maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ramadan & sen "rikkomisesta" rankaiseminen

Ramadan on ylipäänsä melko typerä ja tekopyhä juhla, jossa ei ole mitään mieltä. Hurskauden nimissä toteutettu päivän kestävä paasto, jota seuraa iltaöinen mässäily, on paitsi tekopyhää ja turhaa, niin myös epäterveellistä. Erityisen haitallista on pidättäytyä nesteen juomisesta päivisin varsinkin tällaiseen vuodenaikaan ja etenkin niissä maissa, joissa tätä ulkokultaista humpuukia eniten observoidaan. (Oikeasti, kysykää lääkäriltä tästä, tollot.)

No, mikä ketäkin miellyttää, mutta ainakin vastuullinen ja kansalaisistaan välittävä hallinto kehottaisi pikemminkin välttämään tällaista vaarallista toimintaa kesäkuumalla kuin hukkaisi resurssejaan kyyläten, että kaikki varmasti noudattavat näitä tolkuttomia sääntöjä. Puhumattakaan siitä, että langettaisi jotain sumerilaisaikaisia rangaistuksia järkevästä toiminnasta. Mutta Iran nyt on mitä on. Tässä barbaarisessa loukossa ihmisiä ruoskitaan julkisesti, jos he kehtaavat syödä keskellä päivää niin kuin järjellisten ihmisten on tapana. Jonkinlaisesta oikeusviranomaisesta mielipuolisten fanaatikkojen hallitsemassa maassa käyvä Ali Mozafari -niminen pierusielu muotoilee asian siten, että tuomitut "söivät tarkoituksella". Tarkoituksellinen syöminen on siis viimeisin idioottimainen käsite, jonka islamilaisen maailman yksisilmäiset öykkärit (jotka käyvät läpi pitkällisen lainopillis-teologisen koulutuksen taantuakseen näin alhaiselle moraaliselle tasolle) ovat meille lahjoittaneet. En tosin muista kertaakaan käyneen niin, että olisin haukannut, pureksinut ja niellyt kinkkuvoileipää vahingossa. Riittääkö muuten tällaisessa tapauksessa silminnäkijän lausunto todistusaineistoksi, vai pitääkö saada näyte osin sulaneesta ateriasta vatsaontelosta?

Sinänsä ymmärrettävää, että jos aikoo puuttua tarkoituksellisen syömisen kaltaisiin rikoksiin, on siitä langetettava mahdollisimman barbaarinen ja suhteeton rangaistus. Jos nämä kyylät eivät saisi määrätä kanssaihmisiään piestäviksi ja kidutettaviksi tai jopa surmattavaksi, ei kukaan ottaisi heitä todesta. Tällaista touhua pidettiin Länsi-Euroopassa alhaisena jo 1700-luvulla. Olisi syytä toivoa islamilaiseen maailmaan yleensä ja Iraniin (sekä Saudi-Arabiaan) erityisesti uutta Voltairea, elleivät hänen lahjansa menisi hukkaan siinä, kun seudun isoimmat ja parrakkaimmat paskiaiset hakkaisivat hänen päänsä irti siinä vaiheessa, kun hän olisi ehtinyt kirjoittaa ensimmäisen virkkeensä.

Tämä ei ole mitään "kulttuuria", tämä on alhaista barbariaa ja raakuutta, joka on juurittava pois ilman ehtoja. Jos tämä on jonkun tulkinta uskonnosta, niin sen pahempi hänelle, hänen tulkinnalleen ja hänen uskonnolleen. Niin kauan kuin valtiot tukevat tällaista sontaista epäinhimillisyyttä, tulee jokaista rukouskutsua seurata yhä kiihkeä kiljaisu écrasez l'infâme.

Ai niin, Yle, kiitos lajinmäärityksestä. Oli hyvä täsmentää, että kyse on ihmisistä, eikä esimerkiksi muurahaiskarhuista. Nuijat.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ventovieraiden tervehtimispakko

Tragedia on koskettanut amerikkalaista, Suomessa asunutta perhettä. "[e]mme voi muistaa lämmöllä maata, missä ihmiset eivät tervehdi toisiaan." No voi kyynel ja tervemenoa, ei tarvitse kirjoittaa, yleensä kun ei jää ikävä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tuomitsevat kokonaisen helvetin maan ja kansakunnan yhden mitättömän ja turhan tapakulttuuripiirteen perusteella. Mutta eipä mitä, hierokaa tämäkin herkkähipiäisten, kulttuurisesti lukutaidottomien kopeilijoiden turha valitusvirsi muun some-sontanne joukkoon.

Mistään ei tule mitään, jos noudatamme kirjoittajan ilmeistä toivetta siitä, että suurin piirtein kaikkia vastaantulijoita pitäisi ensinnäkin tervehtiä ja sitten vielä jututtaakin. Kuljen satojen ihmisten ohi joka hiton päivä, ja kuluisi järjettömästi aikaa huomioida näistä jokainen erikseen. Ja se on aikaa minun ainoasta elämästäni, eikä minua huvita hukata sitä minulle täysin tuntemattomien ja täysin epäkiinnostavien ihmisten viihdyttämiseen, ja on itsekästä vaatia minulta sellaista. 

Kulttuurista lukutaidottomuutta on pitää ventovieraiden tervehtimättömyyttä tarkoituksellisena töykeytenä, tai kuten vainoharhaisimmat ovat sitten samalla arvovaltaisella yleisönosastolla hourailleet, konkreettisena uhkana muiden turvallisuudelle. Syntyperäisenä varsinaissuomalaisena kaupunkieläjänä arvostan sitä, että ihmisille annetaan omaa tilaa ja rauhaa, eikä olla jumalauta viiden metrin välein moikkaamassa tuntemattomia vähämielinen virne naamalla. Se nyt vielä menee, että naapureita tervehtii, mutta miksi helvetissä pitäisi mennä pokkuroimaan tuikituntemattomille vaikka puistossa? Perhana, ja mieluummin sitten käyntikortit mukaan. Ettei luule murhaajaksi vaikka. Jos minua tulee julkisella paikalla tuntematon morjenstamaan, niin kysyn viileästi, että tunnenko teidät. Jos en, niin mitä minusta haluat? Jos et mitään, niin kelaapa kunnolla taaksepäin ja jätä ensi kerralla tekemättä.

Kaiken maailman ihme vinkujia.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Järkyttävä Tango kuuluu kaikille -kappale ja suomalainen tango lieveilmiöineen ylipäänsä

Olen aika hiton kypsynyt tähän hirvittävään antitaideteokseen, kun sitä on minulle tyrkytetty Ylen televisio- ja radiokanavilla arviolta 500 kertaa liikaa, mutta antaa mennä vielä 501. kerran:




Voi Argentiinan paskainen pusta, mitä laskelmoidun sentimentaalista sontaa. Näin täydellisen vastenmielistä ja arvotonta roskaa olen harvoin kuullut, ja tutustuin sentään tänä keväänä erikseen Cheekin tuotantoon. Tämä on vailla epäilystä yksi kammottavimpia koskaan kuulemiani musiikkikappaleita, joka kuulostaa lähinnä huonolta parodialta itsestään. Sanoitus toimii sillä linjalla, että on jotain ajatonta / ja täysin rajatonta, ja emotionaalista reaktiota suorastaan kerjätään kiusallisesti jollain falskilla yhteenkuuluvuuden valheella. Tango kuuluu kaikille, mökin muorille ja herroille, murhamiehille ja -uhreille, poliiseille sekä rosvoille, pederasteille ja natseille jne. jne. jne.
Jos tää tango kuuluu kaikille, niin myisin mieluusti oman osuuteni pois, ellei se olisi epäeettistä: vain heikkomielinen ostaisi sen, joten ei olisi reilusta kaupasta siinä tietoakaan. Kuka hitto loruilee tällaista moskaa ja nyökyttelee perään, että tulipa hyvä? Ja tämän kuultuani haluan vain koota kaikki maailman hanurit yhteen kasaan ja tuikata tuleen, voi jumalauta.

Suomalainen tango on muutenkin aivan hirvittävä ja valitettava kansallinen katastrofi, äitelän slaavilaisen kaihovollotuksen ja mekanistisen preussilaisen marssin epäpyhä risteytys. Suomalaisten tangojen sanoitukset ovat tahattoman komiikan ja banaliteetin synkkiä triumfeja, joiden parodisointi on tangomarkkinayleisön esteettisten makunystyröiden puutteesta johtuen mahdotonta: Kari Kuuvan Tango Pelargonia tarkoitettiin parodiaksi sentimentaalisista ja typeristä tangosanoituksista (Myrsky-yönä vaari hukkui / meren mustan laineisiin, / tuonen käki jossain kukkui) sekä -instrumentaatioista, mutta se on alusta asti mennyt tyylillis-kulttuurisesti lukutaidottomaan tangokansaan kuin häkä kesäalessa. Todistusaineisto on vastaansanomaton: suomalainen tango on lajityyppinä niin huonoa ja mautonta, ettei siitä voi tehdä edes pilaa.

Ja sitten niiden perkeleen tangomarkkinoiden karsintakierroksia kiemurretaan pitkin koko helvetin valtakuntaa niin, että jouduin kuuntelemaan tätä paskaa jopa omassa sivistyneessä kotikaupungissani vahingossa käydessäni kirjakaupassa niin kuin kunnolliset ihmiset tekevät. Tuo sama helvetin tangokuuluukaikilleyninä vinkui niin, että omat ajatukset oksettivat, ja kaikki paikat olivat täynnä 150-senttisiä tätejä, joiden T-paidoissa luki "Janista kuningas". Hävetkää, aikuiset ihmiset, paskaa makuanne. Mutta eihän tämä riemu toki tangomarkkinoihin lopu. Sitten alkaa jälkipuinti. Helvetin mummot spämmäävät lehtien yleisönosastot yhdentekevällä kirjallisella kotkotuksellaan siitä, miten väärin tuomaristo taas valitsi ja varsinkin siitä, että pitää ehdottomasti olla sekä tangokuningas että -kuningatar, kun muuten eivät varmaan jotkut sairaat pseudodynastiset seksifantasiat toimi, hyi saatanan hanurirassi ja vaikka Pelsepuupin vibrafoni vielä kaupanpäällisiksi.

(Niin, ja paras tango on tietysti Tango Vibrato.)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Loputtomat robotinräjäytyselokuvat

Käynnissä on vuosi, joka voidaan ilmoittaa numeroin, ja tiedätte toki, mitä se tarkoittaa: paisuteltua kesäelokuvaa tai paria, joissa jättiläisrobotit mätkivät toisiaan jotain neljä tuntia. Perkele, Hollywoodissa pitää parin kolmen studion mennä kokonaan nurin, jotta tästä päättymättömästä paskajoesta päästäisiin vähitellen kuiville. Miksi helvetissä tämä kalifornialainen räkälaakso on elokuvateollisuuden keskus, kun ne ovat näin pohjattoman surkeita keksimään mitään kerronnan arvoista elokuvaa?

Eikä sillä, että menisin katsomaan tätä viimeisintä ulostusta, mutta otan loukkauksena, että tällaista rupuista ruttopuuroa syydetään vuodesta toiseen valkokankaalle. Jumalauta sama tarina aina uudestaan, ja kaikki ne jättiläisrobotit näyttävät joltain kaatopaikalla tapahtuneen onnettomuuden tuloksilta, ja räjähdyksiä on niin maan perkeleesti, ja sitä pitäisi jaksaa katsoa pidempään kuin niitä saatanan trailereita. Yksi tällainen voisi olla viihdyttävä olemassa esimerkkinä uskomattomasta huonoudesta ja käsikirjoituksellisesta kuolemanvietistä, mutta niitä tungetaan joka helvetin vuosi, ja lisäksi ne tekevät rahaa, kun imbesillit oikeasti menevät katsomaan tätä moskaa. Olette huonoja ihmisiä. Lopettakaa. Kaikki. Ja jättäkää ne perkeleen tyhmät lelunne sinne 1980-luvulle, minne ne kuuluvat Juri Andropovin ja muun sonnan sekaan.

Kenenkään ei pitäisi saada tehdä enää yhtään elokuvaa, jossa esiintyy jättiläisrobotteja tai edes robotteja arviolta 70 vuoteen tai jotain sellaista. Tässä vaiheessa estäisin vaikka Langin Metropoliksen vain siksi, että siinäkin sattuu olemaan robotti. Huonointa roskaa ikinä, julistakaa itsenne älyllis-taiteelliseen vararikkoon, Hollywoodin kaatisrunkkarit.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kalifaatit ja niitä väkertävät idiootit


Uutisia: jotkut partajaakot ovat perustaneet kalifaatin Lähi-idän räjähtäneimmälle seudulle. Se on ihan toki varmaan kelpo ajanvietettä, oi uskovien ruhtinas Ibrahim tai mikä Abu Bakr al-Baghdadi oletkaan, mutta katsokaas kun minä ja kaverini ja muu maailma yritämme täällä elää 21. vuosisataa, ja tämä teidän sarjatuliaseistettu keskiaikatapahtumanne häiritsee siinä aika pahasti. Meillä on kesken sellaisia juttuja kuin Marsiin matkustaminen, diabeteksen parantaminen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintakyky, joten olisi kivaa, jos voisitte edes olla häiritsemättä jollain musiikkikielloilla ja sapeliteloituksilla, jos ette kerran voi olla avuksi. Ja koko perkeleen kalifaatti on jo nimenä jotain niin 800-lukua. Voin kertoa, että tanskalaiset eivät käy enää ryöväämässä Englannin rannikkoja paloitellen paikallisia kahden käden taistelukirveillä: he menevät töihin pyörällä, suunnittelevat kalusteita sekä parempia keinokuituja ja järjestävät rockfestivaaleja. Se on paljon mukavampaa ja vähemmän mulkkumaista.
 
Lippunnekin on ihan syvältä. En vaivaudu edes arvostelemaan tätä.

Mitkä muuten ylipäänsä ovat pääsyvaatimukset kalifin virkaan? Koraanin, kalašnikovin ja videokameran omistaminen? Jos esiintyy noin miljardin ihmisen korkeimpana johtajana, luulisi tason olevan hieman korkeampi kuin jollain kirppuisella roskasakilla, joka riehuu romahtavien valtioiden takapihoilla. Kuinka kauan suunnittelitte pitävänne kalifaattinne pystyssä? Muistatte varmaan, miten kävi Afganistanin islamistivaltioille, ja se sakki vain sieti al-Qaidaa – sitä porukkaa, jonka mielestä te olette vaarallisia fanaatikkoja. Ja miksi minä yhä jorisen teille karvanaamoille? Olen lopen kyllästynyt teihin. Maailma on lopen kyllästynyt teihin. (Ihan tosi, osapuilleen kaikki illastaisivat mieluummin Bashar al-Assadin kanssa kuin katsoisivat teidän regressiivisiä verileikkejänne puolta minuuttia. Niin käsittämättömän epäsuosittuja te olette.) Haistakaa pitkä paska, ottakaa osuma lennokista ja nauttikaa neitsyistänne, taateliaivot.