Anteeksi orjuudesta, joka lopetettiin jo ennen kuin isoisäni isoisä oli edes syntynyt; anteeksi homojen vainoamisesta, joka tehtiin ennen kuin olin itse syntynyt; anteeksi väestön pakkosiirrosta, joka tehtiin, kun isoäitini oli leikki-iässä.
Mutta ettäkö pyytäisin anteeksi sitä, etten saanut aikaan kunnollista budjettia, että päätökseni lisäävät työttömyyttä, toivottomuutta ja kurjuutta; sitä, että minun päätökseni hävittävät ympäristöä, jättävät lapsia virumaan ilman apua, ja sälyttävät kulut lastenlastemme maksettaviksi? Ei politiikka voi niin toimia, ettekös nyt tajua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti