maanantai 21. syyskuuta 2015

Jätteiden lajitteluun kykenemättömät örvelöt

Olen asunut kohtalaisen monessa eri paikassa, joissa on jotenkin toteutettu taloyhtiön tai muunlaisen kotitalouksien yhteisjärjestelyn kautta jätehuolto. Tämä on kaikkialla pidempiaikaisen asumisen kattavassa kokemuspiirissäni järjestetty siten, että on olemassa yksi keskitetty paikka, ns. roskakatos tai jätehuone, jossa on useampia säiliöitä erilaisille jätteille. Säiliöiden seinämissä ja/tai kansissa on ilmoitettu, millaiselle jätteelle mikäkin säiliö on tarkoitettu, ja usein jätteidenkeruutilan seinälle on lisäksi levitetty lajitteluohje, jollainen on saatettu vielä jakaa jokaiseen kotitalouteen erikseenkin. Kun on tehty näin paljon sen eteen, että oikea jäte päätyisi oikeaan säiliöön, niin varmaankin näin myös tapahtuu. 

Väärin! Itse asiassa jatkuvasta ilmiselvyyden tiedottamisesta huolimatta missään käyttämässäni jätteidenkeruupisteessä ei ole ikinä tehty mitään oikein. Uskon vakaasti, että olen ollut eräiden taloyhtiöiden ainoa asukas, joka on lajitellut jätteensä helppojen, kaikkien tietoon saatettujen, äärimmäisen selkeiden ja yksiselitteisten ohjeiden mukaisesti. Ymmärrättekö yhtään, miten raskasta on elää maailmassa, jossa melkein kaikki muut ovat typeriä idiootteja? Minä ainakin ymmärrän, kun saan siitä muistutuksen joka kerta roskienvientireissulla.

Ehdoton vakio on joka ainoa kerta joka ainoassa jätepisteessä tämä: paperinkeräysloota pitää täyttää pahvilla ja pakkauskartongilla. Muiden roskien sotkemissa ja perseilyssä esiintyy jonkinlaista variaatiota, mutta pahvi paperinkeräyksessä on iankaikkinen, sataprosenttisen varma ilmiö joka ainoa kerta ja kaikkialla ilman ainuttakaan poikkeusta. En ole väkivaltainen mies, mutta mäjäyttäisin innolla rautakangella naamaan niitä mönjäaivoisia nilviäisiä, jotka eivät ikinä opi tajuamaan, mitä merkityksiä kätkee sisäänsä mystinen teksti EI PAHVIA, joka möllöttää paperinkeräysastian kyljessä. Kyse ei ole siitä, että ajattelisin maailman pelastuvan kierrätyksellä tai jotain muuta sellaista lässyä. Kyse on siitä, että ihmiset ovat ihan paskoja, kyvyttömiä seuraamaan alkeellisimpiakaan ohjeita, ja muutenkin pelkkiä tiedonkäsittelytaidottomia taakkoja, joita pitäisi rangaista heidän läpitunkevasta tyhmyydestään ja paskuudestaan. Mikä pahvin tunkemisessa pahvisäiliöön voi olla vaikeaa tai mitenkään epäselvää kenellekään, joka pystyy sisäistämään jätehuollon konseptin?

Jos jostain käsittämättömästä syystä ne planktonin älynlahjoilla varustetut ihmishahmoiset limapaakut, joiden kanssa jaan naapurustoni, ovat päättäneet sijoittaa osan pahviroskastaan pahvi- ja kartonkikeräyssäiliöön, ottavat he kunniallisesta käytöksestä itselleen aiheutuneen vahingon takaisin jättämällä nämä jätteet puhdistamatta tai taittelematta. Pizzalaatikoihin tulee jättää arviolta neljännes aterian aineksista, ja pakkauspakettien taittelu ja litistäminen kielletään Roskasakin Raamatun ja Kusipäiden Koraanin (4., vajautettu laitos) perusteissa. Jos vaivautuisi taittelemaan valtavan pahvilaatikkonsa kokoon (mikä vaatii niinkin suurta ponnistelua kuin sen päälle astumista) ennen sen kiikuttamista roskiin, saattaisi tästä seurata, että jonkun muunkin roskat mahtuvat pahvinkeräykseen. Tällainen tilanne olisi tietysti kestämätön, koska se edellyttäisi alkeellista muiden ihmisten ja heidän tarpeidensa huomioon ottamista. 

Jotkut sysipaskuuden korkeammille portaille edenneet käänteisvalaistuneet gurut nakkelevat sekäjätepussinsa paperinkeräykseen. Tällaiset ihmiset viestittävät teoillaan muille halustaan tulla paloitelluksi kaikkien muiden kuin biojätteiden sekaan. Lasinkeräykseen taas voi kätevästi sijoittaa esimerkiksi loisteputket, vanhat matkatelevisiot, rikkinäisen keramiikan ja lasikuitusukset, ovathan ne kaikki lasia. Paristot ovatkin visaisempi juttu, sillä kaikkialla ei ole niille edes erillistä pönttöä, joka jättää huomiotta. Käytetyt paristot kannattaakin absorboida omaan elimistöönsä joko suu- tai perätietä. Jos tämä ei ole mahdollista, voi ne kilautella metallinkeräysastiaan, kuten kaiken muunkin, missä sattuu olemaan metallia edes yhden ruuvin tai nupin edestä.

Jos sitten sattuu olemaan jotain jätettä, joka ei mahdu laatikkoon, edes oikeaan, ko. materiaalille osoitettuun laatikkoon, kannattaa jätekatos tai -huone tukkia kasaamalla kaikki vanhat huonekalut, perjantaikänneissä irti kiskotut saniteettielementit ja -altaat, jättiläiskokoiset kodinkoneet, rikkinäiset moottorikelkat ja vuosikausien aikana ruikitusta spermasta homehtuneet luonnollisen kokoiset seksinuket sinne miten kuten mahtuu, kuitenkin mieluiten niin, että syntyvä pino on mahdollisimman kiikkerä ja muodostaa yleisen terveys- ja paloturvariskin. 

Jätteidenkeruun kaaos on jälleen vain yksi ilmentymä ihmiskunnan ikiaikaisesta yleisongelmasta, nimittäin siitä, että ihmiset ovat toivottomia idiootteja, joita on mahdoton saada tekemään mitään oikein. Onneksi tähän nimenomaiseen ongelman ilmenemismuotoon on yksinkertainen ratkaisu, jonka tässä esitän yleiseksi hyödyksi. Esitän, että jätteidenkeruutilat varustetaan valvontakameroilla (joissain valistuneissa paikoissa näin on jo tehty), ja virheellisen lajittelun tapauksessa jätehuoltofirma/taloyhtiö/isännöitsijä tarkistaa valvontakameroilla, kuka on syyllinen. Tämän jälkeen lajittelutoimenpiteet laskutetaan niillä, jotka ne ovat aiheuttaneet. Tässä ei pitäisi olla valittamista, koska ohjeet ovat selvästi ja yksiselitteisesti kaikkien ulottuvilla. Lisäksi kolmesta väärinlaajittelusta tulee häätö, ja syyllisen irtaimisto kärrätään tämän omalla kustannuksella kaatopaikalle, missä mokoma paskiainen voi asua tasolleen sopivasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti