Kävin taannoin vierailulla pankissa. Se ei koskaan ole miellyttävää, koska siellä on aina liikaa asiakkaita avoimia palvelutiskejä kohden. Tämä johtuu siitä, että pankit inhoavat ja halveksivat henkilöasiakkaitaan ja pitävät näitä lähinnä kiusana itselleen. Mutta minkäs teet, ja periaatteessa jonottaminen on ihan siedettävää.
Tilanne muuttuu sietämättömäksi, kun ympärille sattuu täysin sekopäisiä, typeriä ja käytöstavattomia paskaolentoasiakkaita, joilla ei oikeudenmukaisessa maailmassa olisi mitään asiaa pankkiin, koska heillä ei olisi raha-asioita hoidettavana, koska heillä ei olisi rahaa, koska he ovat liian tyhmiä tulemaan toimeen mitenkään. Tällä kertaa, kuten aiemminkin, sattui sellaisia ympärille.
Otin vuoronumeroni ja istuin odottamaan vuoroani. Asiakkaita oli melkoisesti, mutta päätin jäädä konttoriin, kun kerran istuinpaikkojakin oli vielä vapaana. Kyseenalaistaisin pankin käytännön soitattaa paskaa suomi-iskelmää konttorin kaiuttimista, mutta kyseessä on vain vähäinen vaiva.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia sujuivat erään peltomyyrämäisesti pukeutuneen täti-ihmisen puhelimeenkailotusta kuunnellessa. Pystyisin helposti luettelemaan erinäisiä asiaan liittyviä nimiä ja syntymäaikoja, koska ko. ämmä oli niin huonokuuloinen, vajaaälyinen tai molempia, että hän karjui sanottavansa luuriin sellaisella voimakkuudella, että takuuvarmasti konttorin kuuroimmatkin harmaapääasiakkaat sen kuulivat. Maistraattiin piti saada papereita, ja kailottaja halusi "saada asian pois käsistään", koska kyseessä olivat "niin isot rahat". Tämän tolvanan habituksesta ja käytöksestä päätellen mitä todennäköisimmin siis joitakin satoja euroja. Ikävä kyllä tarkkoja summia ei mainittu keskustelussa.
Vihasin jo tätä ihmistä enemmän kuin ketään siihen mennessä sillä viikolla, kun hän pani vielä paremmaksi: täti ponkaisi ylös istumapaikaltaan, jätti käsilaukkunsa istuimelle paikkansa merkiksi, ja lampsi koko ajan dialoginpuolikastaan luuriin rääkyen ainoalle avoimelle palvelutiskille, jolla palveltiin parhaillaan toista asiakasta. Sitten tämä meluisa uuhi röyhkeästi ojensi kouransa tiskillä asioitaan virkailijan kanssa hoitavan asiakkaan paperien ym. dokumenttien yli kaivaakseen käytettyjen vuoronumerolipukkeiden kasasta muutaman lipukkeen ja palatakseen takaisin istumapaikalleen virkailijan ja useimpien kanssa-asiakkaiden hämmentyneiden katseiden alaisuudessa. Istuttuaan tuolille törkimys kirjoitti sanelusta joitain nimiä ja numeroita käytettyjen vuoronumerolipukkeiden kääntöpuolille. Uskomatonta moukkamaisuutta. Tällaiset ihmiset pitäisi sulkea kaivokseen ja jättää sinne. Tai ainakin ajaa pois konttorista asiakkaita ja henkilökuntaa häiriköimästä. Jumalauta, kun asiakas on pankin palvelutiskillä raha-asioitaan hoitamassa, ei siihen väliin ole kenelläkään mitään asiaa. Vartijoiden pitäisi heivata tukevalla niskapersotteella kaikeinlaiset häiriköivät, röyhkeät kälisijämuijat kadulle konttorista. Helvetti miten läpeensä paska ihminen voi olla.
