Kuka tekee järkevän ja edustavan vaikutuksen suihkuttaessaan pää punaisena ja kasvot groteskisti vääristyneinä sylkisumua ylä- ja alahengitysteistään hirvittävän metelin saattelemana? Ei tietääkseni kukaan, en ainakaan minä. Ja silti vähintään kolme kertaa päivässä yo. kuvaus vastaa hyvin täsmällisesti toimintaani ja ulkomuotoani. Voin vain toivoa, että nuo vähintään kolme hetkeä sijoittuvat tilanteisiin, joissa olen poissa julkisilta paikoilta.
Aivastus on eräs kroppamme käsittämättömimmin ylimitoitetuista reaktioista. Ymmärrän kyllä, että hengitysteihin voi mennä pientä roskaa, joka on aiheellista saattaa pois sieltä, mutta kaiken tiedollisen toiminnan katkaiseminen järkyttävällä, pysäyttävällä tyräyksellä, joka kastelee ympäristön kahden metrin säteellä vain jonkin likiolemattoman hiukkasen takia vaikuttaa hätävarjelun hienoiselta liioittelulta. Sosiaaliset, melulliset ja ympäristöhygieeniset haitat ovat uskoakseni lähes aina suuremmat kuin aivastamalla saavutettu hyöty.
Ja minun tapauksessani kyse on tosiaan pysäyttävästä tyräyksestä. Olen aikuinen mies, ja naapurini saavat tietää hengitysreflekseistäni. Aivastusteni äänivallia ei pidättele tiili eikä eriste, vaan se kaikuu naapurikuntaan saakka. Mitä helvetin naurettavaa tämmöinenkin on olevinaan: iso ihminen jonkun tyhjänpäiväisen pölynpalan hyppyytettävänä.
Lisäksi minä kuulun siihen vähemmistöön, jolle valon voimakkuuden vaihtelu aiheuttaa aivastuksen; kaipa suvussa on ollut jossain vaiheessa vampyyri tai joku sellainen. On tietysti hauskaa tehdä aina näyttävä entrée eteisestä kirkkaasti valaistuihin sisätiloihin räkäsumuräjähdyksen saattelemana. Vastaavasti ulko-ovesta päivänvaloon poistuessaan kerää myös mukavasti ympäristön huomiota huutaessaan selkäänpuukotuskarjaisun, kouristellessaan hallitsemattomasti ja pirskotellessaan nenäontelonsa irtaimiston hirmumyrskyn nopeudella eteneväksi pilveksi eteensä.
Kenen idea tällainenkin? Ihan paska refleksi koko aivastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti