keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Paskat ja menestyksekkäät vaalikampanjat

Tämä blogi on ollut pienellä tauolla, pääosin siksi, että kulunut vuosi on saavuttanut jatkuvasti uusia sysipaskuuden syövereitä, joiden joukosta olisi ollut mahdotonta valita mitään, mikä ei olisi viimeistään viikkoa myöhemmin näyttänyt äärimmäisen laimealta. Nyt vuoden 2016 tuhonnut vaalikampanja on viimeinkin ohi, joten siitä voi kirjoittaakin jotain. Se ei ainakaan voi enää lisää mädäntyä.

Kuten kaikki varmaan tietävät, amerikkalaiset, tai ainakin tietyissä osavaltioissa asuvat amerikkalaiset, valitsivat 21. vuosisadan keisari Neron johtamaan maailmanhistorian voimakkainta valtiota. Se on heidän oikeutensa, ja siitä riittää lähes rajattomasti valitettavaa lukemattomista näkökulmista. Katson, että on kohtuullisinta aloittaa jostain melko riidattomasta seikasta. Tätä kirjoitusta ei siis pidä arvioida siitä näkökulmasta, että pidän Yhdysvaltain 45. presidenttiä ko. maan historian vaarallisimpana johtajana ja hänen valintaansa vähintään vuosikymmenen skandaalina. Nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni (ja näin ollen Timo Soinin mukaan täysin vastaansanomatonta totuutta), mutta nyt haluan kiinnittää huomioni ja turhaumani siihen kiistattomaan tosiseikkaan, että presidentinvaalit voitettiin totaalisen paskalla kampanjalla. Tämä ei ole herja, vaan toteamus. Se ei ole millään muotoa halveksiva arvio: on hämmästyttävä saavutus voittaa vaalit niin täydellisen toivottomalla ja objektiivisen surkealla kampanjalla, jollaista meillä on ollut tuska ja häpeä todistaa.

Vaalivoittaja Trump näet teki kampanjassaan kaiken väärin. Jokainen yksityiskohta ryssittiin samalla häviöhakuisella välinpitämättömyydellä kuin suuretkin linjat. Ehdokas herjasi ennenkuulumattoman törkeästi lukuisia kansalais- ja äänestäjäsegmenttejä, jäi vaille oman puolueen ehdotonta tukea, veti kaoottista ad hoc -kampanjaa, kieltäytyi johdonmukaisesti korjaamasta virheitään, kun mahdollisuutta erikseen tarjottiin, järjesti yhden maansa historian objektiivisesti surkeimmista puoluekokouksista, osoitti vaaliväittelyissä perinpohjaisen asiaosaamattomuutensa ja keskittymiskyvyttömyytensä, piti järkyttävän huonoja puheita, jotka epäonnistuivat kaikilla retorisilla tasoilla kieliopista ja rakenteesta alkaen, valehteli myös merkityksettömistä ja ilmeisistä asioista niiden tavallisten lisäksi, valitsi varapresidenttiehdokkaaksi ei-vaa'ankieliosavaltion epäsuositun kuvernöörin, takertui muutamaan harvaan ja absurdin toteutuskelvottomaan vaalilupaukseen, paljastettiin naisia ahdistelevaksi pervoksi seksirikolliseksi, osoitti täyden tietämättömyytensä Raamatusta evankelisen oikeiston pääalttarilla, kieltäytyi paljastamasta vero- tai terveystietojaan, leveili veronkierrolla, haukkui oman puolueensa, kieltäytyi sitoutumasta demokraattiseen vaalitulokseen ja sai Ku Klux Klanin vankkumattoman tuen.

Ja hän voitti. Hän voitti. Se on aivan järjettömän, naurettavan hullua.

Missä tahansa modernissa vaalissa yksi tai enintään kaksi kohtaa edellä luetelluista olisi riittänyt upottamaan kumman tahansa pääpuolueen ehdokkaan niin lopullisesti, että he olisivat vaalin lisäksi hävinneet poliittisen tulevaisuutensa. Postmodernissa vaalissa se ei vaikuttanut asiaan: Trump pärjäsi paremmin kuin pohjimmiltaan kunnollinen Mitt Romney vuonna 2012. On siis mahdollista tehdä kaikki, aivan kaikki, objektiivisesti ja monumentaalisesti väärin ja silti menestyä korkeimmalla ja kriittisimmin arvioidulla tasolla. Opetus siis on: älkää edes yrittäkö; vetäkää lonkalta. Hillary Clinton (johon on vaikeata olla kovin ihastunut, mutta toisaalta hän ei ole keisari Nero että sikäli) teki obsessiivisen huolellisesti valmistellussa kampanjassaan kaiken "oikein", ja katsokaa, miten siinä kävi. Katsokaa, miten siinä kävi meille kaikille muutaman vuoden sisään. Ja jaksakaa selittää itsellenne ja lapsille, että kannattaa ahkeroida, suunnitella ja tehdä parhaansa. Ja paskat: egolleen saa näemmä massiivisimman mahdollisen validaation hoitamalla hommat vasemmalla kädellä ja hälläväliä-mentaliteetilla. Kiitos, universumin abstrakti oikeudenmukaisuus. Kiitos, äänestäjät. Kiitos, demokratia. Kiitos, Hillary Clinton. Miten helvetissä annoitte tämän tapahtua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti