Tragedia on koskettanut amerikkalaista, Suomessa asunutta perhettä. "[e]mme voi muistaa lämmöllä maata, missä ihmiset eivät tervehdi toisiaan." No voi kyynel ja tervemenoa, ei tarvitse kirjoittaa, yleensä kun ei jää ikävä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tuomitsevat kokonaisen helvetin maan ja kansakunnan yhden mitättömän ja turhan tapakulttuuripiirteen perusteella. Mutta eipä mitä, hierokaa tämäkin herkkähipiäisten, kulttuurisesti lukutaidottomien kopeilijoiden turha valitusvirsi muun some-sontanne joukkoon.
Mistään ei tule mitään, jos noudatamme kirjoittajan ilmeistä toivetta siitä, että suurin piirtein kaikkia vastaantulijoita pitäisi ensinnäkin tervehtiä ja sitten vielä jututtaakin. Kuljen satojen ihmisten ohi joka hiton päivä, ja kuluisi järjettömästi aikaa huomioida näistä jokainen erikseen. Ja se on aikaa minun ainoasta elämästäni, eikä minua huvita hukata sitä minulle täysin tuntemattomien ja täysin epäkiinnostavien ihmisten viihdyttämiseen, ja on itsekästä vaatia minulta sellaista.
Kulttuurista lukutaidottomuutta on pitää ventovieraiden tervehtimättömyyttä tarkoituksellisena töykeytenä, tai kuten vainoharhaisimmat ovat sitten samalla arvovaltaisella yleisönosastolla hourailleet, konkreettisena uhkana muiden turvallisuudelle. Syntyperäisenä varsinaissuomalaisena kaupunkieläjänä arvostan sitä, että ihmisille annetaan omaa tilaa ja rauhaa, eikä olla jumalauta viiden metrin välein moikkaamassa tuntemattomia vähämielinen virne naamalla. Se nyt vielä menee, että naapureita tervehtii, mutta miksi helvetissä pitäisi mennä pokkuroimaan tuikituntemattomille vaikka puistossa? Perhana, ja mieluummin sitten käyntikortit mukaan. Ettei luule murhaajaksi vaikka. Jos minua tulee julkisella paikalla tuntematon morjenstamaan, niin kysyn viileästi, että tunnenko teidät. Jos en, niin mitä minusta haluat? Jos et mitään, niin kelaapa kunnolla taaksepäin ja jätä ensi kerralla tekemättä.
Kaiken maailman ihme vinkujia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti