Ennenaikainen raketinpaukuttelu

Jumaliste, ei ole kalenteri kallis tai ainakaan ilotulitteisiin varojaan käyttävän ulottumattomissa mitenkään. Voisi katsoa ihan siitä, että onko jo 31.12., ja jos ei ole, niin kuin esim. viime yönä (29. - 30.12.) ei ollut, niin voisi jättää jytyttämättä sitä perkeleen ruutipötkylää asuinalueella. (Vaan silti ilmeisesti ei voisi, ainakaan viime yönä ei tällä asuinalueella voinut.) Joku roti tähän, saatana. Koettakaa nyt hallita ne tikkunne vielä päivän verran, ei pitäisi olla yli nelivuotiaalle vaikeata, ja jos on, niin ei pitäisi saada edes liikkua ulkona, saatika että saisi ostaa räjähteitä. Tai edes saakeli tulitikkuja. Viekää vankilaan tällaiset.

Doku Umarov

Näitä saatanan pommivideobloggaavia partaurpoja sitten vain riittää. Kaikki ovat rumia kuin palanut sammal, rypevät alitehoisen kameran edessä nuhjuisissa maastoasuissa, mutta kaikilla ei sentään ole yhtä nuijaa nimeä kuin tällä tämänkertaisella ikenenpäristäjällä. (Oikeasti, Doku Umarov kuuluu varmana maailman tyhmimpien nimien top kymppiin; sitä ei edes pysty lausumaan näyttämättä ääliöltä.) 

Raivostuttavinta näissä paskiaisissa on se, että heiltä puuttuu kaikki kunnianhimo. Venäjällä olisi myös esim. dikt presidentti, pääministeri hallituksineen, se kusinen viiden pennin maakuntasatraappi Ramzan Kadyrov (lisäys tyhmien nimien listaan) ja kokonainen saakelin armeija, mutta jos ei halua räänryystäjäterroristi korkeammalle tähdätä, niin ainahan voi pommitella joukkoliikennevälineitä.

Mainittakoon, että Deeku-Umarov on myös Kaukasuksen emiraatin ensimmäinen emiiri. Titteli ja emiraatti ovat hänen itse keksimiään. Äijä totta vie asettaa riman korkealle. 

Poliitikot, jotka pyytävät anteeksi asioita, joihin eivät ole mitenkään syyllisiä, ja kieltäytyvät pyytämästä anteeksi typeryyksiä, joita ovat oikeasti itse tehneet

Anteeksi orjuudesta, joka lopetettiin jo ennen kuin isoisäni isoisä oli edes syntynyt; anteeksi homojen vainoamisesta, joka tehtiin ennen kuin olin itse syntynyt; anteeksi väestön pakkosiirrosta, joka tehtiin, kun isoäitini oli leikki-iässä. 

Mutta ettäkö pyytäisin anteeksi sitä, etten saanut aikaan kunnollista budjettia, että päätökseni lisäävät työttömyyttä, toivottomuutta ja kurjuutta; sitä, että minun päätökseni hävittävät ympäristöä, jättävät lapsia virumaan ilman apua, ja sälyttävät kulut lastenlastemme maksettaviksi? Ei politiikka voi niin toimia, ettekös nyt tajua?

Valtiovarainministerit, jotka uskovat enkeleihin

Enkelit lentää sun sanonko mihin. (Kuvalähde: Eurooppa-neuvosto)

 Valtiovarainministeri ja varapääministeri (vm. 2013 jaa.) uskoo enkeleihin. Tämä tieto tekeekin oloni hyvin turvalliseksi niin monella tavalla, varsinkin veronmaksajana. Vielä kun puolustusministeri uskoisi maahisiin, niin jopa olisivat asiat mallillaan.

(Sisäministerin uskomuksista en ryhdy nyt kirjoittamaan, kun en halua vastustuskykyäni koettelevaa joulumieltä pilata.)

Saksan hallitusneuvottelujen järjetön kesto

Saksaan saatiin tänään, 17.12.2013, viimein pystyyn uusi poliittinen hallitus, ja Angela Merkel aloittaa historiallisen kolmannen kautensa liittokanslerina. Eipä pitkään mennytkään hallitusta kootessa: vaalithan käytiin ihan äskettäin, 22. syyskuuta. Syyskuuta. Teutooniset hapankaalikorvat saivat tärvättyä kolme kuukautta hallitusneuvotteluihin. Kaiken lisäksi heti alusta alkaen oli selvää, mikä on oleva hallituspohja. CDU/CSU:n ja SPD:n tyhjäntoimittajilta paloi kolme kuukautta reden-redeniin, jossa päädyttiin tismalleen sellaiseen ohjelmaan kuin jo syyskuussa tiedettiin. 

Faule Tante!

Suomessa päiviteltiin ennenkuulumattoman, kohtuuttoman kamalan pitkiksi vuoden 2011 perseilyvaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluja, joissa pieraistiin hukkaan sentään vain kaksi kuukautta, ja hallituspohja oli paljon epävarmempi ja täpärämpi. Ei voi kuin hämmästellä sakemannien vastuutonta saamattomuutta tilanteessa, jossa koko helvetin Eurooppa istuksii peukalo perseessä Brysselissä odotellen, että josko vielä tämän vuoden puolella saataisiin Berliinissä aikaan ihan poliittinen hallitus, jolla olis silleen ihan oikeesti legitiimi mandaatti. Koalitio pitää jumaliste (Götterdämmerung!) hallussaan 80 %:a Bundestagin pehvanlämmittimistä eikä osaa muuta kuin ryystää kahvia ja rupatella viikkokaudet. 

Jos ette ole siellä Berliinissä huomanneet, niin tässä ympärillä on ikään kuin tällainen pieni kriisi, joka nyt vain sattuu olemaan Euroopan unionin historian vakavin, eli olisi ihan kiva, jos voisitte edes yrittää perkele (Teufel) saada jotain aikaiseksi. Ja tämän jälkeen epäilemättä sitten joululomalle. Ja väittävät jotain välimerellisiä laiskoiksi.

Kansallislaulu kotimaisten jääkiekko-ottelujen alussa

Tämä ei tee ottelusta tärkeämpää; se (ottelu) on edelleen syvästi merkityksetön ja ylipitkä tylsyyden tiivistymä, jota silloin tällöin virvotetaan pahoinpitelyillä. Sen sijaan tämä tapa tekee kansallislaulusta vähemmän tärkeän. Ette te millään Suomen asialla ole, kun Ilves pelaa Bluesia vastaan, perkele.

Kasvatustieteen opinnäytetyöt, jossa otetaan Saatana ja demonit todesta

Aivan skitsoa touhua. Jos tällaisella läpeensä sairaalla, täydellisesti joka osaltaan mihin tahansa psykoottiseen uskomukseen vertautuvalla hölpötyksellä pääsee kasvatustieteen maisteriksi (joku tollo on hyväksynyt ko. gradut, mutta ihmekö tuo maassa, jossa tunnetuin pseudotieteilijäkreationisti on kasvatustieteen professori), niin mahdollisilla omilla lapsillani ei ole aikanaan kyllä sitten mitään asiaa peruskouluun. Vaikka kuinka olisivat yksittäistapauksia, niin parempi pelata varman päälle. Jos tuollaisella touhulla syntyy hyväksytty opinnäytetyö, ei hyväksyneellä laitoksella voi olla minkäänlaisia tieteellisiä kriteereitä.

(Ja mainittakoon, että kun kerran Pekka Reinikainen ja Päivi Räsänen ovat lääkäreitä, niin mieluummin sairastelenkin kotonani vain ihan itse ilman apuja. Riski on siedettävämpi siten.)

Nelson Mandelan paremmuus minuun nähden

Nelson Mandelan (1918–2013) kuolema masensi minua.

Tässäpä oli tyyppi, jolla oli vastassaan raaka sortohallinto, joka eritteli ihmiset välittömästi havaittavien, pakenemattomien ominaisuuksien mukaan niihin, joilla on oikeuksia, ja niihin, joilla ei ole. Hallinto käytti koko tuttua kategoriaa systeemin ylläpitämiseen: uhkailua, häirintää, salaista poliisia, brutaalia väkivaltaa, kidutusta, murhia, sotavoimia. Mitäköhän minä olisin tehnyt sellaisessa tilanteessa?

Sitten äijä oli lähemmäs 30 vuotta vankeudessa, jonka alkuajat pilasivat kohtalaisen osan hänen terveydestään. Kaiken tämän massiivisen epäoikeudenmukaisuuden, räikeän, törkeän, röyhkeän vallan väärinkäytön ja oikeuden irvikuvan jälkeen hän käytti kaiken poliittisen ja arvovaltansa edistääkseen anteeksiantoa, sovintoa ja uudistunutta halua elää rinnakkain lain silmissä yhdenvertaisina vapaassa demokratiassa. Mitäköhän minä olisin tehnyt vastaavassa tapauksessa? Ottaen huomioon, että maitotölkin avaaminen saa minut raivon partaalle. Millaiset edellytykset kansallisen sovinnon edistämiseen minulla olisi, kun vihaan palavasti ihmisiä, jotka kohtelevat kirjaston kirjoja lievän sopimattomasti?

En ihan usko, että paljon kokenut ihminen voisi olla täysin vapaa kaunasta ja katkeruudesta, mutta sitä suurempaa ponnistusta vaatiikin sysätä oma katkeruutensa taka-alalle muiden ihmisten, heidän tulevaisuutensa ja rauhan sekä oikeuden toteutumisen vuoksi. Se on kunnioitettavaa, mutta myös pragmaattista, eikä kumpaankaan ole ihmisissä ainakaan liikaa taipumusta.

Nelson Mandela saa minut tuntemaan itseni mitättömäksi tyhjästäkänisijäksi, jonka pitäisi perkele koettaa kasvaa aikuiseksi ja saada jonkinlaista perspektiiviä asioihin.

Tetrapakkauksen avaaminen

Maitotölkki on muotoilullisesti, hygieenisesti ja tilankäytöllisesti nerokas ratkaisu, selvähän se. Etenkin meijeriteollisuuden ja vähittäiskaupan näkökulmasta se on varmasti erinomaisen kätevä.

(Joissain aivan urpoissa kehityismaissa, kuten jossain Yhdysvalloissa ja Britanniassa, varmaan vieläkin joku perkeleen idiootti ajelee autolla tai jollain saatanan muulin kiskomalla keskiaikaisella ruumiskärryllä ympäriinsä jakelemassa maitoa typerien, raskaiden, Venetsiassa puhallettujen lasipullojen sisässä. Se touhu on tyhmää, ainakin viisi kertaa tyhmempää kuin asemasota, ja pahviset tetrapakkaukset ovat tällaisiin pullosysteemeihin verrattuna kuin kansainvälisiä avaruusasemia, joiden vastineeksi asetetaan neanderthalilaisten huonosti nylkemiä ahmannahkoja tikun päässä. Jos teollistuneessa maassa sijaitsevaan kotiisi jaetaan maitoa eikä käynnissä ole globaalia joukkotuhoasesotaa, olet typerä paskiainen. Lopeta.)

Tetrapakkaus ei varastointinäkökohdallisista eduistaan huolimatta ole kulutuskäyttöliittymältään aivan optimaalinen, so. sitä ei jumalauta saa auki. Periaatehan on oikein nokkela: ensin kiskotaan sisäänpäin ja sitten työnnetään ulospäin. Tekniikka on useimmille tuttu mm. masturboinnista. Pulma on siinä, että se ruotsalainen neromulkero, joka systeemin kehitti, varmaankin oletti, että ihmiskunta kykenisi ennen pitkää luomaan hygienia- ja lujuusvaatimukset täyttävän liiman ja nestekartonkilaadun, joka tottelisi ihmiskättä. Näin ei ole tapahtunut. Kun yritän saada maitopurkin auki, tuloksena on hirmuista äheltämistä ja epätyydyttävä lopputulos, joka vain sotkee paikkoja. Tulos on useimmille tuttu mm. erinäisistä yhteyksistä.

Yleensä se perkeleen kaatonokka pitää vain lopulta repiä auki, minkä jälkeen onkin helppoa antaa koko pöytäpinnalle elvyttävä ja D-vitaminoitu kalsiumkylpy yrittäessään vain saada maitoa edes osumaan lasin pohjalle. Sormensa saa aina jotenkin törkättyä maitoon, eli kiva, nytpä on siellä purkissa sitten se, mitä tahansa kynteni alla sattuikaan olemaan. Siellä se mukavasti kasvaa ja kukoistaa. Kaiken huipuksi keisarinleikattu maitotölkki jää liian avoimeksi eikä repeämää saa kiinni ilman erityisvirityksiä, jotka eivät ole hygieenisiä eivätkä mahdu jääkaappiini, koska se on pieni. (Pienet jääkaapit ovat perseestä. Helvettiin ekologia, jos se tippakaan minun globaalissa mitoissa luksukseksi määriteltävää elämääni hankaloittaa.) Maito siis pilaantuu nopeammin, koska tölkkiä ei enää saa kunnolla kiinni johtuen siitä, että sitä ei saanut kunnolla auki. Siksi se on kulutettava nopeammin. Siksi tulen juoneeksi liikaa maitoa liian lyhyen ajan sisään, ja mahani kurittaa minua siitä seuraavat kolme päivää.

Miksi edes enää ostan maitoa? Siirrynkin juustoon. Ennen kuin joku saatanan Åkerlund-Rausing päättää, että sekin on liian helppoa.

Suurmufti Abdul-Aziz ibn Abdullah Aal ash-Shaikh

Saudi-Arabiassa asuu eräs mies, jonka nimi on  
Abdul-Aziz ibn Adbullah ibn Muhammad ibn Abdul-Latif Aal ash-Shaikh. Se on pitkähkö nimi, jonka lausumisen aikana ehtii avata ja tarjoilla säilykepurkillisen simpukoita, joten kutsun häntä tästä eteenpäin vain nimellä Abdul-Aziz. En tarkoita tällä eleellä olla epäkunnioittava. Vuonna 1943 syntynyt Abdul-Aziz on Saudi-Arabian kuningaskunnan suurmufti eli vaikutusvaltaisin uskonoppinut, jonka tehtävänä on perehtyä islamilaiseen lakiin ja antaa asiantuntemuksensa pohjalta näkemyksiä ja linjauksia, joita kutsutaan fatwoiksi. Suurmuftin fatwoilla on suuri vaikutus Saudi-Arabian oikeusjärjestelmään.

Siinä on aika paljon valtaa yhden henkilön käsissä. Ja yksi henkilö saattaa olla aivan ulalla kaikesta normaalista elämästä ja ihan sekaisin muutenkin.

Vaikuttaa mieheltä, jonka käsiin tulisi uskoa ylin laintulkintavalta.

Suurmufti Abdul-Aziz on erittäin syvältä. Jos ottaisin jonkun näistä suomalaisista Luther-säätiön runkkareista ja murjoisin sitä päähän siinä määrin, että se taantuisi henkisesti jonnekin 700-luvun ilmapiiriin, voisin saada aikaiseksi jonkun Abdul-Azizin kaltaisen olennon. Ja miten hiton tyhmältä voi titteli kuulostaa? Mufti. Fe on kuin jonkun föfföttävän koiwanomiftajan vawitfema. Mufti, mennääf taaf.

Marraskuussa 2013 suurmufti Abdul-Aziz antoi lausunnon, joka puoltaa Saudi-Arabiassa vallitsevaa naisia koskevaa ajokieltoa, so. lakia, joka kieltää naisia ajamasta moottoriajoneuvoa. (Jep, vuonna 2013 on olemassa maa, jossa naiset eivät saa ajaa autoa. Eikä kyse ole siitä, etteikö maassa olisi riittävän leveitä teitä tai tarpeeksi tilaa parkkipaikoille.) Suurmuftin mukaan naisten ajokiellon tehtävä on "suojella yhteiskuntaa pahuudelta". Miten tämän yhtälön olisi tarkoitus toimia? 
Järjestäytynyt yhteiskunta + naiset ratissa = saatana? Muodostuuko jotain erityistä pahuusenergiaa, kun tietyllä kromosomikombinaatiolla varustettu jalka koskettaa poljinta? Tämä kommentti ei selitä mitään, vaan saa koko touhun näyttämään vielä entistäkin typerämmältä.

Aiemmin suurmufti Adbul-Aziz, joka on ollut virassa vuodesta 1999, on vaatinut erään alueen viranomaisia rikkomaan hevosia esittävät veistokset liikenneympyrän keskeltä, koska niiden olemassaolo on "suuri synti". Kyseessä on pari pahaista veistosta. Miten tämä kääkkä ylipäänsä viitsii vaivautua? Varmaan palkka juoksisi ilman tällaista satunnaisryttyilyäkin. Eikö olisi jotain tähdellisempää aikuisten tuomittavaa, kuten esim. vakuutusyhtiöiden toimintaparametrit tai korruptio tai fatwa Fahrenheit-asteikkoa vastaan? Onko ko. urpo jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt? Siksikö hän on erikoistunut islamilaiseen lakiin näin perkeleen tarkasti? (En keksi muita syitä näin äkkiseltään.)

Olen sitä mieltä, että jollekulle pitäisi kyllä oikeasti maksaa siitä, että hän käyttää kaiken aikansa Koraanin, hadithien tms. tutkimiseen ja erilaisten vastaantulevien ilmiöiden kommentointiin ja tuomitsemiseen pelkästään niiden kautta – mutta ei kenenkään pitäisi ottaa sitä vakavasti. Äijä olisi hyvä viihdyttäjä, sillä ei kukaan täysipäinen ikinä ajattele sellaisia asioita kuin hän. Mutta on ihan perseestä, että kukaan suhtautuu tällaiseen absurdiin horinaan vakavasti millään tasolla.

Olga Dogaru, hänen rikollinen jälkikasvunsa ja hänen barbaariset tuhotyönsä

Olga Dogaru on vuoden 2013 surkeimpia ja vastenmielisimpiä ihmisolentoja. Tämä typerä romanialainen räähkä ja hänen läpimätä poikansa ovat aiheuttaneet ahneudellaan, tyhmyydellään, pelkuruudellaan ja yleisellä paskamaisuudellaan sen, että todennäköisesti kukaan ei enää tule näkemään eräitä 1900-luvun maalaustaiteen mestariteoksista.

Kuva: Vadim Ghirda (AP)

Vuonna 2012 O. Dogarun poika Radu Dogaru kumppaneineen murtautui Rotterdamin Kunsthal-museoon ja varasti sieltä seitsemän maalausta. Kaikesta nerokkuudestaan huolimatta Radu Dogaru jäi kiinni tänä vuonna. (Hän vaati saada oikeudenkäynnin kotimaassaan Romaniassa, koska on yleisesti tunnettu tosiasia, että Romanian vankilat ovat niin paljon mukavampia kuin Alakomaiden. Idiootti.) Dogarun rikoskumppaneihin kuuluu hänen äitinsä, tuo ylläolevassa kuvassa esiintyvä typerä, syyläotsainen haahka. Hän kätki maalaukset kotiinsa, ja kun hermot pettivät, hän katsoi parhaaksi polttaa ko. Monet'n, Matissen, Picasson, De Haanin, Gauguinin ja Lucian Freudin maalaukset paskaisen kopperonsa uunissa. 

Miksi? Miten hitossa tämä punajouhinen, typerä, ruma mätä peruna päätteli, että höhhöö, saan varmaan lyhyemmän tuomion jos sekä kätken varastettua tavaraa että tuhoan miljoonien arvosta omaisuutta? Ja sitten kun mokoma aivotärähtänyt homevuohi viimein ymmärsi, että yllättäen huippuarvokkaiden taideteosten tuhoaminen on vielä pahempi juttu kuin niiden varastaminen, hän pyörsi koko kertomuksensa ja väitti, että maalaukset eivät suinkaan kohdanneet taidehistoriallisen vaelluksensa loppua hänen (mitä ilmeisimmin) ruman ja tyhmästi sisustetun kotinsa uunin liekeissä. Ikävä kyllä Romanian kansallismuseon asiantuntijat löysivät tismalleen maalausten ajankohtaan sopivien maalien ja naulojen jäänteitä Dogarun uunista, joten paska säkä, senkin valehteleva barbaarinauta.

Olga Dogaru on planeetan läpeensä viheliäisimpiä, mädimpiä ja ulosteisimpia ihmisiä. Jos hän ei olisi ikinä työntänyt alaruumiistaan tätä saatanan Radua (jumalauta mikä nimi sekin, kuulostaa joltain balkanilaiselta jauhelihakastikkeelta), niin koko surkeaa ja halveksittavaa ihmiselämän ivamukaelmaa ei olisi koskaan edes tarvinnut esittää meidän murheeksemme.

Perustetaanpa museo, hommataan sinne maalaustaiteen historian suurimpien mestarien töitä, joita saavat kaikki käydä katsomassa: historioitsijat, taideopiskelijat, kaikki satunnaiset kiinnostuneet. Tai ehkä ei sittenkään kannata, koska tästä palveluksesta ihmiskunnalle saa kiitokseksi vain sen, että joku perkeleellinen ihmisjäte käy pöllimässä taulunne vähä-älyiselle Karpaatti-emakolleen hellanlämmikkeeksi.

Saatana mikä turha lehmänperse ihmiseksi koko ämmä. Haluaisinpa tietää, mitä itse pystyt luomaan polttamiesi maalausten tilalle? Rikollinen perimäainesroska ja barbarismin sekä musertavan tyhmyyden yhdistelmäperformanssi eivät ihan riitä. Ei tullut Ceaușesculle sitten mieleen hoidella tätä taiteentuhoojakampelaa aikanaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. 

En näe muuta kuin tiivistynyttä vihaa.

Fahrenheit-asteikko

Miksi kukaan käyttäisi tätä naurettavan typerää asteikkoa lämpötilan mittaamiseen? Tässä meidän tulkinnanvaraisessa, inhimillisen haurauden läpitunkemassa maailmassamme on harvoja asioita, jotka ovat aina ja varmuudella oikein tai väärin. Jopa ankarimmat pasifistit voivat joskus myöntyä, että on hyvin rajallisia ja ehdollisia tilanteita, joissa väkivallan käyttö, jopa kuolettavan väkivallan käyttö, on oikein. Jotkut kristityt ovat sitä mieltä, että tietyissä rajatuissa ja raamatullisissa tapauksissa kansanmurha on oikein. On kuitenkin yksi kiistaton totuus, yksi asia, joka on aina ja kaikissa tilanteissa väärin. Fahrenheit-asteikon käyttäminen on aina väärin ja on aina oleva. Tämä ei ole maku- tai käytäntöasia, eikä kulttuurikysymys. Tämän on oikean ja väärän kysymys. Celsius ja Kelvin ovat oikein. Fahrenheit on väärin. Asia on näin yksinkertainen. Lapset, älkää ikinä edes puhuko kenenkään Fahrenheit-asteikkoa käyttävän kanssa.

On ihan järkevää sitoa yleiseen käyttöön tarkoitettu lämpötila-asteikko veden olotilan muutoksiin, koska niiden havainnointi on helppoa ja käytännönläheistä, ja ihminen koostuu enimmäkseen vedestä. Celsius-asteikossa (populaariin kulutukseen tarkoitetussa ja 99 %:lle ihmisistä aina käyttökelpoisessa versiossa) vesi jäätyy nollassa asteessa ja kiehuu sadassa asteessa. Se on ihan kätevää, ja rajapyykeille on hyvin käytännönläheinen referenssi. Sen sijaan Daniel Gabriel Fahrenheit, tämä saatanan vatipää, päätti, että olisi hienoa, jos veden jäätymispiste olisi 32 °F ja kiehumispiste 212 °F. Jep, se onkin järkevää. Lisäksi asteista tulee niin pieniä, että ihmisen on aika vaikea aistia eroa 78 ja 79 °F:n välillä. (Yhden asteen eron aistiminen onnistuu aika usein Celsius-asteikolla esim. veden kohdalla.) Mutta siis miksi, Fahrenheit? Miksi ei paskiainen voinut tehdä jotain järjellistä asteikkoa? Miksi kukaan ikinä käyttäisi tätä? Miksi Réaumurin asteikko on kadonnut, mutta tämän Fuckenheitin fysiikkapieru on säilynyt, vaikka se on maailmanhistorian tyhmin asia? Miksi kukaan edes käyttäisi näin tärähtänyttä asteikkoa ilmoittaakseen mitään lämpötiloja?

Perkeleen ääliö.

Jopa luettelo valtioista, joissa tätä lämpöasteikon irvikuvaa käytetään, on typerä: Belize, Bermuda, Jamaika, Palau, Yhdysvallat. Te kaikki, jotka asutte näissä maissa ja käytätte Fahrenheit-asteikkoa: olette ihan paskoja. Tulkaa järkiinne, kaikki häpeävät teitä. Meidän pitäisi katkaista diplomaattisuhteet näihin maihin heti, elleivät ne luovu Fahrenheit-typeryydestään. Mokomat tumpelot aiheuttavat kaikille muille vain harmia pakottamalla nämä pyörittelemään hölmöjä lukuja 32 ja 1,8 edestakaisin vain tajutakseen, onko Minneapolisissa T-paita- vai toppatakkikeli. Jep tietysti Fuckenheitin oli tehtävä asteikostaan sellainen, etteivät sen asteet edes ole yhtä suuret muiden (ja siten välttämättä järjellisempien) asteikkojen asteiden kanssa.

YK:n pitäisi kieltää Fahrenheit-asteikon käyttäminen ja tuhota kaikki sille valmistetut lämpömittarit. Tällaista roskaa pitäisi ollakaan.

Rubikin kuutio

Perkeleen perkeleen perkele. Tämä on vaikein yksittäinen asia koko saatanan maailmankaikkeudessa. Ja se kuusivuotias kiinalainen, joka ratkaisee koko roskan alta 15 sekunnin, voi puolestani kuolla lyijymyrkytykseen.

Ihmiset, jotka vaativat "mediaan lisää hyviä uutisia"

Vietävänmoinen urpomielisyys sitten meni taas pilaamaan päiväni ja saattamaan minut raivon partaalle. En ole koko tässä kuussa ollut mistään yhtä vihainen, oikeasti vihainen, kuin tästä ääliömäisestä kirjoituksesta, joka on julkaistu Helsingin Sanomain yleisönosastossa 13.11.2013 otsikolla "Mediaan lisää hyviä uutisia".

Taifuuni Filippiineillä, kuolleita siellä ja tuolla, lapsi kaapattu, maailmanloppu lähestyy ja huomennakin sataa räntää. Joka päivä, joka paikassa pelkkiä huonoja uutisia.

Olen pahoillani, että olet pahoittanut mielesi massiivisesta luonnonkatastrofista, joka on raunioittanut kokonaisia kaupunkeja ja tappanut tuhansia. Tämän ylimielisemmäksi ei ilmiö nimeltään first world problems voi käydä: on silleen tiätzä tosi masentavaa, ihan downeria, edes joutua kuulemaan ja tietämään köyhien ihmisten ahdingosta valtavien luonnonmullistusten keskellä. Näin halveksittavaa sontaa en ole ikinä edes tullut ajatelleeksi mielessäni, ja minäkään nyt en sentään ole mikään kaikkein miellyttävin ihminen kuitenkaan. Puhumattakaan siitä, että latelisin moista paskaoksennusta omalla nimelläni valtakunnalliseen päivälehteen.

Ja pitäisikö oikeasti jättää säätiedotus julkaisematta, jos siinä luvataan räntäsadetta? Onko parempi, että autoilijat vetelevät kuolonkolareita sitten? Kuinka helvetin hemmoteltu torspoilija ja moraalisesti ala-arvoinen elämänmuoto tämän kirjoittanut tolvana oikein onkaan?

Vuosi sitten uuvuin kielteiseen uutisointiin.

 Et nähtävästi riittävästi, kun vieläkin asiasta iniset. VIHAAN VIHAAN VIHAAN AAAAA!!!!

Väsyin tuntemaan oloni ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja voimattomaksi.

Tiedäthän, että uutisiinkaan ei ole pakko suhtautua kuin lapsi. Aikuiset ihmiset osaavat olla jotenkin sujut ympäröivän todellisuuden kanssa. Mene jonnekin terapiaan, perkele. Ja toinen juttu: jos et kestä tietää asioista, niin kukaan ei pakota seuraamaan uutisia. Joten mitä helvettiä valitat?

Pläräsin kaikki käteen osuvat lehdet, luin netin uutisotsikot ja katsoin television uutiset: ei yhtään hyvää uutista.

Mihin kategoriaan pitäisi sijoittaa esimerkiksi kulttuuriuutiset, jotka eivät kerro jostain kriisistä? "Hyvään" vai "huonoon"? Miten ylipäänsä muitakin uutisia voisi kategorisoida hyvään tai huonoon? Esimerkiksi politiikassa nämä kategoriat riippuvat itse kunkin poliittisista uskomuksista. Lisäksi samalla uutistapahtumalla voi olla eri tahoille myönteisiä ja kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi jostain voidaan leikata varoja (kielteistä), jotta budjetti saadaan pitkästä aikaa tasapainoon (myönteistä).

Sosiaalisessa mediassa jaetaan katoamisilmoituksia, mikä toki ajaa hyvää asiaa, mutta koskaan ei kerrota, jos tarina päättyy hyvin.

Kerrotaan. Älä valehtele.

Jos uutisoidaan tapaturmasta, ensimmäisenä ilmoitetaan kuolonuhrit. Selviytyjiä ei kerrota.

Paitsi, että kerrotaan. Esim. tapahtumahetkellä X:ssä oli noin n matkustajaa/työntekijää/jne. Lisäksi asia nyt vain on niin, että ihmisten turvallisuutta ja elämää merkittävästi uhkaavat asiat ovat uutisarvoisia. Tämä kertoo osaltaan mm. siitäkin, että elämää noin yleisesti pidetään arvokkaana. Normaalijärjellä varustetut ihmiset ymmärtävät tämän ilman, että täytyy erikseen selittää. Voi perkeleen pahkenan puikko tätä idiotiaa.

Tämä antaa maailmastamme vääristyneen kuvan.

Itselläsi on vääristynyt kuva. Kaikesta. Varsinkin uutisoinnin roolista ja velvollisuuksista. Saako tämä torvi äänestääkin?

Olen aina ajatellut, ehkä naiivisti

 Sinä et muulla tavalla osaa ajatellakaan, usko pois.

että hyvä uutisointi on sellaista, joka koskettaa ja tekee vaikutuksen. Tuttavani kertoi, ettei hän kysyttäessä halua kertoa olevansa alkuperäiseltä ammatiltaan toimittaja, koska häntä hävettää se, miten uutisointi on nykyään enimmäkseen sävyltään kielteistä - vailla rakkautta.

Jumalauta mitä tyhjänpäiväistä lässytystä. Hyvä uutisointi välittää relevantin tiedon relevantteine taustoineen perinpohjaisesti, tiiviisti ja luotettavasti. Jos haluaa koskettavia, vaikuttavia elämyksiä, voi suoria suosiolla teatteriin, taidenäyttelyyn, konserttisaliin tai elokuviin. Lue saakeli Sinuhe egyptiläinen. (Tai oikeastaan se on varmaan tämän kirjoittajalle liian masentava ja todellisuussidonnainen. Pupu Tupuna voisi olla suositeltavampi vaihtoehto.)

Emme asu pilvihattaralinnassa, kaukana karusta todellisuudesta, mutta se ei saisi sulkea pois hyvyyden olemassaoloa. Toki katastrofit, sairaudet, tuho ja kaaos nostavat lukijamääriä, mutta tarvitseeko nyky-yhteiskunta todella tätä luettavakseen?

Ts. tarvitseeko nyky-yhteiskunta informaatiota? Kyllä. Ei tarvittu miettimisaikaa. Kysymys ei ole pohtimisen arvoinen. Ei edes kirjoittamisen arvoinen. Ei edes ajattelemisen arvoinen. (Pisteet lisäksi tyhjätä termistä nyky-yhteiskunta, jota käyttävät kädettömät amatööriraapustelijat, jotka haluavat ala-arvoisten pohdintojensa kuulostavan syvällisiltä tai ajankohtaisilta; koska muuten kaikki olettaisivat, että tarkoitetaan 1700-luvun esiteollista yhteiskuntaa. Saatana mitä roskaa.) 
Kirjoittaja voisi esimerkiksi pohtia sitä, että joukossamme on ihmisiä, jolla voi olla intressejä katastrofialueella. Esim. he saattoivat suunnitella sinne matkustamista. Heillä voi olla taloudellista toimintaa siellä. Heillä voi olla sukulaisia tai tuttuja siellä. Ja eräs toinen juttu: siellä on ihmisiä, jotka aikuisten oikeesti kuolevat nälkään, janoon ja tauteihin, ellei sinne saada apua. Merkittävä osa avusta tulee lahjoittajilta, tavallisilta ihmisiltä muissa maissa. Jos he eivät tiedä koko asiasta, eivät he auta, ja suoraan tämän seurauksena kuolee ihmisiä. Jos haluaa olla tietämätön ikävistä asioista, niin kaipa se käy, jos on jäänyt lapsen tasolle, mutta mitään moraalisesti ylistettävää siinä ei ole. Sen seurauksena kuolee ihmisiä. Se aiheuttaa pahaa.

Eikö maailmassa ole muuta uutisoitavaa kuin pahuus?

Öh, luonnonkatastrofit ja sairaudet eivät ole pahuutta. Ne ovat täysin persoonattomia luonnollisia ilmiöitä. Niitä ei aiheuta mikään pahuus. Kannattaisi edes koettaa ymmärtää sanojen merkityssisältöjen kaltaisia perusasioita, ennen kuin yrittää kirjoittaa siitä obskuranttista teepussifilosofiaansa.

Muistutettakoon myös, että onneksi on ollut olemassa yhteiskuntia, joissa tiedotusvälineitä on velvoitettu julkaisemaan tasapainoisesti hyviä ja huonoja uutisia. Esimerkiksi Neuvostoliitto, Itä-Saksa ja Nicolae Ceaușescun Romania olivat maita, joiden kukoistaessa ihmiset saivat nauttia hyvillä, myönteisillä ja aurinkoisilla uutisilla paapomisesta. Ikävä kyllä muuten nuo yhteiskunnat eivät olleet mitenkään erityisen mukavia, mutta tämä onkin ikävää ja masentavaa faktapohjaista historiaa ja siten paljon kurjempaa kuin vaikka koiranpentujen muotoiset vaahtokarkit.

Jos näin on, olen todella pettynyt, sillä maailma, jossa minä asun, on täynnä rakkautta, toivoa ja kauneutta.

Ja maailma, josa minä tällä hetkellä asun, on täynnä puhdasta, laimentamatonta halveksintaa ja vihaa, ja se johtuu tästä idioottimaisesta sepustuksesta. Jumalauta mitä tyhjänpäiväistä lässytystä. Taas. Että ihminen viitsii ja kehtaa. Koko kirjoituksen ilmaisema ajatusmaailma on niin syvällisesti vastenmielinen ja halveksittava, että se lähestyy absoluuttista pahuutta. Ainakin se on ilmiselvästi suurempaa pahuutta kuin luonnonkatastrofit, jotka vain tapahtuvat. Se iskee suoraan avoimen yhteiskunnan ytimeen ja asettuu vastustamaan tietoa, juuri sitä tietoa, jonka avulla asioita voidaan parantaa ja vaatia parannettaviksi. Näin viheliäistä, tyhmää ja moraalisesti paheksuttavaa ja suoranaisen pahaa mielipidekirjoitusta en muista tähän mennessä HS:n sivuilta lukeneeni. Vade retro!

Ihmiset, jotka kirjoittavat viestejä lapuille täysin lukukelvottomalla käsialalla

Miksi jätätte muille informaatiota ja silti kiellätte sen heiltä? Mikä on tavoitteenne? Jos haluaa välittää viestin, kannattaa edes yrittää tehdä siitä jotenkin ymmärrettävä eikä raapia jotain ripulisen päästäisen jarrujäljiltä näyttävää tuhrua. Kaikilla ei ole farmaseutin salakirjoituksenmurtokapasiteettia.

Ihmiset, jotka murskaavat niveleni kätellessään minua

Mikäköhän näiden häiriintyneiden gorillankourien pulma sitten on? Ovatko he niin epävarmoja mitättömästä persoonallisuudestaan, että kompensoivat lujalla puristuksella, joka katkoo hiussuonia ja jättää kämmenen siniseksi? Teille jotka näin teette, kerrottakoon, että en todellakaan ajattele teidän olevan välittömiä, suoria ja vilpittömiä ihmisiä, vaan joko sairaita sadisteja tai muuten vain sekaisin tai mahdollisesti vakavista neurologisista ongelmista kärsiviä. Lopettakaa, se on ainoa oikea käteni!

Ylen zoologinen kompetenssi

Ylen lähettämä Hetkiä historiassa -klippisarja sisältää filminpätkiä erilaisista, yleensä hupaisiksi human interest -tyyppisiksi luokiteltavista filminpätkistä vaihtelevan monen vuosikymmenen takaisesta menneisyydestä. Mitä ilmeisintä ohjelmantäytettä, mutta on sekin parempi kuin viisi minuuttia Ylen muiden ohjelmien, etenkin puisesti näyteltyjen kotimaisten draamojen, etukäteispuffausta. Viikonlopun aikana saatiin nähdä pätkä, jossa oli aineistoa Saksan liittotasavallasta ja Rhodesiasta vuodelta 1962.

Rhodesialaisklippi käsitteli erästä maassa (kaikille historiavammaisille ja Googlen käyttöön kykenemättömille selitettäköön, että Rhodesia sijaitsi nykyisen Zimbabwen paikalla) tavattua eläinlajia. Ko. lajin nuori edustaja oli kesyyntynyt siinä määrin, että lapset pitivät sitä mukana leikeissään. Ehkä hitusen edesvastuutonta, muttei sen enempää kuin saksalaisklipin kypärättömien lasten esteratsastus- ja laukkakisat (siihen aikaan ajateltiin, että aivovammat ja kuolema kasvattavat luonnetta). Sen sijaan ohjelman käännöstyö oli melkoisen surkeata. Kokeillaanpa. Arvoisa lukija, katsohan oheista kuvaa ja yritä tunnistaa, minkä eläinlajin nuori edustaja on kyseessä:
 

Kuva: Valentina Storti

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä havaitsit melko välittömästi, että kyseessä on sarvikuono. Ohjelman suomentaja ei ollut saavuttanut samaa taksonomista tarkkanäköisyyttä. Tekstityksessä elukkaan viitattiin jatkuvasti virtahepona, joka on täysin erilainen ja tyystin erinäköinen nisäkäs, jota sentään toki Afrikassa myös tavataan. Tekosyyksi ei kelpaa se, että kääntäjältä olisivat unohtuneet prillit kotiin piirongin päälle, sillä ilmiselvän kuva-aineksen lisäksi sekä ohjelman englanninkielisessä tekstissä että selostuksessa otukseen viitattiin yksiselitteisesti nimellä rhino, joka tarkoittaa yksiselitteisesti sarvikuonoa, vaikka onkin lyhennetty muoto sanasta rhinoceros. Toivoa sopii, että samaa sakkia ei panna kääntämään Ylen luonto-ohjelmista parasta, Avaraa luontoa.

Seepra. (Lähde: Ylen lajinmäärityspalvelut)

Krapulalla kerskailijat

Tällaisiakin on. Moikuvat julkisesti, että jee, olipa taas eeppinen darra viimeisen jälkeen. Teidän elämänne, jossa krapula on mainitsemisen arvoinen kohokohta, on takuulla upeaa ja mielenkiintoista, ja haluan niin kovasti tietää siitä lisää. Voisitteko kertoa vaikka viimeisimmästä ripulistannekin?

Jokavuotinen verotietohuoraaminen tiedotusvälineissä

Taas on koittanut se päivä vuodesta, kun mediat vajoavat degeneroituneiden kerrostalokyylien tasolle. Esimerkiksi Helsingin Sanomat, joka pitää ainakin itseään jossain määrin asiallisena laatulehtenä, tyrkyttää verkkosivuillaan jokaisen otsakkeen ylle ja sivupalkkiin tällaisia helmiä:

"Suurituloisimmat naiset Uudeltamaalta - katso maakuntasi eniten tienanneet"

"Näin kirjailijat tienasivat"

"Tähtinäyttelijöiden tienesteissä isot erot - katso lista"

"Hae verokoneen tiedoista: hae nimellä, kunnalla..."

Varsinaisetkin tiedotusvälineet siis taantuvat ainakin yhdeksi päiväksi roskatabloidien tasolle. Kaikkein vastenmielisintä on, että tämä sairaan ja alhaisen uteliaisuuden perverssi tyydyttäminen esitetään jotenkin yhteiskunnallisesti arvokkaana, merkittävänä ja perusteltuna. Otsikko "Tähtinäyttelijöiden tienesteissä isot erot - katso lista" suorastaan huokuu tiukkaa yhteiskunnallista relevanssia. Yle ei ole asiassa yhtään parempi tai tasokkaampi, vaan sama juoruakkamainen julkkisobsessio vallitsee sielläkin tänä vuotuisena journalismin mustana päivänä.

Alhaista ja kuvottavaa.

 

James Hirvisaari

Asioita, jotka ärsyttävät James Hirvisaareen liittyen:

• Hänen päätöksensä kutsua eduskuntaan vieraakseen kuuluisa sarjakunnianloukkaaja ja kuvata tätä useamman kerran natsitervehdystä tekemässä. Jos pitää selittää kenellekään tietämättömälle, millainen ihminen James Hirvisaari on, tämä päätös kertoo kaiken oleellisen.
• Hänen näkemyksensä, jonka mukaan em. kansanedustuslaitoksen häpäisystä ja natsismin julkikannatuksesta herännyt pahennus, närkästys ja poliittinen paine ovat osoituksia siitä, että joillain vain "pipo kiristää".
• Hänen vakavasti ottamansa salaliittoteoriat, kulttuuris-väestölliset tuomiopäiväskenaariot ja muu käsittämätön hölynpöly. Joka on johtanut siihen, että  parlamenttimme aikaa on käytetty tolkuttoman harhaisien, eeposluokassa aiheesta eksyvien hölinöiden kuunteluun ja taltiointiin.
• Jussi Halla-ahon julkinen harmistus Hirvisaaren toiminnan liittämisestä itseensä sen jälkeen, kun Halla-aho suositti eduskuntavaalien alla Hirvisaaren äänestämistä. Hyvää työtä. Tämän jälkeen Hirvisaari ilmoitti liittyvänsä Muutos 2011 -puolueeseen (perkele mikä ääliömäinen nimi puolueelle), joka perustettiin Halla-ahon kampanjatukiorganisaatioksi.
• Hänen typerä poninhäntänsä.
• Hänen typerä etunimensä.
• Hänen arvosteluluettelonsa perussuomalaisen eduskuntaryhmän jäsenistä, jossa kaikki vähänkään kunnioitettavat ja järjelliset yksilöt tunnistaa miinuksista.
• Hänen käytöstapansa sosiaalisessa mediassa.
• Hänen astrologivaimonsa käytöstavat sosiaalisessa mediassa.
• Hänen gospel-musiikkitaustansa.
• Ne viitisentuhatta ala-arvoista hämäläisääliötä, jotka äänestivät tämän täystuhon lakiasäätävään elimeen. Joskus kansalaisten poliittinen passivoituminen olisi vain hyväksi. 
• Hänen edustajanpalkkionsa ja kulukorvauksensa.

Ihmiset, jotka kuljeksivat kaupungilla valtavat kuulokkeet korvillaan

Näyttää siltä, kuin tyypeillä olisi päidensä sivuilla hernesoppatölkit. Vähänkö urpon oloista. Muistan sen ajan, kun porukka kanniskeli mukanaan tietosanakirjan kokoista walkmania ja pikkuruisia korvanappeja. Nyt itse soittoinstrumentti on AA-pariston kokoluokkaa, mutta kuulokkeet kattilan kokoiset. Eikä kauaa tarvitse arvailla, kuulevatko hemmot liikenteen äänistä mitään näiden eristeiden läpi. Ovat siis paitsi hölmön näköisiä, niin myös vaarallisia.

Heidi Hautala

Asioita, jotka ärsyttävät Heidi Hautalaan liittyen:

• Hänen pimeästi teettämänsä työt ja yritys luikerrella vastuusta ja myös tietoisuudesta tilanteessa, jossa kaikkien normaalijärjellä varustettujen on pitänyt käsittää, mistä on kyse.
• Hänen poseerauksensa avoimen hallinnon, hyvän hallintotavan yms. merkityksestä samalla kun hänen johtamansa ministeriön virkamiehet uhkailevat mikromanageroivasti hänen tietämyksellään ja suostumuksellaan yritysten toimitusjohtajia potkuilla, jos nämä tekevät rikosilmoituksia laittomasta toiminnasta, joka heidän johtamaansa yritystä on kohdannut aluksen ollessa talviaikaan vesillä hyvin vilkkaasti liikennöidyllä sisämerialueella.
• Hänen venkoilunsa sen jälkeen, kun em. asia tuotiin ilmi. On varmaan mahdollista muistaa asioita ja niiden järjestyksiä väärin (jostain syystä aina itselleen parempaan versioon, mutta silti), mutta silloin kannattaisi tällaisissa asioissa varmistaa asiaa huolellisesti, ettei anna väärää tietoa julkisuuteen. Mutta se on vielä ihan mahdollista. Jännää on, että julkistettujen dokumenttien joukosta "unohtuu" "vahingossa" mitä ilmeisimmin sen kuuluisan "toimistosihteerin" toimesta juuri se kiusallisin dokumentti.
• Hänen yrityksensä esittää tämän vuoksi välttämättömäksi käynyt eronsa jonakin sankarillisena "vastuunkantona".
• Hänen puoluetoveriensa ja kannattajiensa vastenmielinen ja falski lässytys hänen "vastuunkantonsa" luulotellun korkeasta moraalista, kun kyse on siitä, että ministeri oli osoittautunut toimissaan tekopyhäksi ja epäluotettavaksi ja käynyt rasitteeksi sekä hallitukselle että puolueelleen. Ville Niinistö jeesusteli jotain käsittämätöntä siitä, mitä "sydän sanoo", kun kyseessä on kylmä poliittinen uskottavuus. Oras Tynkkysen mielestä koko asiassa tärkeätä on vain se, minkä tahon intressissä on ollut saada Hautala pois hallituksesta. Ei mene läpi, sori vaan. Ei mennyt läpi, kun persut vastaavaa ovat yrittäneet, eikä mene nytkään.
• Hänen kannatuselementtiensä naurettava uhriutuminen, jossa Hautalan poliittisen uskottavuuden romahdus laitetaan kansalaisten älyä loukkaavan, patriarkaalisen naisia vihaavan miesjoukon muodostaman salaliiton piikkiin. Helsingin Sanomain politiikan toimitus katsoi tarpeelliseksi erikseen mainita Heidi Hautala -retrospektioartikkelissaan (WTF?) otsaketasolla sen, että "jotkut miehet" tulevat Hautalasta aivan raivoihinsa sen takia, mitä tämä on. Mieheyden korostaminen oli ilmeisesti oleellista. Sittemmin joku patriarkaalisen salaliiton paljastelija saman lehden yleisönosastossa päästeli avoimemmin samaa mätää jahtimakkaraa kunnon siivuina. Ettekö te oikeasti muka näe, että tämä salaliittouhriutuminen on ihan samaa alkeellista ja paranoidia oppikirjadefenssiä, jolla persut ovat perseilleet aina tehtyään jotain tyhmää ja jääneensä siitä kiinni? Ihanko oikeasti muka miesministeri ei joutuisi ns. poliittiseen vastuuseen puhuttuaan vastoin tosiasioita erikseen kysyttäessä? Muistutuksena vain I. Kanerva, ja hänellekin se oli ihan oikein.

Keep calm and what the fuck ever

Keep calm and stop spreading this obnoxious meme. Tässä ei ole mitään hauskaa, oivaltavaa, luovaa tai säilyttämisen arvoista. Alun perinkin koko propagandasloganin henkiinherätys olisi saanut jäädä jääkaappimagneettien tasolle, mutta nyt tähän hipsterihuumorin suureen tuhkamunaan ja sen muunnelmiin survoo jalkansa joka paikassa yleisiä ilmoitustauluja myöten. Helvettiin nämä nyt heti!

Journalistien ja ns. asiantuntijoiden kyvyttömyys ääntää Alice Munron nimeä

Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin 10.10.2013 kanadalaiselle Alice Munrolle, onnittelut siitä. Ylen radion uutis-ajankohtaisohjelman juontaja ei vain millään pystynyt ääntämään kirjailijan nimeä, eivätkä paremmin suoriutuneet studioon kommentoimaan haalitut asiantuntijat (jotka osasivat kertoa sen vaikeasti löydettävän tiedon, että Munro on kirjoittanut novelleja, ja sitten päätyivät muistelemaan, milloinkas nainen viimeksi on Nobelin tältä alalta saanutkaan).

Ylen ja asiantuntijoiden mukaan kirjailijan nimi ääntyy /'munro/ tai /'munrou/. Heillä ei varmastikaan olisi ollut nimen kanssa mitään ongelmia, jos se vain olisi kirjoitettu muodossa "Monroe". Kyseessä on sama skottilaisperäinen nimi, joka tarkoittaa vuorta ja ääntyy ihan samalla tavalla. Yhtä hyvin voisitte puhua Märilin Munrosta.

Bonuksena studiossa puhuttiin jostain tyypistä nimeltään /kot-se:/, kun tavoitteena ilmeisesti oli 
J. M. Coetzee. Ja miksi muka Michael Ondaatjen sukunimi ei ääntyisi /onda:t-je/, ollaanhan Suomessa ja silleen.

Onhan tämä toki ymmärrettävää, kun ei nykyaikana ole yleisradiotasollakaan mitään konstia selvittää, miten ihmisten nimet sanotaan. Ei minkäänlaista. Arvailun varassa on mentävä.

Moukat.

Elokuvat, joiden nimessä esiintyy sana "kyttä"

Aina paskaa. Sinänsä kätevä varoitusmerkki.

Kirosanojen tekstuaalinen sensurointi asteriskeilla

Palautan vielä hetkeksi mieleen tämän turhan artikkelin turhista tolvanoista tekemässä ja sanomassa turhia ja tyhmiä asioita. Siinä on minulle riittämiin ärsyyntymisen aihetta loppuvuodeksi, mutta eritellään nyt vielä lisää. Artikkelissa on hyvä esimerkki tyhmän mediamme tyhmästä ja tekopyhästä siveydensipuliasenteesta.

"– Olen aina sanonut, että demokratia on p***eestä, Mariska täräytti suoraan."

Miten täräytetään suoraan kolme asteriskia keskellä sanaa? Kirosanojen osittaisen asteriskisensuroinnin on loputtava. Se näyttää s******n ärsyttävältä ja häiritsee lukemista. Tekstiin ei tarvita mitään ylimääräisiä älykkyystehtäviä. Jos ei oikeasti muka voi kirjoittaa kirosanaa edes suoraan sitaattiin tai epäsuoran kerronnan muotoon, on syytä kysyä itseltään, kannattaako sitä ylipäänsä kirjoittaa artikkeliin.

Tällainen touhu on täysin turhaa ja typerää. Millä tavalla on pahempaa kirjoittaa tekstiin valmiiksi "paska" kuin antaa lukijan täydentää se päässään ja lausua se mielessään? Miltä lukijaa on tässä tarkoitus edes suojella?

Jos et jum****ta kehtaa kirjoittaa sitä, niin älä sitten kirjoita sitä, p****leen vajaa v***upää.

Kulttuurisivujen isot artikkelit siitä, kuka saattaa vedonlyöntifirmojen mukaan voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon

Tämä vasta on journalismia: kahdelle sivulle venytetty Pohjoismaiden suurimman päivälehden artikkeli, jonka sisältö on satunnainen luettelo kansainvälisesti tunnetuista kirjoittajista vahvistettuna vedonlyöntiyrityksen kertoimilla. Aiheena se, kuka mahtaakaan saada Nobelin kirjallisuuden palkinnon tänä vuonna. Muistutettakoon, että kenelläkään ulkopuolisella ei ole pääsyä Ruotsin akatemian luetteloihin, joihin ehdokkaat kirjataan, joten kyseessä on vakioveikkausvihjeiden tasoinen kulttuurijournalismi.

Jos vaikka tyytyisitte uutisoimaan palkinnosta sitten, kun se on jaettu ja saaja on tiedossa. Siihen asti voisi esimerkiksi uhrata aikaa joillekin artikkeleille, jotka eivät ole sataprosenttisesti spekulatiivista namedroppingia. Ja näiden kirjoittajat ovat muuten kysyttäessä aina huolissaan kulttuurijournalismin tulevaisuudesta.

Poliittinen filosofia typerän tosi-TV-viihderoskan tappioanalyysissa

MTV3 pyörittää näköjään taas jotain Tanssii tähtien ja vähemmänkin valovoimaisten julkkisten kanssa -kautta, ja tietysti kanavan nettisivuille syydetään toinen toistaan vähä-älyisemmin otsikoituja "artikkeleita" siitä, mitä ohjelmassa tapahtui, niin kuin sitä eivät olisi kaikki asiasta paskaakaan välittävät jo nähneet. Olkoon, pakkohan niidenkin on Internet jollain täyttää. Menin kuitenkin lukemaan yhden näistä artikkeleista.

Viimeisimmällä kierroksella kisasta putosi joku Mariska, josta en ole tähän mennessä kuullut ikinä, mutta kai se joku artisti on. Näin tämä joku tyyppi siis analysoi putoamisensa syitä tässä katsojaäänestyskisassa:

"– Olen aina sanonut, että demokratia on p***eestä, Mariska täräytti suoraan." 

Jep, ja tässä tuo vanha viisaus tuli todistettua. Joten nukkukaahan yönne vain rauhassa, teidän majesteettinne Omanin sulttaani Qaboos ja muut. Demokratia on näet perseestä, koska joku suomalainen artisti ei saanut riittävästi kannatusta rytmikekkuloinnin yleisöäänestyksessä. Jep, me suomalaiset tarvitsemme jonkun latinotanssidiktaattorin, jotta pääsemme eroon demokratian mahdollistamista tanssioikeusmurhista.

Tai kuten itse muotoilisin argumentin: demokratia on perseestä, koska myös Tanssii tähtien kanssa -kuraan osallistujilla ja heitä äänestävillä on äänioikeus valtiollisissa vaaleissa.

Hikoilu

Hikoilu on raivostuttavaa, epämiellyttävää ja suunnattoman turhauttavaa. Hyväksyn hikoilun täysin sellaisessa kontekstissa, jossa se on kohtuullista ja järkeenkäypää. Esimerkiksi harrastaessani liikuntaa, saunoessani tai samotessani Surinamin viidakoissa pidän runsastakin hikoilua odotettavana, kohtuullisena ja luontevana. 

Viheliäistä kyllä, minun aineenvaihduntani ei tyydy kohtuullisuuteen, ja kaikkein harmillisin se on järjettömässä toiminnassaan syksyisin ja keväisin. Jos pukeudun pitkähihaiseen puseroon, vaikka ohueenkein ja keveäänkin sellaiseen, ja erehdyn panemaan päälle minkäänlaista ulko-oloihin sopivaa takkia (ohutta tai keveääkin sellaista), ja tässä asussa kävelen rauhallista kävelyvauhtia syksyisessä ulkoilmassa tasaisella ja sivistyneesti päällystetyllä tiellä tasaisessa maastossa viisi minuuttia, olen hiessä. Lapaluideni välistä alkaa noro juosta kohti alaselkää. Jos kävelen näin yhtäjaksoisesti viisitoista minuuttia, olen hiestä läpimärkä. Tämä ei ole mitään liioittelua, proosarunollisten vapauksien ottamista tai muuta ei-kirjaimellisuutta. Jos kävelen edellä kuvatussa asussa yhtäjaksoisesti 15 minuuttia 5-10 celsiusasteen lämpötilassa normaalia kävelyvauhtia, olen kirjaimellisesti läpimärkä. Alusvaatteistani voi suoraan puristaa suolavettä sankoon, paitani ja puseroni ovat niinikään umpivettyneet, ja hiki ryöppyää jalkojani pitkin sukkiini kastellen matkalla housuni. Ja koko ajan minulla on saatanallisen kuuma. Saavuttuani määränpäähäni höyryän tuskaisesti kaikkialle ympäristööni, ja vaatteeni tippuvat hikeä lattioille. Ikkunat menevät huuruun, tapettiin tulee kosteusvauroita ja italialaisten manieristien maalaukset pilaantuvat. Viisitoista minuuttia, enempää ei tarvita. Ei siis ihme, ettei tällaista luonnonkatastrofimaista voimaa voi ihmisen valmistamalla antiperspirantilla pysäyttää.

Syy on ilmeisesti pelkästään mielipuolisessa aineenvaihdunnassani eikä esim. siinä, että olisin fyysisesti huonossa kunnossa. Painoni suhde pituuteeni on terveydellisestä katsantokulmasta hyvä, eikä kestävyydessäni ole vikaa, enkä hengästy helposti. Mutta hikoilen tästä huolimatta täysin helvetillisesti, jos ylläni on mitenkään normaalisti vaatetta.
Sikäli syy toki on omani, että mitäs menin esimerkissä pitämään takkia ylläni. Jos liikun käveyvauhtia, en tosiasiassa tarvitse mitään ulkotakkia ennen kuin lämpötila laskee alle viiden pakkasasteen. Ainakin näin vartaloni minulle viestii tekojen kautta: uittamalla minut omassa nesteessäni ja omissa mineraaleissani, jos erehdyn pukeutumaan vuodenajan ja ilman mukaan.

Kiitos siis, kroppani, että tuhlaat vaivalla keräämäni mineraalit ja nesteen täysin tarpeettomaan vesikidutukseen joka kerta, kun yritän välttää vilustumisen. Perkele, mikä tätäkin rööristöä vaivaa? Saisi joku takoa sillekin vähän järkeä toimiinsa.

"Jukurtti" (kirjoitusmuoto)

Oma tietysti on valintasi, jos haluat antaa itsestäsi kuvan kiertokoulua kolme päivää käyneenä, sammaleisiin pukeutuvana pölvästinä, mutta se kirjoitetaan jogurtti. Aivan sama, mitä Kielitoimisto suosittaa. Sen maitotuotteen nimi kirjoitetaan silti jogurtti. Jos välttämättä olet ihastunut kirjoitusasuun jukurtti (sen ilmeisestä oksettavuudesta huolimatta), ole sentään johdonmukainen. Ryhdy kirjoittamaan: "Nautin pulkarialaisen jukurtin Pelkian sosialitemokraattisen puolueen vestivaaliteltassa."

Saatanan konsonanttirajoitteiset pässit.

Euroopan alueiden neuvoston logo

Ylen uutissivuilla julkaistiin 1.10.2013 artikkeli siitä, että Lapin liitto jättää Euroopan alueiden neuvoston. Joopa joo, ketä kiinnostaa, Lappi on aivan turha jne. jne. Jos tiesit ennestään, että edes toinen näistä organisaatioista on olemassa, ei sinulla ole kliinisessä mielessä elämää. Jos tiesit molemmat, ei sinulla ole elämää missään mielessä. Jos tiedät, mitä ne tekevät, ei sinua ole edes olemassa. 
Mutta tämä taustoitus on tarpeen, sillä ilman em. artikkelia en olisi koskaan kohdannut Euroopan alueiden neuvoston (AER) logoa. Se näyttää tältä.

Hitto, kuka tämän on suunnitellut? Kuka tämän on valinnut? Maksettiinko siitä? Kai huomaatte nuo eriväriset kuutiot, jotka ovat ilmeisesti jostain strategialautapelistä? Ja tunnusmerkkiä suunnitellessa on aina hyvä tunkea kaikki ovaalimaisen muodon sisään. Se on omaperäistä, oivaltavaa ja raikasta. Jumalauta mikä palikkalogo, ihan kuin jonkun kansalaisopiston kurssiluettelon kannesta. 

Ihmiset, jotka taittavat kirjaston kirjojen sivuja kirjanmerkin korvikkeeksi

Saatanan omatunnottomat paskat, kirjanmerkkiä ei ole vaikea löytää. Tarvitsette minkä tahansa paperinpalan. Kirjaimellisesti mikä tahansa paperinpala kelpaa tähän tarkoitukseen. Ei ole ihmistä, jolla on kirjastokortti eikä silti mitään kirjanmerkiksi sopivaa, sillä kirjastokorttikin käy jumalauta kirjanmerkistä! Lainatessa saa kuitin, ja sekin sopii kirjanmerkiksi. Lopettakaa se perkeleen sivuntaittelu, helvetin ääliöt. Anna Karenina ei ole mikään lahjattomien origamiharrastajien harjoitteluaineisto. Taittelette omien kirjojenne sivuja sitten vain ihan niin paljon kuin haluatte. Onko tällä selvä, moraalittomat mörkömöhkäleet?

Ylen verkkouutisten taso

Ylen uutistoimitus taantuu päivä päivältä. Lukaiskaapa tämä upea tekele, päiväykseltään 2.10.2013:

Ensinnäkin: onko tämä asiallista otsikointia Yleltä? Onko tämä edes minimaalisesti ammattitaitoista otsikointia? Otsikossa ei mainita tapahtumapaikkaa tai -aikaa. Koska Ylen sivuilla tasaisesti päivittyvä oikean laidan uutispalkki näyttää linkkeinä pelkät otsikot, on otsikkomuotoilussa kyseessä pelkkä skandaalilehtimäinen klikkaushuoraaminen. Sanavalinnat ovat naurettavaa melodraamaa. "Nuoren rakkauden päätös"; anna mun jumalauta kaikki kestää. Ylen pitäisi julkaista uutisia eikä kirjoitella paskaa ja manipulatiivista tunnepornosaippuaa. Häpeällistä, mutta häpeän kavalkadi vain jatkuu. 

Ingressi jatkaa typerän romanttisen kaartelun linjalla. "Lahtelaisen nuoren seurusteluparin rakkaus alkoi rakoilla aamuyöllä viime heinäkuussa." (Ai silloin heinäkuun aamuyöllä? Itse tykkäsin eniten siitä heinäkuun keskipäivästä.) Kyseessä on väkivaltarikos, joten emme tarvitse sivuun jotain ironista kommentaaria rakkauden rakoilusta, kiitos vain helvetisti. Mitä ihmettä tämä toimittaja edes yrittää? Tajuaako hän edes kirjoittavansa uutisartikkelia, joka menee luettavaksi muillekin kuin hänen saunakavereilleen?

Eikä tässä vielä kaikki: itse artikkelissa mokataan pitkälti viestintä ja kieliasu. Katsotaan nyt ihan kädestä pitäen, miten uutisartikkelia ei pitäisi laatia:

Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa syyttäjä vaati 19-vuotiaalle naiselle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä. Vuotta vanhemman naisen aseena oli pitkäteräinen leipäveitsi, jolla hän huitoi poikaystäväänsä kohti.

Vuotta vanhemman? Mitä tai ketä vuotta vanhemman? Edellisessä lauseessa kerrotaan naisen olevan 19-vuotias. Onko hän siis sittenkin vuotta vanhempi, eli 20-vuotias? Mitä ihmettä tämä on tarkoittavinaan? Mietinnän jälkeen arvaukseni on, että naisen poikaystävä on naista vuotta nuorempi. Tai, kuten normaali, kommunikaatiotaitoinen ja tilanteen tasalla oleva journalisti olisi voinut kirjoittaa: "Nainen huitoi pitkäteräisellä leipäveitsellä 18-vuotiasta poikaystäväänsä kohti." Olisi paljon helpompaa. Mutta tällä kertaa kävi näin.

Tämän yrittäessä suojautua hän sai vammoja käsiinsä, joista aiheutui muun muassa runsasta valtimoverenvuotoa.

Tämän virkkeen "tämä" tarkoittaa aivan ilmeisesti poikaystävää, ja virkkeen "hän" voi tarkoittaa vain naista. Nainen sai siis omasta huitomisestaan vammoja omiin käsiinsä, minkä seurauksena nainen menetti verta. Jos siis uskomme toimittajaa. Itse en usko häntä. Uskon, että hänen tarkoituksenaan oli kirjoittaa, että naisen uhri eli tämän poikaystävä sai vammoja käsiinsä. Muttei kuitenkaan kirjoittanut niin. En tiedä, miksi. En tiedä, miksi joku, joka ei ymmärrä, miten suomen kieli toimii, on töissä toimittajana. Lisäksi muuten virkkeen sana "joista" viittaa sanaan "käsiinsä". Toimittaja on siis kirjoittanut virkkeen, jonka merkitys on osapuilleen seuraavanlainen: Kun poikaystävä yrittyi suojautua, sai nainen vammoja käsiinsä. Kädet aiheuttivat runsasta valtimoverenvuotoa. Jutussa ei ole järjen hiventä.

Yhteenotto sattui aamuyöllä tytön asunnolla Lahden ydinkeskustassa 16. heinäkuuta. Molemmat olivat humalassa.

Sekä tyttö (joka on todennäköisesti sama henkilö kuin aiemmin syytetyksi mainittu nainen, mutta tämän artikkelin kohdalla en uskalla olla enää varma mistään) että tytön asunto tai mahdollisesti Lahden ydinkeskusta olivat humalassa.

Käräjäoikeus katsoi teon pahoinpitelyksi ja tuomitsi siitä naiselle 8 kuukautta vankeutta, joka on ehdollista.

Vankeutta, joka on ehdollista. Joskus esiintynyt myös nimellä ehdollista vankeutta, joka on tietysti tylsempi muoto, koska siinä ei ole sivulausetta, joka on tarpeeton - eli tarpeetonta sivulausetta.

Lisäksi leipäveitsen käyttäjä tuomittiin 3 880 euron suuruisiin korvauksiin.

Luovutan. Annan periksi. Onko se leipäveitsen käyttäjä nyt enää sama henkilö kuin se 19-vuotias nainen? Tai kenties se tyttö? Miten Yle kehtaa julkaista artikkeleita, jotka ovat näin paskoja joka kantilta? Eikö puljulta voi odottaa enää edes alkeellista kompetenssia? Olkaa hyvät, te kanssakansalaiset, tätä saatte Yle-verovaroillanne. Tämän vuoksi katson aiheelliseksi kehitellä Ylen munauksille aivan oman kategoriansa. Niitä nimittäin on, pahoin pelkään, tiedossa vastakin.

Ylen uutisten torspoilu

Tapahtui 28. syyskuuta. Tasan klo 20 saapui Der Spiegelin uutissivuille tieto siitä, että Italian hallitus oli hajoamassa, kun sen Berlusconi-nimisen epäkuolleen pornotähden tahdottomat marionettipoliitikot olivat jättämässä salkkunsa. Parin minuutin sisällä uutinen oli myös BBC:n uutisten kansainvälisellä puolella.

Tällöin Ylen televisiouutisten päälähetykseen oli vajaat puoli tuntia aikaa. En odottanut, että asiasta olisi välttämättä omaa uutisosiotaan, sillä onhan siinä toki työtä, arkistokuvamateriaalin kokoonkursimisessa. Ajattelin, että Ylen uutistenlukija varmaan mainitsee asiasta ja kertoo, että lisätietoja seuraa tuonnemmissa lähetyksissä. Yliarvioin rankasti Ylen uutistoimituksen kyvyn pysytellä uutisarvoisten tapahtumien perässä. Puoli tuntia uutisen ilmitulon jälkeen ei Ylen pääuutislähetyksessä mainittu sanallakaan Italian hallituskriisiä. Ei sanallakaan. Sen sijaan saatiin pitkät pätkät jonkun tylsän metsästysporukan tylsiä jahtitarinoita hirvestyskauden alun kunniaksi. Joku saatanan Matikainen-Mutikainen-Putikainen-mikälie selitti, että näin se hirvi hyppäs siitä ja en ihan osunu ja että ei jahtikoira takaa saalista ja MIKSI HELVETIN PERSEESSÄ TÄHÄN VIITSITÄÄN TUHLATA AIKAA?

Eikö Ylen toimituksessa älytä, että Italian hallituskriisi, joka vielä tuolloin näytti hallituskoalition hajoamiselta, on merkitykseltään aivan eri magnitudin asia kuin jonkun ryteikössä viinailevan jahtiporukan tylsät eräsaagat? Minä voin olemattomalla journalistikoulutuksellani valistaa Ylen uutistoimitusta ystävänpalveluksena sen verran, että oikeiden journalistien käsissä asia olisi hoidettu juuri päinvastoin: Italian hallituskriisi olisi mainittu aika lailla lähetyksen alkuvaiheessa, ja hirvenmetsästyskauden alku olisi ohitettu maininnalla, koska se EI JUMALAUTA ANSAITSE monen minuutin reportaasia. Kala- ja eräjutut ovat ihan perkeleen tylsiä kaikista paitsi mukana olleista. Ne ovat aina samanlaista mielenkiinnotonta narratiivista ongelmajätettä, eikä niillä ole minkäänlaista uutisarvoa ikinä, ellei joku ihminen kuole tai ellei mättään alta paljastu natsien kulta-aarretta. Vaikka Italiassa ei olisi puhjennut hallituskriisiä, olisi turhaan metsästysturinointiin tuhlattu aika voitu käyttää oikeisiin uutisiin, kuten vaikkapa Madagaskarin poliittiseen kriisiin tai Naurun eroosio-ongelmaan tai johonkin muuhun, jolla on oikeasti mitään väliä ja uutisarvoa.

Opetelkaa journalismi, hyvä Ylen uutistoimitus.

Collegehousut julkisilla paikoilla

Missä vaiheessa tällaisesta touhusta tuli hyväksyttyä? En voi enää käydä kaupungilla kompastelematta ihmisiin, miehiin ja naisiin, jotka haahuilevat ympäriinsä collegehousuissa ilmeisesti siinä harhaisessa uskossa, että pidätyskyvyttömän vaarin sohvallaröhnötysasu sopii ihmisten ilmoille. Olemmeko me joskus kollektiivisesti päättäneet, että oikeat vaatteet ovat liian vaikeita?

Collegehousuja on hyväksyttävää käyttää yli 12 vuoden iässä kahdessa tilanteessa:

1) yksin kotona sohvalla TV:n edessä lojuessa

2) liikuntaharrastuksen yhteydessä myös ulkotiloissa.

Vaan ne surulliset tapaukset, joihin tämä kirjoitus viittaa, ovat yleensä nuoria tai nuoria aikuisia, jotka lähtevät vain asioimaan tai viettämään aikaa nämä typerät kuvatukset yllään. Jotkut kehtaavat jopa tunkea kahvilaan puolipukeissa. Eikä kyse ole siitä, etteikö näillä torvilla olisi varaa oikeisiin ihmisten vaatteisiin: Stockmannin verkkokaupassa myydään "katu-uskottaviksi" mainittuja collegehousuja törkeään 74,90 euron hintaan. Se on kova hinta mäntin metsäläisen tyylistä. Se on kova hinta kanssaihmisten masentamisesta. Sillä masentava on se viesti, jota collegehousuihin pukeutuminen välittää: "olen päättänyt luopua kaikesta siitä, mikä tekee minusta aikuisen ja/tai vaatii pienintäkään yritystä".
Menkää kotisohvallenne makaamaan kebabinjämät rinnuksillanne. Sinne te kuulutte.

Kultainen aamunkoitto (puolue)

Χρυσή Αυγή, kreikkalainen poliittinen puolue, joka keräsi vuoden 2012 vaaleissa 7 % äänistä. Pitää tätä kirjoitettaessa hallussaan kahdeksaatoista paikkaa Kreikan parlamentissa. Johtaja rähjäävä ateenalainen mastodontti Nikolaos Mihaloliakos (s. 1957). Puolue julistaa virallisesti olevansa rasistinen. Kiistää olevansa fasistinen tai kansallissosialistinen, mutta toisaalta liehuttaa tällaista tunnusta:

Vau, tämä sakki ei edes yritä. Tätä voi pitää graafisena tunnustuksena. Lipussa voisi yhtä hyvin lukea kreikaksi "jep, natsejahan myö".

Natsikirjallisuus on puolueväen suosiossa. Ainakin Hitlerin, Goebbelsin ja Rosenbergin teoksia on varastoitu ja myyty (mainittakoon, että natsi-ideologi Rosenberg on ollut vielä hiljan meidän ikioman kotimaisen Suomen Sisun suositellun kirjallisuuden listalla) puolueessa. Tietysti ihan vain siksi, että osa väestä nyt vain sattuu olemaan kiinnostuneita historiasta, tai niin virallinen selitys ainakin kertoo. En käsitä, miksi vaivautua kiistämään natsisminsa kaiken tämän keskellä. Porukalla ei selvästikään ole mitään pulmaa natsismin hyväksymisen ja ihailun kanssa, joten miksi käyttää vaivaa sen julkiseen kieltämiseen? Miksi uusnatsit ylipäänsä tapaavat inhota itseään niin kovasti, että aina kiistävät ilmeisen?

On syytä muistaa, että tämä uusnatsipoppoo kerää suosiota ja kannattajia maassa, jonka natsit valloittivat ja miehittivät tunnetun brutaalisti.

En oikeasti tajua, miten puolue voi samaan aikaan virallisesti ihailla diktaattori Ioannis Metaksasia ja fanittaa natseja. Metaksas nimenomaan sanoi italialaisten fasistien vaatimuksille "ohhi" eli ei, ja teki sen samalla epäsuorasti myös Saksan natseille. Minulle on looginen mahdottomuus ihannoida samanaikaisesti Metaksasia ja Hitleriä. Saksan valloitussota teki tyhjäksi Metaksasin Italiasta saavuttaman voiton. Mutta ei laitanationalistien touhuissa tarvitse tietysti järkeä ollakaan.

Tämä paskasakki on erikoistunut väkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen, jonka kohteena ovat olleet suurin piirtein kaikki ei-helleenisen näköiset (siis puolueen näkökulmasta ilmeisesti kaikki, jotka eivät näytä tylsämieliseltä viagrahalvautuneelta hylkeeltä), jotka ovat kehdanneet olla Kreikan rajojen sisäpuolella. Rikollisjoukko on jopa filmannut omia väkivallantekojaan esim. markkinoilla ja jakanut niitä oma-aloitteisesti internetissä. Ymmärrän kyllä, että on pakko olla ihan saatanan tyhmä ollakseen uusnatsi, mutta tällainen menee silti hieman pitkälle. Ai niin, nämä natsivajukit nauttivat suurta suosiota Kreikan poliisin keskuudessa. Astynomian leivissä olleita on esiintynyt ihan omilla kasvoillaan puolueen tapahtumissa ja jopa ottanut osaa videoituihin rikoksiin.

Ja se vetosi kreikkalaisiin. Kannatuslukemia mitattiin välillä jopa yli 15 prosentin. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että ainakin 15 % kreikkalaisista on läpeensä paskoja ihmisiä, joilla ei ole eikä voi koskaan olla mitään annettavaa 21. vuosisadalle ja joiden pitäisi tehdä nyt heti Hitlerin bunkkeriratkaisu. Kreikassa ei ylipäänsä nähty tarvetta toimiin näiden debiilien natsimursujen suhteen niin kauan kuin heidän henkirikoksensa eivät kohdistuneet syntyperäisiin kreikkalaisiin. Laillinen yhteiskuntajärjestys katsoi päältä, kunnes hitleriläishelleenit menivät murhaamaan helleenin.

Vihdoin viimein tätä rikollista tunkiota edes yritetään penkoa. Natsit ovat tietysti raivoissaan asiasta ja uhkaavat vetäytyä parlamentista. Ja heidän tyhmyytensä on edelleen vertaansa vailla. Huono uhkaus on sellainen, jonka sisältö on kaikkien muiden toivoma.

Perkeleen helleeninen ongelmajäte. Saisi Zeus välillä käyttääkin niitä salamoitaan.

Deodorantit, joilla on "24 tunnin kesto"

Valehtelijat. Aikuinen mies ei pääse yli kahdeksan tunnin. Itse pääsen äärimmäisen harvoin yli kuuden tunnin, ellen vietä päivääni jäähallissa hihattomassa paidassa loikoen. Miksi valehdella näin helposti selvitettävällä, näin varmasti paljastuvalla ja näin ilmeisesti todennettavalla tavalla? En käsitä. Missä luuraa kuluttaja-asiamies? Missä mainonnan eettinen lautakunta? Konkurssiin tällaiset valepukit, perhana.

Iltapäivälehtien isot otsikot sääaiheista

TULOSSA LÄMMIN SYKSY! HELLE JATKUU! NYT LÄMPENEE! LUNTA VIIKONLOPPUNA! Mitäköhän vittua tälläkin on journalismin kanssa tekemistä? Säätiedotukset eivät kuulu uutisartikkelien sekaan. Opettele, päätoimittaja, tajuamaan journalismi. Perkeleen vähäpäiset tumpelot.

Yritysten logoliput

On aina noloa ja masentavaa nähdä lipputangossa kankaanpala, johon on läästitty jonkun firman tylsä, kohderyhmätestattu logo. Kieltää saisivat tällaisen tyylittömän veksillologisen örvellyksen. Jokaisen vähänkään isomman konttorin, tehtaan, kokoonpanolinjan ja työmaan edustalla liehuu siellä operoivan firman logolippu, parhaassa tapauksessa kolmekin sellaista. Ikään kuin viestimässä työntekijöille, että nytpä saavutte toiseen valtioon, ja sen valtion nimi on Bimtex Solutions, tai mitä tahansa paskaa siihen rättiin onkaan sudittu. Onko lievästi suuruudenhullua hybristä teettää firman logosta lippuja? Lievästi on. Luuleeko teidän sellunkeittämönne olevansa joku helvetin maa? Liput eivät kuulu yrityksille. Lopettakaa tämmöinen lipputankojen häpäiseminen.