansa Olympian kisojen ajaksi. Nykyisin pari pientä sotaa olisi parempi vaihtoehto kuin yhdet olympialaiset. Olympialaiset ovat törkeää saastaa, joka pitää tappaa ja survoa lajimme kollektiiviseen viemäriin. Tämä on Fahrenheit-asteikon ja jalkakäytävällä pyöräilijöiden ohella niitä asioita, joihin en kykene suhtautumaan tavanomaisella kyynisellä halveksinnalla, jonka olen suojakseni rakentanut: tämä on niitä asioita, joihin suhtaudun alastomalla, hehkuvalla vihalla.
Suhteeni olympialaisiin alkoi kehnosti. Synnyinkotiani ei ole kiitos Zeun kirottu urheiluhulluudella – tuolla vitsauksella, joka tekee nerostakin idiootin (Kuunnelkaapa vain, kun joku todella poikkeuksellisen lahjakas ja arvollinen ihminen alkaa syystä tai toisesta ylistää urheilua, ei siis liikuntaa, vaan urheilua, märehtien sen mukamas transsendentistä upeudesta. Vaikutelma on inhottava ja säälittävä. Camus'n jalkapallon ylistykset lähestyvät kiusallisuudessaan Pascalin typerimmän uskonnollisen propagandan luokkaa, ja molemmat ovat omiaan pudottamaan ko. nerot jalustoiltaan.) – mutta erästä urheilutapahtumaa kotona ikävä kyllä seurattiin. Ehkä kyse on siitä, että vanhempani ovat eläneet sitä aikaa, jolloin Suomen hellyttävän pienimuotoinen kansallistunne rakentui pitkälti kansainvälisille mitaleille – todella suuret kansakunnat kykenevät suhtautumaan tällaiseen viihteeseen itsevarmalla olankohautuksella – mutta olympialaiset katsottiin lapsuudenkodissani alusta loppuun niinä kirottuina vuosina, jolloin paroni de Coubertinin runneltu sieluriepu ne Haadeksesta maan päälle manasi. Opin jo lapsena vihaamaan syvästi olympialaisia. Tämän käsittämättömän pitkäpiimäisen tyhjyyden ylistyksen takia televisio pysyi ulottumattomissani lähemmäs kolme viikkoa, kun oli mukamas tärkeää seurata, miten pitkälle jotkut tunisialaiset sponsoriperseet jaksavat hiekkakasaan hypätä ja miten kauas joku taktisesti valituista sairauksista "kärsivä" slovakki keppiä paiskoa. (Tämä oli aikaa ennen kuin Internet kykeni murto-osaan siitä, mihin se nyt kykenee.) Pitkällä aikavälillä tästä oli minulle varmasti hyötyä: olympialaisten pakottaman mediatyhjiön aikana minulla oli luppohetkinäni aikaa mm. lukea Waltarin tuotanto ja Crimbergin Kansojen historia. Olisin tosin voinut viettää aikani vaikka nenää kaivaen, ja se olisi silti ollut hyödyllisempää, kehittävämpää ja merkityksellisempää kuin olympialaisten seuraaminen, niiden järjestäminen tai niihin osallistuminen.
Nykyään tilanne on osin lohdullisempi. TV-kanavia on enemmän, joten olympialaisten vastenmielinen lieju valloittaa vain yhden TV-kanavan. (On tosin käsittämätöntä, että se on yhä Yleisradion kanava. Olympialaisten kaltainen 100-prosenttinen mainosbisnes kuuluisi itsestään selvästi mainoskanaville. Julkisen palvelun tehtävä on sivistää ihmisiä, kaupallisten kanavien antaa heille ansaitsemansa rangaistukset. Arvatkaa muuten, mistä Yle ottaa rahat tarjouskilpailuun suuryhtiöiden hyväksi.) Internet on tehnyt olympialaisten välttelystä helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Silti kisat vituttavat, ja vituttavat ankarasti. Minun on ollut aina täydellisen mahdotonta välittää uhreilutapahtumista tai edes teeskennella kiinnostusta urheiluun, ja urheilu on uskonnon tapaan niitä elämänalueita, joihin suhtaudun äärimmäisellä kyynisyydellä. (Uskonto on näistä tosin ehdottomasti mielenkiintoisempi. Kaikki läpi kärsimäni surkeat saarnat – suomalaiset papit eivät kirjoita muunlaisia – ovat parempia kuin yksikään urheilutapahtuma, jolle olen koskaan altistunut, ja luterilaiset hautajaiset sadepäivänä voittavat minkä tahansa lajin finaaliottelun 500–0.) Tämä ei tarkoita, ettenkö kunnioittaisi urheilijoita – tavallaan. Nämä Übermenschen ovat keksineet tavan tulla toimeen. Hehän ovat ammattilaisia, höpisi KOK mitä tahansa. Sitä paitsi ammattitaidossa on aina jotain kunnioitettavaa jopa taskuvarkaiden kohdalla, ja monet urheilijat ovat paljon parempia huijareita kuin taskuvarkaat. Yksikään taskuvaras, pyramidihuijari tai kädestäkatsoja ei kykenisi yhtä häikäilemättömään rikokseen kuin Venäjän olympiaurheilijat, ja pakko siinä on jotain vaikuttavaa olla. Urheilijat olisivat toki voineet kanavoida voimavaransa johonkin oikeasti hyödylliseen toimeen, kuten balettiin tai kärpästen tappamiseen sisätiloissa, mutta olen valmis myöntämään, että heidän lahjansa ovat joskus verrattavissa loistavaan näyttelijään surkeasti kirjoitetussa roolissa.
