keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Suomen puhtaalla luonnolla hekumointi

Suomessa kuuluu tunnetusti paukutella tukkimiehen henkseleitä sillä, että meillä on niin hirmuisen puhdas luonto. Todellisuudessa meillä on vain suhteellisen paljon asumatonta ympäristöä; sen laatu onkin jo eri asia.

Jos ette ole huomanneet, niin Suomi sijaitsee tässä ihan maailman saastuneimman meren rehevässä syleilyssä, eikä tilannetta saa kunnolla parantaa ainakaan niin kauan kuin olemassa on suomalainen erikoisuus, turha ja taantumuksellinen agraaripuolue, jonka päätehtäviin kuuluu maatalouden ympäristövaikutusten kiistäminen eli suomalaisen ympäristön epäsuora tuhoaminen.  

Pietarin ja venäläisen Itä-Preussin nitševoo-paskavedet sekä Puolan ja Baltian maiden historiallisesti surkea ympäristöpolitiikka kuormittavat tietysti Itämerta, mutta esimerkiksi meidän ainutlaatuiseksi hehkutettu Saaristomeremme on likimain joka kesä pilalla ihka oman kotimaisen maatalouden ja muun suomalaisen kuormituksen takia. Sinilevälautoista ja kuolleesta merenpohjasta saa usein kiittää suomalaista maanviljelijää ja suomalaista kuluttajaa. Mutta kukapa ei omaan uima-altaaseensa ripuloisi ja sitten kerskailisi naapureille siitä samaisesta uima-altaasta. Asialle voidaan tehdä mitään, jos sitäkään, vain tuskastuttavan hitaasti, koska ketään ei saa syyllistää, ja Suomessa syy-seuraussuhteen tunnustaminen on syyllistämistä.

No, Itämeri on pilattu itse ja yhdessä muiden kanssa, mutta onhan meillä vielä pohjoisen korpimaat. Ainakin kunnes sinne rouhitaan taas jonkun amatöörimäisen ja hulvattomasti subventoidun kallionkuopijan ammattimaiselle kaivosteollisuudelle irvaileva teollinen peräreikä, jossa menee kaikki päin helvettiä, järvet ja joet hengettömiksi ja pohjavedet pilalle. 

Lapissa taas jälkijättöisestä Roope Ankka -romantiikasta juopuneet pikkutekijät saavat röskätä kaivinkoneella kansallispuistoja pilalle muutaman typerän kultahipun toivossa, koska miksipä ei tämmöiselle turhalle ja kuolevalle alalle annettaisi kaikkia mahdollisia erivapauksia sen sijaan, että porukkaa kannustettaisiin oikeisiin ja hyödyllisiin töihin.

Se mitä on jäljellä, pitäisi kuulemma hukuttaa veden alle epäkuolleen tekoallashankkeen turvin, jonka joku aina nekromankeloi keskusteluun muutaman vuoden välein.

Olemmehan me suomalaiset toki siinä onnellisessa asemassa, että meillä sentään on vielä jonkin verran luontoa jäljellä pilattavana. Kaikilla ei ole enää sitäkään. 

1 kommentti:

  1. Hmmmm, jåå ja asia ei helpotu ilmastonmuutoksen myötä kun syys- ja talvisateisuus kasvaa. Ravinteiden ja apulannan liukenemista on tulvakulkeutumisen myötä vaikeaa hallita. Josko tahtotilaakaan ja ymmärrystä ihan joka paikasta löytyy,.... 🤔

    VastaaPoista