maanantai 28. joulukuuta 2015

Mika Niikko & Laura Huhtasaari (jälleen)

On taas tullut se aika vuodesta, jolloin voimme joulun suloisen ruusunpunan sieluista karistettuamme katsahtaa taaksepäin oksettavan inhon vallassa muistaen pahalla kaikkia niitä, jotka tekivät vuodesta 2015 täysin paskan. Viime vuoden palkittujen luetteloa tarkastellessa oli masentavaa, joskaan ei järin yllätyksellistä, huomata, että kaikki tunnustuksen saaneet ovat jatkaneet paskamaista touhua. Monille kierroksia on tullut jopa lisää, mutta vähintäänkin kaikki vellovat aivan vastaavassa saastassa kuin aiemminkin. En kuitenkaan haluaisi palkita samoja mätiä omenoita kahta kertaa peräkkäin, ja niinpä tismalleen samoja kiilusilmiä, pallinaamoja ja perskärpäsiä ei tämän vuoden listalla nähdä. Koska eräs viimevuotinen ansaitsee kuitenkin erityistunnustuksen ja koska hänelle on löytynyt jostain lietekuplasta uusi hengenheimolainen, on aiheellista jakaa ennen varsinaisia vuoden paskiaisuuksia erityinen tunnustuspalkinto, joka saa tänä vuonna nimekseen Parlamentaarinen Pierutyyny

Vuoden 2015 Parlamentaarinen Pierutyyny myönnetään kansanedustajakaksikolle Mika Niikko & Laura Huhtasaari (ps & ps).  Suomen perustuslain 31 § määrää, että kansanedustajan tulee esiintyä "vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä". Perustuslain kohta on ilmeisesti kuollut kirjain, jäänne ajasta, jolloin säädettiin siitäkin, miten sikoja saa terhometsään laskea. (Rinnastus on harkittu.) Jos perustuslain teksti oikeasti merkitsisi jotakin käytännössä, olisi arviolta neljännes perussuomalaisten eduskuntaryhmästä potkittu pois Arkadianmäen ja väistötilojen kalustetusta ylellisyydestä, kuten oikein olisikin – tosin ikävä kyllä vain kahdeksi viikoksi kerrallaan, mutta olisihan sekin tavaksi vakiintunutta lässyä päänsilittelyä parempi. Nämähän koskevat tietysti vain valtiopäivätoimintaa. Jos piiriin kuuluisi kansanedustajan käytös valtiopäivien ulkopuolella, satelisi sellaisen lain soveltamisessa porttikieltoja jo siihen malliin, että asiasta voisi olla oikeasti merkittävää hyötyäkin. Parlamentaarisen Pierutyynyn saajat ovat käyttäytyneet ansiokkaan surkeasti, avuttomasti, huonosti, pahansuovasti ja typerästi niin valtiopäivillä kuin muuallakin, näin tehokkaasti rapauttaen kansanedustuslaitoksen ja suomalaisen demokratian arvokkuutta.

Kun noin vuosi sitten kirjoitin realistiseen sävyyn Mika Niikon saavutuksista, perehtyneisyydestä ja soveltuvuudesta kansanedustajaksi, sain epäyhtenäisen ajanjakson sisään muutamia kommentteja, mitä ilmeisimmin samalta syvällisen tyhmältä henkilöltä, ja ihan vain häntä ajatellen olen ajatellut tehdä kansanedustaja Niikon touhujen seuraamisesta vakituisen harrasteen itselleni. Herran hortoiluissa riittää teilattavaa. Tänä vuonnahan Niikko on pelotellut nimeltä mainittuja ministereitä Jumalalla, kyseenalaistanut muiden kansanedustajien uskonnollista vakaumusta ja vielä kaupan päälle nimitellyt Suomen arkkipiispaa (virka, jonka haltija muuten teki suomalaisille kirjakielen vuosisatoja ennen kuin sivistymättömät amerikkalaisjuntit pahensivat taas maailmaa pusertamalla helluntailaisuuden kiusaksemme) palkkapaimeneksi. Samalla kansanedustaja paljasti olevansa syvällisesti epädemokraattisten harhojen vallassa. Hänen mukaansa valtiovalta Suomessa kuuluu Jumalalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Suhteellisen järjissään olevien ihmisten kantahan on se, että kansanedustajien valta on peräisin kansalta, kuten ihan yksiselitteisesti tarkistettavissa on. Keskiaikaisilla monarkeilla ja muinaisilla faaraoilla oli toki muitakin tapoja legitimoida valtansa, mutta edustuksellisessa demokratiassa tehdään näin. Edustuksellinen demokratia ei toki ole täydellinen systeemi, ja lyhyt keskustelu jonkun Niikkoa hyvänä tai edes minimaalisesti kelvollisena kansanedustajana pitävän kanssa osoittaa nopeasti sen puutteet. 

Niikon teokraattis-psykoottinen retoriikka oli aiemmin vauhdissa, kun hän esitti kirjallista kysymystä evoluutioteoriasta, aiheesta, josta ei ilmiselvästi ainakaan tuolloin tajunnut mitään. Kuinka ollakaan, Satakunnasta yli 9000 apinaihmisen äänillä valittu uusi edustajatoveri Laura Huhtasaari (mikä siinäkin on, että jos persun sukunimi alkaa H:lla ja päättyy saareen, on kyseessä aina juuri tietty ihmistyyppi?) profiloitui vuonna 2015 kyvyttömyydellään käsittää biologian alkeita. On sinänsä toki hyvä, että Huhtasaari on eduskunnassa; ainakin se pitää hänet poissa opettajan toimesta neljä vuotta. Edustaja on löytänyt hyvin nopeasti itselleen sopivan uran: ensin hän sanoo tyhmiä ja paikkansapitämättömiä väitteitä asioista, joita ei alkuunkaan ymmärrä; sitten tästä raportoidaan, ja Huhtasaari julkaisee jossain vastineen, jossa osoittaa, ettei vieläkään tajua asiaa, ja vaatii asiallisuutta ja "sydämen sivistystä" niiltä, jotka huomauttivat hänen olleen väärässä. Edustaja on tehnyt tätä tekopyhää totuudenvälttelyä jo perusbiologian ("Kehitysopin mukaan nytkin pitäisi olla kehitysvaiheessa olevia ‘puoli-apina-ihmisiä’ jossakin, ei kuitenkaan ole"), kansainvälisten sopimusten ("Suomi voi jättää nykyiset sopimusvelvoitteensa noudattamatta") ja ihmisoikeuksien käsitteen ("Ihmisoikeudet on tarkoitettu heikoille, kuten vauvoille ja vammaisille") kohdalla. Kun on käynyt ilmi, ettei hänen asiantuntemattomassa toikkaroinnissaan ole taaskaan ollut mitään johdonmukaisuutta tai järkeä, on edustaja todennut olevansa "jo vähän väsynyt koko aiheeseen", jonka itse nosti esiin vaivautumatta ensin ottamaan selkoa edes perusasioista.

Ai niin, muistitteko, kun mainitsin Huhtasaaren peräänkuuluttaneen "sydämen sivistystä" ja parempaa keskustelukulttuuria? (Kansanedustajan kirjoituksesta muuten käy ilmi, ettei hänen mielestään keskusteluun kuulu ainakaan hänen itsensä tekemien virheiden oikaiseminen.) Huhtasaari on näyttänyt mallia paremmasta keskustelukulttuurista ja sydämen sivistyksestä osallistumalla vuoden 2015 itsenäisyyspäivänä avauspuhujana tapahtumaan, jossa hoilattiin muun muassa hänen edustajatoveriensa ja muiden kansalaisten tappolistaa, tehtiin oikeaoppiset natsitervehdykset ja toivotettiin anaalista raiskausta nimetyille henkilöille. Tällä arjalaisella vihanukella on sydäntä ja sivistystä molempia aivan yhtä vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti