sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Laiskat halloween-kerjääjät

Kerron näin jälkijättöisesti pelottavan halloween-tarinan. Kyseessä on tositapahtuma tältä vuodelta. 

Iäkäs isoäitini vietti halloweenina koti-iltaa, kun joskus kuuden ja seitsemän välillä hänen ovikellonsa soi. Avatessaan ulko-ovensa häntä odotti pelottava näky. Kaksi alakouluikäistä tyttöä ruinaamassa makeisia karkki tai kepponen -lausahduksen saattelemana. Pelottavaa tässä on se, että kumpikaan kerjureista ei ollut vaivautunut edes pukeutumaan miksikään tavallisesta poikkeavaksi. Osoittaa hirvittävää, suorastaan karmaisevaa yrityksen puutetta ja hyytävää laiskuutta yrittää hyötyä pukeutumiseen perustuvasta valevirpomisesta ilman pienintäkään vaivannäköä pukeutumisen suhteen.

Isoäitini totesi, ettei hänellä ole karkkia, ja asia oli onneksi sillä hyvä. Isoäitini ei ole tietämätön halloweenin luonteesta, ja ihmettelikin asiasta kertoessaan, että eikö siinä kuitenkin olisi tarkoitus pukeutua naamiaisasuun.

Minä en kuulu niihin köhnäisiin ilonpilaajainisijöihin, jotka joka vuosi valittavat toinen toistaan avuttomammin perustein halloweenin "rantautumisesta" Suomeen (tätä rantautumista on muuten tapahtunut jo yli 50 vuotta). Halloween on mielestäni hauskimpia ja kannatettavimpia vuotuisjuhlia, koska siihen ei liity hauskanpitoa kummempaa ideologiaa ja koska sillä ei ole täällä lukkoon lyötyä pakollista ohjelmaa, jota pitäisi noudattaa. Kaiken kaikkiaan mukavan karnevalistinen juhla, jonka kautta lapsille voi tarjoutua mahdollisuus käsitellä vähän pelottaviakin asioita sen kuuluisan jännyyden kautta.

Joku roti täytyy hommassa silti pitää. Pidän vähän arveluttavana lähteä kerjäämään karkkia tuntemattomilta. Jos karkkikierroksen haluaa tehdä, tulisi aikuisten sopia siitä keskenään etukäteen. Olisi myös suotavaa välttää keppostelua, sillä se voi olla vaarallista, ja käsittääkseni Yhdysvalloissakin tästä osuudesta on paikoitellen luovuttu. (Ei ole kovin reilua käydä sopimatta kerjäämässä vierailta ihmisiltä makeisia ja sitten tehdä kiusaa, jos nämä eivät anna.) Ja jos haluaa tuoda trick or treat -konventiota tänne, pitäisi edes itse vaivautua observoimaan sen välttämättömimpiä perusteita. Jos ei ole vaivautunut tätä varten edes pukeutumaan, on se vähän sama kuin tunkisi palmusunnuntaina virpomaan ilman pajunkissoja ja noita-asua.

Joten jos on pakko käydä häiritsemässä ventovieraita karkinhimossa, niin pitäisi edes nähdä minimaalisesti vaivaa sen eteen. Isoäitini pystyisi muokkaamaan itsestään tarinan kerjääjiä säväyttävämmän halloween-ilmestyksen poistamalla hammasproteesinsa. Jotain yritystä, kiitos.

2 kommenttia:

  1. Entä jos he olivatkin pukeutuneet filosofisiksi zombieiksi? Silloin olisi onnistunut puku. Lisäksi alakoululaiset ovat melkoisen hirvittäviä, joten kauhuteema tulee samalla katetuksi.

    VastaaPoista
  2. Naamiaisasut saa kieltämättä aivan uudelle tasolle asukokonaisuudella, jolla naamioidutaan henkilöksi, jolla ei ole naamiaisasua. Tosin tämä edellyttää naamiais- eli valeasuna toimiakseen sitä, että henkilöllä on hallussaan, joskaan ei yllään, naamiaisasu.

    VastaaPoista