Ei tässä onneksi vielä kaikki. Edellä esittelemäni täti suostuttiin jostain syystä ottamaan palveltavaksi hänen oman numeronsa tullessa vuoroon. Tähän mennessä aikaa oli kulunut noin runsaat 10 minuuttia, mutta viheliäisten ihmisraatojen puhelimeenhuutoa ja öykkäröintiä seuratessa aika matelee, joten olin jo henkisesti melko uuvuksissa. Ikävä kyllä Mammonin temppelin julmat jumalat halusivat koetella minua lisää kutsumalla konttoriin asiakkaiksi kaksi noin 17-vuotiasta nuorta naista, jotka asettuivat istumaan varsin lähelle minua odottamaan palveluvuoroaan. Nämä kaksi henkilöä olivat tietenkin aivan hirvittäviä ihmisiä. Kaikille vihattavimman lajin ääliömöykyille tyypillisesti heilläkin oli tasan yksi verbaalis-audiaalinen kommunikaatioasetus: huutaminen. Mikä saatanan vimma on näillä typeryksillä aina huutaa kuin sumusireeni riippumatta siitä, onko "keskustelu"kumppani 15 sentin tai sadan metrin päässä?
Nämä toivottomat idiootit tietysti kiljuivat toisilleen mahdollisimman vähämielistä sisältöä, jota voi vain väljästi pitää inhimillisenä viestintänä: "Vittu mä olin kännis, mut vittusaatana meijä mutsi oli niin kännis! MÄ SANOIN SILLE ET VITTU JOS SÄ OOT NOIN KÄNNIS NIIN VITTU MÄ OON KÄNNIS EI VITTUSAATANA MÄ OLIN KÄNNIS!" Kaikki varsinaiset ihmiskunnan jäsenet asiakkaiden joukossa (sellaisiakin yhä pankeissa käy) tuijottelivat jalkateriään näiden kahden tyystin tiedottoman vasikan mylviessä surkeasta elämänriekaleestaan, joka olisi - näin vilpittömästi ajattelin joutuessani sitä kuuntelemaan - kannattanut jättää kokonaan väliin. Olin ehtinyt keksiä tätä viheliäistä paria varten jo useita kymmeniä ikuisen kidutuksen muotoja, joita voisi pitää katolisen mielikuvituksen barokkisina riemuvoittoina, kun demoninen duo sai päähänsä poistua konttorista piinattuaan kanssaihmisiään vartin verran rääkymisellään. He vain lähtivät.
Tällainen ei käy päinsä, jumalauta! Kun on tultu raastamaan viattomien hermoja aggressiivisen kovaäänisellä älyn, tapojen ja ihmisyyden poissaolon manifestaatiolla vartti, on jatkettava loppuun saakka ja odotettava, kunnes pääsee kassalle hoitamaan asiansa. Se on vähintä, mitä voi tehdä. Ellei sitten ole niin, että kirottu kaksikko tuli konttoriin alun alkaenkin vain raivostuttaakseen kaikkia muita, mikä tekee heistä täydellisimmin pahat tietämäni ihmiset. Olisin mielelläni suonut ohjuksen iskeytyvän konttoriin tuhoten sen täydellisesti: olisin mieluusti luopunut omasta elämästäni, jos olisin voinut varmasti tietää, että nämä kaksi ihmistä katoavat maan päältä. Olen harvoin vihannut ketään todellista, kohtaamaani ihmistä niin paljon ja niin raivokkaasti kuin näitä kahta.
Tällaista mielettömyyttä on kohdattava, jos vain haluaa uuden tunnusluvun. Miksi ihmiskunnan karseimpien jäsenten on tehtävä yksinkertaisista asioista kaikille sietämätön koettelemus? Hävetkää, lakatkaa olemasta. Suunnittelijat ja visionäärit: eliminoikaa kaikki sosiaalinen kontakti konttoreista ja virastoista: jokaiselle oma, äänieristetty odotushuone. Pakko sellainen on saada, kun osa sakista on niin toivotonta, ettei osaa saatana olla. Olla. Oleminen on näille se vaikea osa, ja silloin olisi syytä kysyä hamletiaanisia kysymyksiä aika vakavalla mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti