Jalkakäytävällä pyöräileminen

Kevyessä liikenteessä on kahdenlaisia ihmisiä: pyöräilijöitä, jotka polkevat jalkakäytävillä, ja jalankulkijoita, jotka löntystävät pyöräteillä. Ne, jotka osaavat tai vaivautuvat käyttämään heille tarkoitettuja väyliä, muodostavat pienen ja merkityksettömän vähemmistön. Tämä kirjoitus on kuitenkin omistettu niille yli 12-vuotiaille taulapäille, jotka suhaavat suu auki möljöttäen jalkakäytävillä. Hassu juttu sinänsä, että näin ei varsinaisesti saisi tehdä, vaan pyöräilijän tulee, jos haluaa edetä perskinkku satulassa ja pottuvarpaat polkimilla, käyttää joko erillistä pyörätietä, yhdistetyn kevyen liikenteen väylän oikeata laitaa tai ajoradan oikeata laitaa. Miten on mahdollista, että tämä ei onnistu juuri keneltäkään? Miten ihmeessä henkilö voi hallita polkupyörällä ajamisen vaatimat motoriset ja kognitiiviset kyvyt, jos hän ei suoriudu näiden yksinkertaisten ja ilmiselvien periaatteiden sisäistämisestä? Miksi kukaan näistä ohjaustangossa notkuvista suolistopolyypeista ei ikinä osaa tehdä mitään oikein? Parhaimmassa tapauksessa nämä henkilötunnuksella varustetut haittaeläimet kehtaavat rämpyttää kelloa kirskutellessaan ratasta jalankulkijoille varatulla väylällä. En todellakaan väistä, suuntaan pikemmin eteenne tukkimaan tienne, joka ei edes ole teidän tienne. Vaihtakaa perkele satulanne heinäseipääseen ja istukaa siihen loppuiäksenne.