Kaikkein inhottavinta olympialaisissa onkin nykyään niiden edellyttämän alastoman raadollisuuden ja julkisesti lässytetyn ihanne- ja tunnepornografian liitto. Kykyä ja rehtiä kilpailua suitsuttava paisemainen instituutio jakelee kisakaupungin tittelit lahjusten voimalla. Yhtenäisyyttä, veljeyttä ja inhimillisyyttä masturboiva tuotemerkkipropaganda ajaa ihmiset kodeistaan, kun asuinalueet (aina niiden köyhimpien muuten!) jyrätään kisapaikkojen, urheilija-asuntojen, mainosten ja poliitikkojen julkisuuskuvien tieltä. Tehoa ja voimaa julkikuvassaan korostavat kisat annetaan jatkuvasti surkeille alisuoriutujille, jotka eivät ehdi seitsemässä vuodessa rakentaa kunnollisia puitteita. Reilu peli tarkoittaa sitä, että vuosikausia kisojen jälkeen jaetaan mitaleja ja pistesijoja uusiksi, kun käy ilmi, että kaikki juhlitut voittajat huijasivat; ja tämänkään jälkeen asialle ei tehdä mitään, koska Thomas Bach on paskahousuinen pelkuritoukka. Kyyniset poliitikot saarnaavat siitä, miten olympialaisia ei saa politisoida suitsuttaen samalla oman poliittisen kokonaisuutensa lippusymbolin alla hanhenmarssia taapertavien "epäpoliittisten" urheilijoiden valtiolle tuomaa kunniaa. Sponsorien kohdalla reilu peli tarkoittaa sitä, että koko kisakaupunki muutetaan korporatiiviseksi sotatoimialueeksi, josta hävitetään kaikkien virallisten sponsorien kilpailijoiden toimintamahdollisuudet. KOK kieltää sanojen "kesä" (Mata Atlânticassa on muuten talvi, taulapäät), "suoritus", "haaste" "Rio de Janeiro", "kisat" ja "2016" käytön, ja tätä markkinastalinistista tyranniaa perustellaan "olympiaperheen" yhtenäisyydellä. Ei tämä ole mikään perhe, vaan matalamielisten vampyyrien kiertävä poliisivaltio. Lyhyesti sanoen kaikki olympialaisissa on valetta, kyynistä, ahnetta, ihmisiä aliarvioivaa, häikäilemätöntä valetta. Mikään olympialaisissa ei ole totta, jaloa tai kaunista. Ei tarvitse olla anikapitalistinen "globalisaatiokriittinen" hörhö inhotakseen olympialaisia. Riittää, että on aivan kunnollinen tavallinen ihminen.
Olympialaiset ovat epäeettisesti tuotettua pornoa, ne ovat pahuuden ja toivottomuuden näyttämö. Ne ovat kahden vuoden välein toistuva musertava muistutus siitä, että ahneus, tyhmyys, laiskuus, epärehellisyys ja pahuus voittavat. Siksi olympialaisten on kuoltava. Oi Zeus Anaks, ota vastaan tarjoamani jahelihainen hekatombi, ja katso, millä viheliäisellä hybriksellä sinun nimeäsi häpäistään! Zeus Terpikeuranos, kärvennä oikeuden vasamilla tuhkaksi kaikki nämä alhaiset loiset, jotka kutsuvat itseään Kansainväliseksi Olympiakomiteaksi, polta heidät viimeiseen iilimatoon armossasi. Zeus Eleutherios, vapauta meidät IOC:n vitsauksesta niin kuin poikasi vapautti Lernan sitä riivanneesta monipäisestä lohikäärmeestä, huuhdo maailma puhtaaksi olympialaisten saastasta niin kuin poikasi pesi paskan Augeiaan talleista. Ja käske veljeäsi heittää Juan Antonio Samaranch Flegethonin pyörteisiin, jos hän ei jostain syystä jo siellä kiehu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti