Piinaviikolla sopii hyvin kärsiä uskonnon ja tuskallisen nolouden vuoksi. Olen hieman myöhässä tämän asian kanssa: Suomen ns. kristillisissä piireissä on riemuittu "kansallisten rukousaamiaisten" saapumisesta maahamme. Kyseessä on hulvattoman tekopyhä ajanhukka, joka keksittiin McCarthy-kauden paranoidin kommunisminpelon syövereissä. Tällainen touhu on säälittävää, absurdia ja täysin hyödytöntä. Kun poliittiset vallankäyttäjät tunkevat hymistelemään väleistään kaikkivaltiaan kanssa, on kyse aina ja poikkeuksetta tyhjästä transsendenssipätemisestä, jota harjoittavat erittäin kyyniset nilkit. No, kun yleistykset ovat vääriä, niin ehkä sinne joukkoon mahtuu muutama, joka on yksinkertaisesti tyhmä. Tämä on taas näitä Amerikan-tuomisia, joista amerikkalaistenkin kannattaisi hankkiutua eroon.
Julkinen rukoilu on kätevä konsti teeskennellä tekevänsä jotain tekemättä yhtikäs mitään. Se on oikeamielisyyden nolla-aste, joka ei vaadi kykyjä, tekoja eikä varsinkaan uhrauksia. Tällaisia hurskastelevia näytöksiä tärkeinä pitävät ihmiset ovat surkuteltavia. He yleensä korostavat olevansa rikkinäisiä ihmisiä, ja siinä (ja vain siinä) he ovat täysin oikeassa, vaikkeivät ehkä ymmärrä, miten pahasti hajalla todella ovatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti